ödzgjnö

Täällä on nyt kai virallisesti talvi.

Lunta satoi hiukan enemän sunnuntaina, ja nyt on ollut sen verran viileä ettei se ole oikeastaan edes sulanut pois. Ja meksikolaisten mielestä täällä on ihan sairaan kylmä.

Tämä olikin nyt sitten kuluneen kahden viikon suurin tapahtuma, en ole tännekään mitään kirjoitellut kun tuntuu että nyt vain odotellaan koulun loppumista. Enkä mä nyt pelkästään kotona makaa, käytiin katsomassa paikallista lätkää, kouluhommia on edelleen sopivasti paljon ja salille suntaan pari kertaa viikossa. Arkiset asiat eivät vaan tunnu kovinkaan mainitsemisen arvoisilta. 

Peterborough Petes - näillä on yksi suomalaisvahvistus!

Koulua on tosiaan kolme viikkoa jäljellä, tai oikeastaan kaksi, koska tänään on jo tiistai ja viimeisellä viikolla mulla on torstai ja perjantai vapaata. 11 päivää siis. Mulla on ihan hyvä fiilis opiskelujen suhteen, koko lukukauden ajan arvosanat on ollut hyviä ja olen jättänyt menemättä kouluun vain yhtenä perjantaina. Kerran olin sekaisin kellonaikojen kanssa ja tunti oli jo ohi kun kävelin luokkaan, mutta toisen kerran olin tunnin liian ajoissa. Kaikki tehtävät on palautettu ajallaan ja huonoin arvosana on (tähän mennessä) ollu 70%. Paikallisella systeemillä kokeesta/tehtävästä pitää saada 50%, että pääsee läpi, ja siitä eteenpäin prosentit nousevat aina 100:n asti. Paras arvosana on ollu 96%.  Enköhän mä täältä voi ainakin koulun puolesta tulla ihan hyvillä mielin kotiin.

Joulua odotan ihan innoissani, ja olen parikin kertaa mennyt viihtymään paikallisen Biletman (Canadian Tire) jouluosastolle. Näillä on ihan tajuton määrä kaikkia ulos laitettavia koristeita, varsinkin sellaisia valaistuja muovikankaisia hahmoja (jotka täytetään ilmalla?). Naapurustossa on pari flamingoa, joilla on tonttulakit, ja ainakin viidellä talolla on jo joulukuusi sisällä. Muovikuusien valikoima on valtava, ja niitä saa mm. valkoisin, pinkkeinä, suurina, pieninä, valaistuina ja valmiiksi koristeltuina. Saatavana on myös valaistuja, muovisia joulupalmuja.
Odottelen joulukuun puolelle ja teen sitten jonkun valokuvauskierroksen lähimaastoon ja ikuistan kaikkein hulluimmat/hienoimmat/kauheimmat valoviritelmät. En usko että täällä käytetään sanontaa "pieni on kaunista". Varsinkaan jouluna. (Tässä samalla mietin, millaiset se New Yorkin jouluvalot mahtaa olla...)

Kuusen koristeita

Teen New Yorkin suunnitelmista jonkun oman raapustuksen myöhemmin. Tällä hetkellä on kuitenkin melko hyvä ajatus siitä, miten tulen päivät siellä viettämään. Mulla on kolme kokonaista päivää, yksi puolikas ja yksi kolmasosa päivää käytössä. Hankalin on lähtöpäivä torstai, jolloin hotellista pitää kirjautua ulos puoleenpäivään mennessä, mutta lentolähtee vasta kahdeksalta illalla. Vaikka olisin viisi tuntia ennen lennonlähtöä kentällä, niin siltikin jää muutama hukkatunti siihen uloskirjautumisen ja lentokenttäilyn väliin. Enkä millään haluaisi tuhlata sitä aikaa, jonka voisin käyttää vaikka ihastelemalla Central Parkia.
Toisaalta taas, en varmaan uskalla lähteä kovin kauas hotellilta, koska jos nyt sattuu joku viivästys hidaste, niin olisi enemmän kuin lohduttoman ikävää myöhästyä lennolta. Onneksi saan ainakin sunnuntai-illasta torstai-iltaan pyöriä ja kieriä rauhassa pitkin Manhattania.

Kivoin joulukalenteri. Näillä on yksi joulukalenterpäivä enemmän!

