Tammikuulumiset

Turku on talvella kaunis.

Varsinkin, kun on lunta ja pakkasta ja jäätä, mua ei ole kylmä häirinnyt oikeastaan ikinä. Pukeutumiskysymys.

Tammikuu on jotenkin vain lipunut ohi, kun ei ole ollut mitään kovin ihmeellistä tai pakollista tehtävää. Ainoana rytmittävänä asiana ovat olleet työvuorot, joita on ollut vaihtelevasti 1-5 kpl/viikko. En ole ihan varma tuntuuko tämä nyt sitten arjelta vai jatkuvalta viikonlopulta, kun eräänäkin viikkona arkipäivät olivat vapaita ja perjantaista sunnuntaihin tein pitkät vuorot. Mikael löysi mulle todella basic-askelmittarin, ja muutamien tutkimuskertojen jälkeen voin todeta, että töihin kävellessä otan noin 5500 askelta suuntaansa, ja 6h päivässä kertyy noin 8000 askelta.

Kovin on rankkaa ollut :D

Kanada on täysin paketissa. Koululle piti jälkitehtävänä kirjoittaa noin 4 sivun mittainen raportti vaihdon suunnittelusta, etenemisestä, kokemuksista, ajatuksista ja huomioista. Aika nopeasti sen sai kirjoitettua, kunhan ensin olin muutamaan kertaan venyttänyt ja siirtänyt kirjoittamisen aloittamista. Ongelma ei ollut siinä, etteikö aikaa olisi ollut, vaan ihan puhtaasti laiskuudessa ja saamattomuudessa. Olen tosi paljon nautiskellut meidän sohvasta, telkkarista, nettisurffailusta, kirjoista, Mikaelin ja kavereiden seurasta, ja kaiken muun lisäksi olen silloin tällöin kierrellyt aleissa, vaikken juurikaan mitään ole löytänyt tai edes etsinyt.

Mikäli kokemukset pitävät paikkansa tulee keskisemmän Euroopan puutikeissa kuitenkin vierailtua ihan sopivan paljon.

Niinan luona kävin yhtenä iltana vaihtamassa viimeiset Kanada-kuvat ja juteltiin kotiutumisesta ja tunnelmista ja jet lagin kokemisesta. Aika samanlaisia fiiliksiä on molemmilla ollut mm. hintojen seuraamisesta. Kanadassa aina hintalapun nähdessään siihen lisäsi päässään veroprosentin, jotta sai kokonaishinnan ja sen jälkeen käänsi sen suunnilleen euroiksi, joten esim. $20 ostos muuttui ensin muotoon ~$24 ja siitä euroiksi 17€. Nyt jotenkin tunee maksavansa kaikesta "enemmän" kun itselle edullisempaa valuutanvaihtokurssia ei ole :D

Ehdin myös käydä kaverin luona Tampereella, jonne kolmas kaveri ajeli Raumalta. Koko porukasta puuttui vielä kaksi, kun toinen opiskelee Hollannissa ja toinen joutui jäämään vesirokkoisen poikansa kanssa kotiin. Vietettiin paras sunnuntai ilta tekemättä erityisesti mitään, syömällä itseväkerrettyä pizzaa, vaihtamalla puolen vuoden kuulumiset ja pelaamalla Dixitiä. Pitää jatkosa miettiä tulevia reissukuvioita, mikäli kavereiden omat opiskeluvaihtohaaveet toteutuvat ja suuntaavat Nizzaan ja Hong Kongiin. Hollannisa majaileva ystävä on lähdössä Sydneyyn ensi syksyksi, eikä hänen kanssa ehditä näkemään Suomessa, koska mulla on koulu vasta loppumassa Itävallassa kun hän jo lentää Aasiaan. Pitää siis kehitellä jokin tapaaminen kevään aikana.

