Erste Mai

Heimohei!

Perinteinen suomalainen vappu jäi tänä vuonna viettämättä, mutta onneksi tuossa rajan toisella puolella juhlittiin toukokuun ensimmäistä saksalaisittain. Corinnan kanssa oltiin jo aikoja sitten sovittu, että menen heidän kanssa katsomaan Maibaumin nostoa, syömään baijerilaista ruokaa ja luonnollisesti nauttimaan Maßin paikallista olutta.

Torstaina nousin äärimmäisen aikaisin ylös, jotta ehdin 7:02 lähtevään junaan, olin hiukan kahdeksan jälkeen Münchenin päärautatieasemalla ja vaihdoin siellä paikallisjunaan, joka vei mut Corinnalle.

Edelleen on mun mielestä hulvatonta, miten voin matkustaa Saksaan junalla.

Tästä se lähti. Traktori auttoi ensimmäisen vartin verran pitämään salon suorassa.

Nostoväellä oli luonnollisesti olutta virvoikkeina

Päätin kotona investoida aamukahvin sijaan aamu-finrexiniin, koska nuha, mutta onneksi sain Corinnalla kupillisen kofeiinia. Corinnan puolisuomalainen poikaystävä saapui paikalle ja pääsi myös osingoille kahvista, joten perinteinen saksalainen päivä alkoi kuitenkin erittäin suomalaisittain Muumimukeista juoduilla aamukahveilla.

Päivän asuina toimivat kuitenkin Dirndlit ja Lederhosenit, joihin pukeutuneina sulauduttiin hyvin juhlapaikan väkeen.

Käveltiin vartin verran viereiseen pienempään kylään ja saavuttiin juuri parahiksi näkemään Maibaumin (juhannussalkomainen, baijerin värein maalattu sairaan pitkä puusalko) nosto alusta loppuun. Maibaumin tarkoitus ei ole käsittääkseni kenellekään ihan selvä (koitin jopa googlata tän!), mutta toukokuun ensimmäisen päivän juhlallisuuksiin kuuluu salon nostaminen paikoilleen. Corinna osasi kertoa sen verran, että perinteisesti kylän miehet viettävät huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen päivän välisen yön "vartioiden" salkoa, ettei kukaan pääse pihistämään sitä.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten kukaan voi varastaa 30m pitkän. täyspuisen tolpan, mutta kai siinäkin on sitten joku joskus onnistunut.

Joka tapauksessa, salko pitäisi saada paikoilleen lihasvoimin, ja se tönitään/vedetään pystyyn pitkien puutolppien kanssa. Eilisen kylän miehiltä kului suoritukseen tunnin verran, toisinaan menee kauemmin, ja joskus tarvitaan jopa mekaanista voimaa.

Tällä kertaa saksalaiset hoitivat hommansa ja puun pystytyksen jälkeen mentiin pöytään.

Olut tuli läheisestä luostarista

Tässä vaiheessa sää muuttui muuten täysin. Aamulla oli ollut pilvistä ja koleaa, olin säätiedotuksesta katsonut ettei lämpötila nouse kuin ehkä korkeintaan +18 asteeseen, joten päätin siis aamulla ottaa paksun paidan ynnä muuta lämmikettä mukaan, ettei nuha äityisi pahemmaksi. Pilvet päättivät sitten kuitenkin seilata jonnekin muualle, ja yhtäkkiä oli +23 astetta kuuma ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Kylmä olut oli hyvää, mutta lämpeni ehkä hiukan liian nopeasti. Varsinkaan kun tuollaista päätä suurempaa kolpakkoa ei oikein voi kiskaista kerralla tyhjäksi.
Jotain haluttiin syödäkin, ja muutamasta tarjolla olevasta vaihtoehdosta valitsin bratwurstin ja perunasalaattia. Corinnalla taisi olla jotain saman tyyppistä ja Christine tilasi schnitzelin ja hapankaalia. Porukassa paloiteltiin vielä iso pretzl.
Lautasella ja lasissa oli siis aimo annos Saksaa.

Mietin jonkin aikaa sen kolpakon pihistämistä ja lisäämistä matkamuistokokoelmaan, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Hiukan jäi kaihertamaan kyllä.