Multa loppuu ajankohtaiset aiheet nyt ihan kokonaan kesken, joten koitan loppu tekstiksi koota Kanadan hämmentäviä piirteitä.

+ tax.
Kanadassa hinnat ilmoitetaan verottomina. Ihan kaikkialla. Kun esim. ravintolassa annoksen hinnaksi sanotaan $15, niin siihen päälle tulee vero, ja siihen päälle vielä tippi. Eli vaikka menun mukaan hinnat on todella alhaiset, niin maksettava summa on helposti +20%. Myöskään vaatteiden, kirjojen, pääsylippujen tai minkään ilmoitettuun hintaan ei ole lisätty veroa. On ihan älyttömän ärsyttävää luke hintalapusta $20, ja sitten oikea hinta on jotain $22,60. Poikkeuksena on paikallisbussi, jonka hinta on $2,50. Ei enempää, eikä vähempää. Paikallisten selitys tälle hinta-venkoilulle on se, kun eri provinsseissa voi olla eri verot. On kuulemma helpompaa vertailla hintoja, kun ei tarvitse vertailla veroja. Tai jotain. En tykkää.

Tästä ideasta tykkäsin: jättimäiset joulupallot pihapuussa

Toisen naapurin pihakoristeita

"Moi, mitä kuuluu?"
Kaikkialla, aina ja ikuisesti kysytään mitä toiselel kuuluu, ja siihen vastataan "hyvää, mitä sulle kuuluu", ja siihen ensimmäinen kysyjä vastaa "hyvää". Sen jälkeen vasta käydään asiaan. Kavereiden kesken voidaan oikeasti kertoa mitä kuuluu (ihan huonoa, kaaduin ojaan ja taitoin nilkkani, mutta hukkasin vakuutuskortin ja nyt olen velkaloukussa), mutta noin yleisesti kaikilla mene koko ajan kivasti. Ehkä tässä on syy siihen miksi kanadalaisten aina sanotaan olevan hyvällä tuulella?

Vaahteranlehti
 Kanadan kansallissymboli löytyy joka paikasta, ja kun sanon joka paikasta, niin tarkoitan sitä. Myös sanaa "Canada" viljellään ihan surutta siellä täällä ja liput liehuvat saloissaympäri vuoden. Vaahteranlehti löytyy mm. pikaruoka ketjujen logoista, hintalapuista, kanadalaisista aikakauslehdistä, rekisterikilvistä, tienviitoista ja kauppojen nimistä. Ei voi ainakaan erehtyä siitä, missä maassa tällä hetkellä on. (Erikseen ovat sitten kaikki Canada-fanituotteet.)

Starbucksin kausimaku - Peppermint mocha. Kun kaipaat yliannostusta sokeria.

Autoa ajaessa risteyksestä saa kääntyä oikealla, vaikka valo olisi punainen
Joo. Aluksi ajattelin etteivät nää oikeastaan välitä liikennesäännöistä, mutta asiasta kysyttyäni totesin, että näiden liikennesäännöt on vain erilaiset. Eli vaikka liikennevalo palaa punaisena, saat kuitenkin kääntyä oikealle, kunhan tarkistat ettei sieltä vasemmalta ole tulossa ketään. Tämä systeemi sujuvoittaa liikennettä, ja kaikki ovat taas vähän iloisempia.

Talvirenkaat eivät ole pakollisia kaikissa provinsseissa
Quebecissa talvirenkaat pitää olla, mutta Ontariossa ei oo pakko jos ei haluu. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä jotain kolari- tai onnettomuustilastoja talvikuukausilta. Koska kyllä mua ihan pikkuisen hirvittää olla kyydissä kun maassa on jäätä ja lunta, mutta talvirenkaat on jossain säilössä.

Cokiksen omat joulupallot

Dippikastike pizzalle
Ostat viipaleen pizzaa - saat dippikastikkeen mukaan. Suomalaisena mietin että mitäs ihmettä sen kastikkeen kanssa pitäisi tehdä, mutta kanadalainen osaa heti dipata pizzaa siihen kastikkeeseen. En ole kokeillut viellä, koska ajatus pizzan dippaamisesta on outo ja mieletön. Miksi mä haluaisin dipata pizzaa kun eikös ajatuksena ole laittaa kaikki täytteet siihen pizzan päälle?