Bussimatka Turusta Tampereelle oli mielenkiintoisin ikinä. Eräältä pysäkiltä (kun matkaa oli vielä hiukan vajaa pari tuntia jäljellä) nousi kyytiin nuori tyttölapsi, jota isänsä oli saattamassa. Tyttö jäi mun penkin viereen seisomaan ja isä kysyi ihan luontevasti "Haluatko sä istua tohon?".  Tyttö nyökkäsi ja totesin ettei mua haittaa vaihtaa paikkaa. Menin siis käytävän toiselle puolelle yhden penkkirivin taaksepäin ja koitin jatkaa omissa oloissani olemista kirjan takana, mutta Aleksandra kohta 7 vee totesi, ettei hänen matkaeväänsä toimi ja kysyi olisko mulla saksia. Ei ollut, mutta laitoin tytön karkkisuihkeen toimimaan ja siitähän vasta riemurepesi. Pelattiin arvausleikkiä (Katot vaan jotain, mitä tästä bussista löytyy ja sit toisen pitää arvata se!), mulle esiteltiin leluja (Tää on mun merenneitoponi!), keskusteltiin vähän fysiikasta (Onneks on painovoima tai muuten me oltais ihan väärinpäin!) ja kuuntelin satua (Mul on tällanen kirja mukana, haluatsä etmä luen sulle?) 

 

Pariin kertaan ollaan käyty luistelemassa, ihan niinkuin viime talvena. Lähistöltä löytyy useampi jääkenttä, jotka on vaihtelevan hyvässä kunnossa. Eilen otettaan taas hokkarit ja kaunoluistimet kantoon, mutta en kovin montaa kertaa ehtinyt harjoitella sitä hienoa lätkäjarrutusta, kun painovoima oli puheenaiheen sijasta täysissä voimissaan. Tipahdin selkä edellä jäähän, ja nyt aamullakin jomottaa vielä vähän. Onneksi töitä on vasta huomenna, ehtinen siihen mennessä toipumaan.

Itävallan osalta: lentoliput on ostettu! :) Lähden 24.2. aamupäivällä, reitti kulkee Helsingistä Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Köpiksessä on mukavasti muutama tunti aikaa ruokailla ja pällistellä, Etelä-Saksassa olen sitten maanantaina viiden aikoihin. Odottelen todennäköisesti sielläkin päässä muutaman tunnin, että paikallinen kaveri tulee omalla koneellaan myöhemmin saman illan aikana Müncheniin, ja menen pariksi päiväksi heille siihen suurkaupungin kylkeen. Tarkoitus on jatkaa keskiviikkona junalla Itävallan puolelle.

Koulun asuntolaan pääsee vasta maaliskuun ensimmäisenä päivänä (lauantaina), mutta koulu on järjestänyt vaihtareille mahdollisuuden majailla kaupungin hotellissa erittäin kohtuulliseen hintaan loppuviikon, koska orientatio päivät ovat jo torstaina ja perjantaina. Etukäteen olen maksanut jo nyt reilun kolmen kuukauden vuokran, ja ensi kuun puoleen väliin mennessä pitää maksaa loputkin.

AMKin apurahaa on jo anottu, Kelan kanssa täytyy vielä asioida.

Aika rennosti ja turhia hötkyilemättä olen tän Kufsteinin osalta ollut, tuntuu niin paljon helpommalta vain kävellä maahan ja kouluun sisään, kun vertaa Pohjois-Amerikan "sähellykseen". EU:ssa on paljon hyvää.

Hemtexin aleista tein parhaan sotoksen ikinä! Pehmein karvaviltti ilostuttaa pakkasen keskellä!

Vuoden 2013 loppu

Moimoimoi.



Koitan pikku hiljaa päästä näiden kuvien ja tekstien julkaisun kanssa kiinnitähän päivään ja olla edes suunnilleen ajassa. Koska kohta on taas maastamuuttoaika ja uuteen kouluun tutustuminen ja kavereiden löytäminen ja vielä vieraampi kieli hallittavana.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyivät siis viime vuoden 12 viimeistä päivää.