Tultiin Christinen kyydillä kotiin ja jatkettiin iltapäivää Corinnan ja Mikan kanssa takapihalla lautapelejä pelaillen. Ehdittiin siinä päivän kuluessa tuhota pari levyä suklaata ja mä seurasin hiukan huolestuneena auringon vaikutusta käsivarren ihonväriin. Olen viimeisen viikon aikana ruskettunut noin sata astetta, mutta silti hiukan jänskättää olla porottavassa paahteessa, kun Senegalissa meni pari vuotta sitten iho vesikelloille.

Joskus viiden jälkeen lähdin junailemaan Münchenin kautta takaisin Itävaltaan.

Superviikko

Moimoi.

Viikko on rullaillut eteenpäin aika kivasti. Rinneseikkailujen jälkeen vietettiin keskiviikko Münchenissä, ja epätarkkojen laskuarvioiden mukaan kulutettiin pelkästään junissa istumiseen nelisen tuntia. S-Bahn keskustasta lentokentälle hitaili, joten matkaan kului noin 45 minuuttia, ja Justinen serkku joutui odottelemaan meitä tuloaulassa. Päästiin tervehtimisten jälkeen jatkamaan matkaa keskustaan, mutta onni ei ollut päärautatieasemalla ollenkaan myötäinen. Kufsteiniin lähtevä juna valui kirjaimellisesti sormien alta pois, ja jouduttiin tunnin verran odottelemaan seuraavaa. On ainakin tullut Münchenin Hauptbahnhof tutuksi jos ei muuta..

Ennen junasekoiluja ehdittiin kuitenkin tutkimaan kaupunkia rauhassa, ja aloitettiin päivä lounastamalla yhdessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa olen käynyt ainakin kaksi kertaa Corinnan kanssa. Se on hyvä, halpa ja lähellä rautatieasemaa/keskustaa, eli erittäin opiskelijaystävällinen paikka. Vietettiin pieni tovi kirjakaupassa eglannin- ja ranskankielisten kirjojen osastolla, käytiin sovittamassa yhtä mekkoa, joka oli jäänyt vaivaamaan mieltä viime viikosta ja Justine onnistui palauttamaan Itävallasta ostetut epäsopivat housut saman ketjun liikkeeseen Saksan puolella. Käveltiin pikkulenkki vanhassa kaupungissa ja käytiin Hofbräuhaus-ravintolassa haistelemassa Bayerilaista elämänmenoa.
Lopuksi ehdittiin vielä kävelemään Marienplatzin viereinen markkina-alue läpi.

Kotosalla oltiin vasta melko myöhään illalla, joten paineltiin lähes suoraan nukkumaan.
Eilinen torstai oli meillä kaikilla vapaa päivä, joten aamulenkin jälkeen mentiin porukalla kauppaan. Sain päähäni leipoa sämpylöitä, ja jouduin pariinkertaan turvautumaan sanakirjan ja Sparin henkilökunnan apuun, kun en löytänyt auringonkukansiemeniä ja hiivaa. Pikkuisen ylpeänä voin todeta jopa korjanneeni pienen kommunikaatiohäiriön saksaksi, kun myyjä luuli mun tarkoittavan istutettavia (tai lintujenruoka-) auringonkukansiemeniä. Jotenkin sitä vain aivoissa kilahti, ettei ruokatuotteita todennäköisesti säilytetä puutarhaosastolla...
Päästiin kotiin ja leipomusurakan jälkeen käytiin joen varren kahvilassa lasillisella, koska Simonin (IRL) tyttöystävä ja Edin (ENG) pari kaveria olivat myös saapuneet vierailulle. Sovittiin vielä yhteisestä illan istumisesta ja loppupäivä hurahti nopeasti.

Viikonlopusta ei oikein vielä tiedetä, mulla oli yksi oppitunti tänään aamulla (strategic management) ja seuraavan kerran koulua on maanantaina iltapäivällä. Sunnuntaisin kaikki paikat on kaikkialla kiinni, joten aktiviteetit sijoittuvat varmaan luonnolliseen lähimaastoon. Itävallassa on kuulopuheiden mukaan jokin Bayern-lipun tapainen matkasysteemi myös käytössä, ja koska Justinella ei ole vielä Vorteilscardia, sellaisen hankkiminen ja päivän viettäminen esim. Innsbruckissa on yksi vaihtoehto lauantaille tai ensi viikolle. Säiden pitäisi joka tapauksessa suosia aina ja ikuisesti.

Muuta kivaa on se, että mun puhelin on korjattu ja se matkustaa parhaillaan kohti Kufsteinia!

Alla vielä viisauden sanoja:
 

Viikko 11

Seuraavaksi kuvia eläimistä!

Mulla ei ollut keskellä viikkoa yhtään koulua, joten ostin Bayern-ticketin ja hyppäsin junaan. Matka Müncheniin kesti reilun tunnin ja koitin ajan kuluksi lueskella saksan kielistä naistenlehteä. Kirjoitettua saksaa ymmärrän hirveän paljon paremmin kuin puhuttua, pitäisi ehkä enemmän katsoa uutisia tai lastenohjelmia tai mitä tahansa suht selkeästi artikuloitua lähetystä niin aivot voisivat oppia käsittelemään myös vieraskielistä ääntä.

Eniveis, Corinna tuli päärautatieasemalle mua vastaan ja lähdettiin kaupunkiin.

Syöttöautomaatti ja ahne (ruskea) vuohi + muita kiinnostuneita

Olin tietysti etukäteen kertonut, että München-vierailulle olisi sopiva väli, joten sovittiin kahden päivän reissusta. Tiistaille ei ollut mitään erikoista ohjelmaa, käytiin ensin yliopistolla hoitamassa Corinnan koulujuttuja (ja mä luin Hesarin kuukausiliitettä Suomalais-Ugrlilaisten kielten kirjastossa) ja siitä käveltiin viereiseen jäätelöpaikkaan. "Hullu Hatuntekijä" on varmaan tuttu hahmo Liisa Ihmemaassa -tarinasta? Noh, Münchenistä löytyy "Hullu Jäätelöntekijä". Pöydät on maalattu muistuttamaan sieniä, seinät on vihreitä ja täynnä jänniä maalauksia ja jäätelömakuja on vähän fiksailtu. Perinteisen mansikan sijaan altaasta löytyi esimerkiksi spaghetti bolognese -jäätelöä (en maistanu). Ihmettelin siinä tiskillä hetken aikaa, pyysin saada maistaa yhtää laatua ja totesin, että mozzarella-basilika yhdistelmä toimii myös jäätelönä. Toiseksi jäätelöpalloksi valitsin ilman etukäteismaistamista omenahillon. Se oli tietysti namia.

Käveltiin erästä läheistä katua, joka oli viime reissulla tehdyn turistibussin ikkunasta näyttänyt mielenkiintoiselta, ja pistäydyttiin muutamiin putiikkeihin. Monenmoista mielenkiintoista oli tarjolla ja jatkossa haluan/aion enemmänkin tutustua samankaltaisiin ydinkeskustan ulkopuolella oleviin alueisiin. Aamulla ostamani junalippu oli koko päivän voimassa kaikissa Bayernin (mukaan lukien Münchenin) joukkoliikennevälineissä, joten metroiltiin keskustaan ja käytiin tarkistamassa yhden unkarilaisen torikojun valikoima. Corinnalla oli Budapestin matkalta muistissa joku hyvä karkki, jonka saatavuus Münchenissä on ilmeisesti kovin heikko.
Ehdittiin vielä hetkeksi pyörimään C&A-vaatekauppaan ennen kuin kaupungin kaupat sulkeutuivat kahdeksalta. Mentiin junalla Corinnan luo ja sovittiin seuraavan päivän kohteeksi Hellabrunnin eläintarha.

Pelikaaneja

Sää oli paras mahdollinen keskiviikkoiselle eläintarhakäynnille, mutta eläimet tuntuivat väsyneen jatkuvasti paistavasta kevätauringosta. Mun suosikki (pikku-/kulta-/punapanda) oli jossain piilossa, tiikeri ei jaksanut ruokailla vaan nukkui mieluummin ja jääkarhut olivat vetäytyneet viettämään laatuaikaa uusien pentujensa kanssa sisätiloihin. Kierrettiin kuitenkin melkein koko tarha läpi ja eniten aikaa vietettiin "lastenaitauksessa". Siellä sai silitellä vuohia ja ostaa niille ruokaa syötettäväksi, mutta meidän syöttöyritykset eliminoi yksi inhottava, lihava ja ahne vuohi. Se tunki päänsä suoraan siihen ruoka-automaattiin ja pökki meidät pois tieltä. Tyhmä.

Pitkitettiin lounastaukoa siihen asti, että lähdettiin tarhasta kaupungin keskustaan, ja syömisen jälkeen Corinna poistui koulutöiden pariin. Vakuutin osaavani kulkea suoraa ostoskatua rautatieasemalle, josta lähtee junia Kufsteiniin tunnin välein. Loppupäivä kului mukavasti kaupoissa ja kotimatkaevääksi hommasin perinteisen brezelin.