Mikael tekee joka vuonna kinkun. Tämän vuotinen oli tähän astisista ehdottomasti paras.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle 20. päivä joskus kolmen maissa iltapäivällä. Sain tavarat ennätyksellisen nopeasti pois liukuhihnalta ja oli ihanaa päästä tuttuun autoon istumaan ja olemaan ja juttelemaan Mikken kanssa pitkästä aikaa kasvotusten kuulumisia. Pariin otteeseen taisin matkalla Saloon jopa torkahtaa, takana oli kuitenkin reilu vuorokausi valmomista. Halusin kuitenkin pysähtyä äitin luona, soittaa heti iskälle (yllättävän hyvin muuten onnistui kahden ihmisen käyttää yhtä puhelinta ennen kuin mun uusi liittymä aukeni Suomessa) ja siskoille piti tietysti antaa heti tuliaisia ja jakaa jäljelle jääneitä dollareita. Päästiin iltasella kotiin ja nukuin 15 tuntia putkeen.

Suunnilleen viikon verran mun sisäinen (ja tietokoneen) kello oli aivan hukassa, eikä auringonvalostakaan ollut juuri apua. Illalla uni ei vain tullut, ja tuntui hölmöltä pyöriä sängyssä ihan virkeänä, joten lueskelin jonnekkin aamu kolmeen ja neljään ennen kuin herätin Mikaelin valvomaan mun seuraksi ja heti puoli seitsemältä juotujen aamukahvien jälkeen olin törkeän väsynyt. Aamupäivä meni joko nuokkuessa, tai vaihtoehtoisesti zombina ja päivällä sallin itselleni muutaman tunnin torkut. Oli sinäänsä mielenkiintoista huomata, miten aivot eivät käyneet ihan täysillä; oltiin kaupassa ja piti ostaa salaattiaineksia koska halusin tehdä vihersalaattia. Kun se jäävuorisalaatti oli sitten korissa, en muka enää tarvinnut muita aineksia (koska salatti oli siinä) ja seuraavana päivänä ihmettelin miten ei hankittu muita raaka-aineita. Kuulostaapa tyhmältä näin tekstin välityksellä, mutta hauskanhölmö juttu se oli joka tapauksessa.

Vietettiin joulua vähän siellä täällä ja oli ihanaa rauhoittua moneksi päiväksi putkeen. Olen viimeiset neljä joulua ollut joulukiireiden kuormittamissa töissä, ja nyt oli aivan mahtavaa kun tiesti, ettei oikeasti tarvitse katsoa kelloa tai miettiä yhtään mitään.

Kävin kuitenkin näyttäytymässä töissä ja heti irtosi yksi viimeinen työvuoro vuoden 2013 toiseksi viimeiselle päivälle. Tammikuun palkkakuitti oli sen johdosta kovin pikkuinen, mutta kuitenkin tervetullut :)

Kokeiltiin lahjaksi saatua vohvelirautaa

Jonkin verran ehdittiin moikkaamaan kavereita ja sukulaisia eripuolilla Varsinais-Suomea, mutta enimmäkseen vain tylsästi notkuttiin kotona. Oma keittiö, tutu kahvimukit, pehmeät pussilakanat ja parvekkeen näkymä ovat sellaisia pieniä jokapäiväisiä ilonaiheita, joita taas hetken arvostaa ihan uudella tunteella.
Mikael oli sovitusti laittanut joulukuusen, valot ja kyntteliköt paikoilleen, joten tunnelma oli ensimmäisistä hetkistä alkaen kotoisa ja jouluinen. Tämänkin koko sepustuksen voisi hyvin tiivistää yhteen lauseeseen; On hyvä olla kotona!

Tehtiin rahkainen glögikakku

Eli siis mitään kummallista ei tapahtunut. En mm. jaksanut, viitsinyt, ei ollut pakko, eikä huvittanut.

Uutta vuotta juhlittiin kaveripariskunnan kanssa tässä meillä. Käytiin kaupassa ostamassa aineksia, ja rullailtiin makeja ja pyöriteltiin susheja. Juotiin kuohuvaa, jutusteltiin niitä näitä, katseltiin rakettaja ja pelattiin lauta pelejä. Mulla oli pari tähtisädetikkua ja vieraat toivat viisi rakettia jotka käytiin vuoden vaihtuessa ampumassa läheiseltä hiekkakentältä. Jotenkin kummallisesti ilta venyi aamu kolmeen (perus Kanada-aikataulu siis) ja vuoden ensimmäisenä päivänä nukuttiin pitkään.