Sarveton sarvikuono oli myös unessa

Noin muuten elämä Kufsteinissa sujuu hienosti, mitä nyt olen hiukan sekaisin viikonpäivistä kun koulua on lauantaisin ja "viikonloppumatkoja" on mahdollista tehdä keskellä viikkoa. Kävin alkuviikosta kaupungintalolla ja jossain toisessa virastossa rekisteröitymässä kaupungin asukkaaksi, ja sain hienon paperin leimoilla ja allekirjoituksilla ja Itävallan kotkalla varustettuna. Edelleen se Itävallan junaliikenteen alennusetukortti on hankkimatta, mutta koitan hoitaa sen pikapuoliin, koska ajatuksissa on mennä Justinen kanssa ensiviikolla Innsbruckiin.

Olen koittanut listailla mun vapaita päiviä ja paikkoja, joihin haluaisin mennä , joten nyt pitää enää yhdistää sopivat päivämäärät sopivaan matkakohteeseen. Mikael tulee käymään huhtikuun toisella viikolla ja aiotaan silloin ajella ainakin Sveitsiin.

Bambilauma!

Alpakka

Opiskelijaelämää on kivasti tarjolla. Tänään käydää Kufsteinin linnoituksella (luokkaretki!) katsotaan Irlanti-Ranska rugbya (koitan oppia sen sääntöjä, Justine on lajin suuri fani) ja illalla olisi yhden kaverin tuparit. Sunnuntaille keksittäneen jotain ohjelmaa ja maanantaina juhlitaan Irlantilaisten johdolla St. Patrick's Dayta ja pukeudutaan vihreään. Ensiviikolla on teemabileinä mm. '90's night ja Cuba-ilta. Facebook-ryhmä on tosi kätevä yhteydenpitoväline sadalle opiskelijalle, koska aina kun joku keksii jotain kivaa siitä voi kirjoittaa ilmoituksen noille sivuille ja yleensä saa joukon saman henkisiä kavereita mukaan. Yksi porukka oli aiemmin tällä viikolla kiivennyt viereisen vuoren huipulle! Mä haluan myös mennä sinne, mutta pari viikkoa tai kuukauden kun odottelee niin kaikki lumi sulaa tieltä pois, ja huipun ravintola aukeaa myös.  

Toinen ahne elukka

Ikävä vastoinkäyminen ja takaisku sattui eilen; mun puhelin ei toimi. Koitin pävittää sitä, kun tietokone on hetken aikaa päivittämistä ehdotellut, mutta jostain syystä se ei sitten onnistunutkaan. Otin puhelimen irti tietokoneesta ja lähdin kouluun, ja matkalla koitin katsoa siitä kelloa, mutta päällelaittaessa puhelin vain värähti pari kertaa (niin kuin silloin kun otan siitä virran pois) ja sen jälkeen se on vain surullisesti vilkauttanut vihreää valoa jos olen koittanut sitä herätellä henkiin. Kävin ostoskeskuksen kännykkäliikkeessä kysymässä neuvoa, mutta tiskin takaa todettiin, etteivät he voi asialle mitään tehdä, puhelimen näyttä tai joku on ehkä mäsänä. Etsin maanantaina postitoimiston, ja laitan puhelimen pakettimatkalle Suomeen, ja toivon mukaan se saa ostopaikassaan asianmukaista hoitoa.
Ei tästä nyt mitään hengenhätää aiheudu, mutta todennäköisesti joudun ostamaan ainakin ranne- ja herätyskellon. Rannekello mulla taisi olla viimeksi kahdeksan vuotiaana, enkä ole itsenäistä herätyskelloakaan tarvinnut vuosiin.

"Lepakkoluola" oli pimeä huone, jossa lepakot lentelivät vapaasti vierailijoiden ympärillä. Inhottavaa ja jännittävää ja uskalsin!

Tällaisten pikkutapausten värittämänä päivät kuluvat ihan kivasti. Odotan Mikken lähettämää pakettia saapuvaksi ensi viikolla, siellä on pari kirjaa, jotka tilasin jo ennen vaihtoon lähtöä. Voin sitten ottaa lukemista mukaan esimerkiksi asuntolan kattoterassille, jos (ja kun) päivä paistaa oikein ihanasti eikä ole muita velvoitteita. Sää on oikeasti ollut aivan mahtava käytännössä koko ajan, aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja eilen kävin lenkillä pelkässä t-paidassa ja polvipituisissa treenihousuissa. Silti tuli lämmin. Vielä kun puihin tulisi lehtiä niin maisema näyttäisi upean kesäiseltä.