Vuonna 2014 aion mm. oppia puhumaan sujuvasti saksaa, käydä Venetsiassa ja syödä jotain superhyvää kakkua Wienissä. Aion vaeltaa Alpeilla, pohtia tulevaisuuden työkuvioita ja tulla jossain välissä kotiin. Nyt viellä syksy on kovin sumun peitossa, mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa aukene.

Cheers!

NYC pt. 5 - The last of the city

Hotelli Pennsylvania on vasemmanpuoleinen iso rakennus

Viimeiset kuvat ja tunnelmat Gothamista, olkaatten hyvät.

Neljä kokonaista päivää New Yorkissa oli yksinään liikuskelevalle ihan sopivasti, takana tosin painoi koko syksyn vieraassa maassa asuminen ja palava halu päästä kotiin omalle sohvalle tutun Muumimukin kanssa. Mikäli olisin museoissa vieraillut enemmän, ei aika olisi riittänyt millään. Asennoiduin ehkä tähän reissuun sellaisena "tutkimusmatkana", eli vähän tunnustelin josko kaupunkiin kannattaisi oikeasti tulla joskus myöhemmin.

Ja kyllähän sinne kannattaa.

New York on siitä mukava, ettei se lopu viikossa tai kahdessa (tai edes kolmessa?) kesken. Katuja on loputtomasti, pieniä putiikkeja joka puolella, paljon eritasoisia ruokapaikkoja, halpaa McDonald'sin kahvia ja lukuisia nähtävyyksiä ja turistikohteita. Kaupungin tapahtumista en tiedä mitään, mutta voisin kuvitella koko ajan jotakin olevan jossakin meneillään. Eli kyllä, tänne voisi tulla toistekin. New York kun todella on aivan omaa luokkaansa, enkä lähtisi vertaamaan sitä Lontooseen tai Roomaan ollenkaan. Manhattan on pitkä ja iso, mutta ensi kerralla aion kävellä koko Broadwayn päästä päähän.

Viimeinen päivä Amerikassa kului ihan vain tallustellessa. Luovutin hotellihuoneen jo aamulla ja maksoin matkalaukuista muutamia dollareita, jotta hotelli säilyttäisi niitä puoli kolmeen asti. Tein pikaisen kierroksen viereisellä Manhattan Mall -ostoskeskuksessa, ja löysin tietysti heti hurjan kasan vaatteita kun matkalaukut oli jo pakattu. (Hurja kasa vaatteita = 2 juhla t-paitaa.) Kävelin ympäri ämpäri pienen hetken ja sitten nähtiin taas Kanada-kavereiden kanssa. Suunnattiin metroon ja noustiin Central Parkin nurkalta ylös. Kierrettiin suunnilleen samat polut kuin mitä itse olin edellisenä päivänä kävellyt, pysähdyttiin seuraamaan luistelukentän huiskinaa ja ihasteltiin kiemuraisia puita.

Vähän piti leikkiä muokkausohjelman kanssa

Lähdettiin takaisin päin jälleen metrolla, ja noustiin suunnilleen Times Squaren kohdalla ylös. Oltiin jo matkalla Olive Garden -ravintolaan syömään, mutta kello alkoi tikittää jo niin paljon, etten uskonut ehtiväni tilata, odottaa ruokaa ja syödä annosta rauhassa ennen lentokenttäkuljetuksen lähtöä. Niinpä sanottiin moi moit siinä kaupungin välkkyvien mainosvalojen keskellä ja suuntasin oman kulkuni alas 7th Avenueta. Kävin pienessä kortteliravintolassa syömässä sekalaisen annoksen noutopöytäruokaa ja vilkuilin koko ajan kelloa, vaikka mulla olikin ihan riittävästi aikaa. Hain matkalaukut hotellilta ja menin tavaroineni hotellin edustalle odottamaan SuperShuttle -kuljetuksen saapumista.

Olin etukäteen tutkinut eri tapoja päästä kaupungista Newarkin lentokentälle, joka on yli puolen tunnin ajomatkan päässä Manhattanilta. Julkisilla kulkuneuvoilla pääsee perille, mutta suoritus vaatii kulkuneuvojen vaihtamista ja käsittääkseni sekä junan että bussin käyttöä, enkä tosiaan halunnut lähteä sellaiseen zombailuun kaikkine laukkuineni. Taksi oli tietysti aina vaihtoehto, mutta melko kallis sellainen, joten huonoista arvosteluista huolimatta varasin aiemmin viikolla netin kautta yhteiskuljetuksen pienellä pakettiautolla suoraan hotellilta lentokentälle. Kyyti maksoi $20, ja sisälsi kaikki verot ja sain useamman laukun ilman lisämaksus mukaan. Kuski oli pukeutunut siniseen takkiin ja tuli tabletin näköisen laitteen kanssa mun luo ja kysyi olenko näytössä näkyvän niminen. Oma nimi siinä luki, joten kuski ajoi auton sivukadulta siihen pääoven eteen, laukut pakattiin kyytiin ja tein seuraa kolmelle (vai neljälle?) brittirouvalle. Haettiin vielä yksi nuorimies mukaan ja sitten ajeltiin kentälle.

Neljä kuukautta pakattuna laukkuihin

Lennot oli vähän myöhässä, eikä wifi Newarkin kentällä toiminut, joten oli tylsää, väsytti ja mulla oli eväänä vain suolakeksejä ja pahaa cokista. Icelandair on muuten tosi kiva yhtiö, mutta ruoka ei kuulu lentojen hintaan, mikä on ihan tyhmää.

Noh, as you can see, pääsin kotiin ja kaikki on hienosti ja yli puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen nukuin ensimmäisenä Suomi-yönä vain 15 tuntia.

NYC by night

Myöhään illalla tuli huristeltua Empire State Buildingin huipulle. Näkymät olivat hienot, kun taivas oli pimeänä mutta kaupunki hohti joka suunnasta. Illalla yhdeksän (vai kymmenen?) jälkeen ei tarvinnut edes jonotella hisseille, vaan sai käytännössä suoraan kävellä kaikkien niiden jonotustilojen ja aulojen läpi. Yhdessä kerroksessa oli kovasti esillä rakennuksen historiasta kertovia julisteita ja toisessa paikkaa huipulla käyneiden kuuluisuuksien kuvia, mutta tämä vieras alkoi olla sen verran väsynyt, että kävi napsimassa kuvat, ihasteli hetken maisemia, jäätyi hyytävässä tuulessa ja tuli sitten suoraan alas.

Täs mä oon, moi!

NYC pt. 3

No niin, eihän tästä kaupunkien kaupungista millään kahdella postauksella selvitty. Kolmas on tässä ja ainakin yksi vielä tulossa, koittakaahan kestää.

Nyt jo viikkojen takainen keskiviikko oli tarkoitettu kävelemiselle ja kaupungin tutkiskelulle. Illan loppuhuipennuksena oli varattu lippu Broadwaylle katsomaan Cinderellaa (=Tuhkimoa), enkä nyt suoraan sanottuna olisi voinut viettää päivää paremmin. Kävelen aina ihan älyttömiä määriä kun jossain käyn, tulee vain sellainen olo että kävelyvauhdilla näkee paremmin ja tarkemmin kulloistakin ympäristöä. Metroa käytin New Yorkissa huikeat 3 kertaa.

Aamu alkoi kunnon aamiaisella viereisessä kuppilassa, tilaamaani aamiaiskomboon kuului mehu, kahvi (jatkuva täyttö), bagel tuorejuustolla ja kippo hedelmiä. Oli ihan maistuvaa.