Ei muuta. Moi!

München-päivä

Heimoi!

Laitoin heti eilen illalla kuvat koneelle, mutten sitte jaksanut enää päivittää niitä tänne, koska oltiin kulutettu aika tarkkaan 12 tuntia Münchenissä. Maanantain lentely päivä sujui hienosti ja kaverin äiti oli mua vastassa lentokentällä. Saatiin jopa jonkin verran keskustelua aikaan saksaksi, vaikka mä olen ihan hukassa substantiivien artikkelien kanssa. En sitten tiedä onko parempi jättää ne sanomatta kuin sanoa väärin, mutta eiköhän kieli aika nopeasti tartu, ja koulussa saattaa olla jotain opetustakin aiheesta.
Kaveri tuli myöhemmällä lennolla, haettiin hänet kotiin ja ruvettiin miettimään seuraavan päivän aktiviteetteja. Säästä oli kuulemma tulossa kaunis, joten elokuviin meneminen olisi ollut hölmöä.

Hommattiin liput kaupunkikierroksille, joita talviaikaan on kolme. Bussi ajelee pitkin kaupunkia ja kaiuttimista kuulee selostusta mielenkiintoisista ja merkittävistä nähtävyyksistä. Vaikka Corinna on asunut täällä parikymmentä vuotta ja mulle tämä reissu on järjestyksessä kolmas Münchenin matka, ei olla kumpikaan tehty ikinä mitään turistikierroksia. Ajettiin siis kaikki linjat läpi, päästiin usein bussin toisenkerroksen ensimmäisille penkeille ja kuunneltiin selostusta vähän toiselle korvalla. Meidän lisäksi busseissa taisi parhaimmillaan olla 7 muuta matkustajaa, helmikuinen tiistaiaamu on siis erittäin hyvä aika olla turisti!

Ensimmäinen bussilinja teki kierroksen Schloss Nymphenburgiin, ja jäätiin siinä pysäkillä pois kyydistä. Seuraava linja-auto tulisi tunnin päästä ja päivälipulla saatiin ajella busseilla niin paljon kuin huvittaa, joten päätettiin lähteä kierätmään linnan puutarhaa, nauttimaan auringonpaisteesta ja ottamaan kuvia vesilinnuista. Heiteltiin jossain vaiheessa kiviä veteen ja sorsat luulivat heti, että meillä oli pullaa tarjolla. Näin ei kuitenkaan ollut, joten aiheutettiin hiukan pahaa mieltä nokikanoille ja tukkasotkille sekä perus-ankoille.

Linnan sisätiloihin on maksu, mutta valtavaan puutarhaan/puistoon on vapaa pääsy ja nähtiin paljon ihmeisiä lenkkeilemässä koiran kanssa tai itsekseen ja voin kuvitella miten paljon enemmän väkeä siellä on kesäisin kun kukat kukkivat ja puissa on lehtiä ja suihkulähde päällä. Puutarhurit istuttivat parhaillaan kovasti orvokkeja, joten ainakin heillä on luottoa siihen, ettei pakkasia enää tule. (Eihän orvokit kestä pakkasta?) Kaupungissa nähtiin muutamaan otteeseen hurjasti krookuksia, joten näin helmikuun lopulla on ilmeisesti hyvä aika aloittaa kevät.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen hypättiin heti toiseen, ja kierrettiin vähän toiseen suuntaan kaupunkia. Ei kuitenkaan jääty millään pysäkillä pois, vaan katseltiin maisemia ja huudahtelin aina välillä "Tonne mä haluan mennä myöhemmin!" "Toi näyttää kivalta!" "Ootko sä käyny tuolla?". Kierroksen jälkeen lähdettiin kävelemään keskustaan, koska auringonpaiste oli edelleen tavattoman riemastuttavaa ja teki mieli olla ulkona. Bongailtiin uusia ja vanhoja suosikki-kauppoja, eräs nainen tuli mikrofoonin kanssa kysymään meiltä minkälaisia katotilaiset naiset tavallisesti mielestämme olivat, ja vaikka ymmärsin kysymyksen niin en osannut siihen vastata muuten kuin sanomalla, etten tiedä. Vastasin kuitenkin! Siis saksaksi. Whooo! Corinna sanoi, että  kysymys saattoi liittyä johonkin radiojuttuun.