Olin hiukan suunnitellut meneväni hienommille alueille, joten kuljin poikkikatua 5th Avenuelle ja lähdin sitä pitkin pohjoiseen kohti Central Parkia. Matkan varrella oli paljon kivaa katseltavaa ja olin suunnitellut käyväni kaupungin kirjastossa ja Rockerfeller Centerin edustalla vilkaisemassa kuuluisaa joulukuusta ja luistelu kenttää.

New York oli yllättävän hyvä kaupunki näin budjettimatkailijalle. Tai siis, kyllähän kaupunkiin meneminen maksaa ja asuminen oli hintavaa, mutta kaupunkia itseään riitti katseltavaksi ja ihmeteltäväksi ihan ilmaiseksi. Julkisiin rakennuksiin on panostettu ja kun esim. kyseinen kirjasto on sisäänpääsyltään ilmainen, niin sitä saa kokemuksia vähemmälläkin rahalla.

NYCin kirjasto on vasemmalla oleva valkoinen rakennus

Kirjasto oli helppo löytää ja sen aulaan oli pystytetty kaunis, valaistu joulukuusi. Muitakin koristeita löytyi, mutta pytinki oli jo itsessään katsomisen ja kuvaamisen arvoinen. Hieno vanhahtava rakennus, paljon portaita ja kivisiä seiniä, kullattuja yksityiskohtia ja tumman puisia huonekaluja. Hieno paikka. Arkkitehtuurista en juurikaan mitään ymmärrä, mutta kirjasto teki silti vaikutuksen. Ulkona oli kuitenkin niin kaunis auringonpaiste, että edellispäivän räntäsateesta selvinneenä oli pakko astua takaisin kadulle.

Kirjaston aula

Rockerfeller Centerin tarkoiusta tai merkitystä en jaksanut sen enempää selvittää, olin vain siinä käsityksessä että paikalla on korkea talo ja kuuluisa joulukuusi ja luistelukenttä. Kuvaus piti paikkansa, ja muita turisteja seuraamalla aukio löytyi näppärästi. Luistelualue ja joulukuusi on sijoitettu eräälle sisäpihan tapaiselle niin, ettei se suoraan näy 5th Avenuelle. Oli mukavaa katsella luistelevia ihmisiä ja kaikilla tuntui olevan hyvä mieli. Läheisillä penkeillä istui joukko ala-asteikäisiä lapseja evästauolla ja suklaapuodin jouluikkuna oli ihailtavan kaunis. Jos joku on nähnyt sen Yksin kotona 2 -elokuvan, niin Kevin menee elokuvan lopussa ilmeisesti juuri tällä paikalla olevan joulukuusen luo, koska se on kaupungin isoin ja kaunein. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Maireena

5th Avenuella oli myös jonkin verran hienoja kauppoja ja muutama isompi ostoskeskus ja/tai tavaratalo. Saks 4th Avenuen jouluikkunoissa kerrottiin tarina pienestä lumimiehestä, joka lähtee opiskelemaan täydellisten lumihiutaleiden tekemistä. Tulin väärästä suunnasta, joten luin tarinan väärinpäin, mutta hahmot ja muu ikkunoissa liikkuva somistus oli todella vaikuttavaa! En yhtään ihmettele, että ikkunoiden eteen oli vedetty tolppia ja nauhaa, jotta ikkunoita rauhassa ihailevat ihmiset eivät jäisi kiireisten ihmisten törmättäviksi.

Eksyin myös yhteen kirkkoon. Oli siinä sopivasti kadun varrella, mutta vähän ikävästi saneerattavana, joten sali itsessään oli osin rakennusmuovien ja -telineiden peitossa. Ihmettelin, miksei sellaista tavallista kilinä kuulu ollenkaan, kun yleensä kynttilöitä sytyttävät vieraat maksavat tuikuista muutaman euron tai dollarin, mutta päättelin hiljaisuuden johtuvan paperirahasta. Yhden dollarin seteli ei kilise vaikka sen miten tiputtaisi puiseen laatikkoon. Varmaan ainoa positiivinen puoli, mitä dollarin setelistä keksin.

Kirkon ulkopuolelta löytyikin sitten toisen laisia palvonta paikkoja, kuten TIffanyn jalokiviliike ja useampi muotiputiikki.

Central Parkin nurkalla aurinko pääsi oikein kunnolla paistamaan, kun korkeat rakennukset eivät olleet enää edessä. Puiston reunalla oli useampi hevoskärry parkissa ja jonkin verran ruokakojuja ja hirveä määrä puluja. Niitä oli siis ihan sairaasti ja lentoon lähtiessä oli senteistä kiinni ettei nokka tai sulka osunut varomattoman kulkijan naamaan. En tykännyt niistä. Maisema muuttui hauskasti kun ainaisten talojen sijaan kadun toisella puolella olikin nyt puita ja lunta. Jatkoin hetken matkaa pusiton reunaa pohjoiseen päin, ja menin eräästä sopivaksi katsomastani muurinaukosta kävelytietä pitkin sisään.

Paviljonki toimi oivana evästauon paikkana

Liisa Ihmemaassa -patsas

Tämä liittyi käsittääkseni jotenkin John Lennoniin

Useammassa puistonpenkissä oli "omistuslaatta"

Puistossa oli ihan mahtavan paljon nähtävää, enkä ikinä päässyt edes puoleen väliin puistoa. Isommat kevyenliikenteenväylät ja pienemmät polut risteilevät hurjasti, alueelle on muutama lampi, tadeteoksia, penkkejä, suihkulähteitä ja mahtavia puita. Central Parkia ei tosiaan turhaan tituleerata yhdeksi New Yorkin ykköskohteita. Olen kaiken muun lisäksi hirveän iloinen, että näin puiston lumisena. Nyt voin hyvillä mielin ja muka tekosyitä keksien tulla joskus lämpimämpänä vuoden aikana puistoon piknikille tai istumaan johonkin kahvilaan. Useimmat rakennukset olivat talvikaudeksi joko vähentäneet toimintaansa tai sulkeneet ovensa kokonaan, paitsi tietysti luistinrata.

Harhailin sinne tänne, mutta koitin pitää edes joten koten suuntana puiston vastakkaisen länsireunan. Sieltä sitten putkahdin sopivasta välistä ulos ja lähdin takaisin "keskustaa", Times Squarea ja hotellia päin. Välihuomiona mainittakoon, että olin aamupalan jälkeen syönyt vain pienet eväät, ja aikaa oli kuitenkin kulunut monta tuntia, plus jalat olivat jälleen kipeät. Joku saattaa tietää, että olen nälkäisenä todella inhottava, joten on hirveän mielenkiintoista miten pitkään sitä vieraassa paikassa jaksaa sinnitellä ilman kunnollista ateriaa. Vastaan tuli kuitenkin koko ajan kaikkea mielenkiintoista, joten aika kului sutjakasti.

Taas jotkut joulumarkkinat

Ostoskeskuksen jouluvalot, Central Park vasemmalla

Central Parkin lounas nurkassa oli isohko liikenneympyrä ja sen vieressä ostoskeskus, johon päädyin Sephoran ilmaisen wifin perässä. Muutama hauska liikekin löytyi, mutta ostoksia ei oikeastaan tullut tehtyä. Eräässä keittiötarvike kaupassa oli sopivasti maistiasiai, ja sain vällipalaksi hyvää kaakota, leipää oliiviöljyssä ja jotain piparitaikinaleivonnaista. Opiskelijabudjetti kunniaan :D

Hain sitten loppu viimeksi ihna oikeaa ruokaa mukaan hotellille ja söin ennen teatteriin lähtöä. Hullun nopeasti meni aika New Yorkissa, koska olin päättänyt Broadway esityksen olevan huipennus sekä NYCin vierailulle, että koko vaihtosyksylle. Edessä oli viimeinen yö Pohjois-Amerikassa, ja vaikka ehkä vähän kaihoisalta tuntuikin, niin oli hyvä ajatella pääsevänsä pian kotiin japurkaa elämä matkalaukuista kaappeihin ja hyllyille.

Ja niin, esitys oli ihan huikea.

Teatterin hienot kattokruunut