Ja sitten avattiin terassikausi! Corinna oli jo rautatieasemalla näyttänyt erästä pullakauppaa, ja sanoi että sieltä saa kaikkea hyvää syötävää jos joskus tarvitsee aamupalaa tai leipää tai jotain. En nyt tietenkään enää muistan paikan nimeä, mutta Ricth-jotain ja niillä on siniset markiisit ja ikkunatarrat. Valinnan vaikeus oli suuri, kun tiskillä oli monenmosita leipätuotetta ja vähintään yhtä paljon kakkuja, mutta päädyin ruohosipulituorejuustolla täytettiin pretzeliin (mitenköhän sekin oikeasti kirjoietaan...) ja cappucinoon. Mahduttiin ulos istumaan ja huomattiin myöhemmin, että paikan valinta oli erittäin onnistunut, sillä kadun toisella puolen olevan rakennuksen varjo peitti meidän lähtiessä jo oli puolet terassialueesta. Me saatiin kuitenkin taivaan täydeltä aurinkoa. (Näin ollen mun d-vitamiini arvot on erittäin ok.)

Kierreltiin lisää kauppoja, koska aikaa oli ja eritäisen paljon poikettiin hauskoissa sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä. Mun pitää varmaan jossain vaiheessa ostaa kuorma-auto, että saan täältä kotiin kaiken mitä haluaisin tuoda. Tai ehkä tyydyn isoon pakettiautoon.
Mitään varsinaisia ostoksia ei tehty, ellei hulirasvaa ja Milkan oreo-suklaata lasketa. Eräässä kaupassa oli esillä sinälle laitettavia eläinten päitä, mutta ne oli tehty phmoeläimistä ja valikoimasta löytyi mm. iloisesti hymyilevä hai! Löysin myös älyttömän hienon lampun, jonka varjostin oli vähän kiinanruusun näköinen.

Tehtiin vielä viimeinen turistibussikierros, joka lähti neljältä ja kiersi muita linjoja enemmän kaupungin keskustassa ja nähtiin kiva, pieni markkina-alue. Corinna bongasi sieltä unkarilaisen kojun, jossa halusi käydä, joten bussikierroksen loputtua lähdettiin suuntaamaan sinne. Poikettiin vähän siellä sun täällä ennen sitä, joten kun ehdittiin paikan päälle oli osa kojuista mennyt jo kiinni, se unkarilainen mukaan lukien. Yksi teltta oli vielä auki ja sen ovensuussa oli kuivattuja omenoita! Päästiin maistamaan niitä (koska kuivatut omenat on parasta herkkua), ja sitten otliin yhtäkkiä keskellä supermaistatusta, koska saatiin palasia piparkakuista, kolmesta erilaisesta pestosta ja ainakin kahdesta leivästä. Paettiin paikalta heti kun kehdattiin ja päästiin, mutta luvattiin tulla paremmalla ajalla takaisin. Hetki viellä kierreltiin ja kaarreltiin ja mietittiin samalla kivaa illallispaikkaa. Päädytiin pitkän pohdinnan jälkeen Hard Rock Caféseen, mutta sen ovella komeili kyltti, jossa paikan todettiin olevan varattu yksityistilaisuutta varten. Höh. Baijerilaista syötäisiin toiste, joten mentiin Corinnan suosimaan sushi-paikkaan.

Taidetta

Mun ensimmäinen liukuhihnasushi-illalinen! Pikku annoksia kulki koko ajan silmien ohi, suurimman osan ajasta vielä kahdessa kerroksessa, kylmät ruoat alhaalla ja lämpimät lämmitetyllä ylähyllyllä. Paljon oli juttuja joista tykkäsin, pari vähän hassumpaa annosta, ja joidenkin annoin vain rullata ohitse. Välillä sushi-lautasten väliin oli laitettu hedelmäkippoja, friteerattuja banaaneja ja ananasta, sekä jäätelöä. Ihan mahtavan hyvä paikka, vaikka silmiin alkoi välillä melkein sattua kun tuijotti ohi lipuvaa ruokaa. Hypnoottista.
Tehtiin myös tieteellinen koe, ja selvitettiin pienen persiljan avulla, miten pitkään linjastolta kestää kiertää ympäri. Neljän minuutin ja yhdeksän sekunnin kuluttua persilja tuli takaisin meidän kohdalle. Oli todella kiva päivä ja ilta ja kaikkia asiat muutenkin!

Hypättiin junaan ja oltiin kotiasemalla joskus kymmenen aikoihin illalla.