Kurpitsa
Kurpitsasta voi tehdä mitä vaan, ja kurpitsan kanssa usein käytetty mauste on ainakin kaneli. Maistuu ihan hirveän hyvältä missä muodossa vaan ja mä olen myynyt sieluni ainakin kurpitsakahville, kurpitsapiirakalle ja kurpitsamuffinsseille. Voisi hyvin olla näiden kansallisvihannes. (Onko kurpitsa vihannes?) Sitä paitsi kurpitsa on hauska sana englanniksi: pumpkin. Pumpkin pumpkin pumpkin.

Maitoa myydään muovipusseissa
Mun on pitänyt ottaa tästä monta kertaa kuva, mutta en nyt vain ole saanut aikaiseksi. Mutta tosiaan, maitoa on saatavana myös "normaaleissa" pahvisissa tölkeissä, mutta enemmän tarjolla on sellaisia muovisäkkejä, joissa on 3 pienempää, sangatona ja läpinäkyvää muovipussia. Tulee vähän mieleen sellainen ilmalla täytetty pussi, joita joskus laitetaan myynnissä olevien laukkujen sisälle, jotta ne näyttäisivät täydemmiltä/paremmilta. Sieltä säkistä otetaan sitten kerrallaan yksi maitopussi, joka laitetaan muoviseen kannuun, napsaistaan saksilla yksi pussin nurkka pois ja sitten maito on käytettävissä. Yhdessä säkissä on noin 4 litraa maitoa, joten kiinnostuneet laskekoot siitä yhden maitopussin sisällön.

Vietin Gracie kokeilemaan lunta. Hän ei innostunut.

Drive thru
Autokaistoja on lähes joka paikkaan, perinteisten pikaruokaloiden lisäksi myös kahviloihin ja esim. frozen joghurt -paikkoihin. Hilpein autokaista on kuitenkin tähän mennessä ollut käteisautomaatille. Eli siis jos haluat nostaa rahaa, muttet halua nostaa itseäsi autosta, niin ei hätää - ainakin yhden pankin seinässä ja toisaalla "keskellä parkkipaikkaa" on käteisautomaatti nimenomaan autoilijoita varten. (Täällä autot on muutenkin vähän enemmän ihan jokapäiväistä elämistä varten, eikä pelkästään liikkumista paikasta toiseen. On ihan yleistä syödä esim ruokaa autossa.)

Bataatti ranskalaiset
Parhautta. Opettelen tekemään näitä suomessa. Miksen ole itse keksinyt? Ranskikset on täällä muutenkin parempia kuin missään muualla.

Caleanin joululahjalista.

Olipas paljon ruokajuttuja. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa mennä aamupalalle.

Unohdin varmaan kaikki oikeasti hauskat asiat, koitan jatkossa vaikka kirjoittaa näitä paremmin ylös. Ja tässä vaiheessa syksyä on hiukan vaikeampi huomata kummallisuuksia. En esim. ole ihan varma on se outoa, että käytännössä kaikki talon huoneiden ovet saa lukkoon, eikä sisäovissa ole kahvoja, vaan kääntyvä nuppi?

Ei tässä muuta, koitan jatkossa keksiä jotain mielenkiintoisempaa kerrottavaa.

Sekalaista tylsää

Pöö.

Talvi tekee tuloaan ja on jonkinmoista odotuksen tunnetta ilmassa. Lukukausi on muutamaa viikkoa vaille valmis, joten jengi odottaa kauhulla kokeita ja esitelmiä ja kaikkea muuta ikävää opiskeluun liittyvää tuskaa. Mulla on mm. kolme esitelmää (yksi ranskaksi), 4 koetta, iso business-tehtävä ja yksi jäätävä essee vielä edessä. En kuitenkaan viitsi panikoida, koska tähän mennessä kurssit on sujuneet hyvin ja mun kaikkien kurssien keskiarvo on jotain 89% luokkaa. Parhaiten sujuu varmaan management tai ranska ja eniten ikävyyksiä liittyy business-kurssiin.

College valmistautuu tosiaan vauhdilla viimeisiin rutistus-viikkoihin; koulun seinille on kiinnitetty erilaisia ohjeita, joiden avulla kokeista ja koe viikoista selviää paremmin ja vähemmillä traumoilla.

Ja kokeiden lisäksi täällä odotetaan talvea ja joulua. Ensilumi satoi viime viikolla ja suli tietysti heti pois. Meksikolaiset oli tästä ehkä eniten innoissaan, ja koko mun facebook-seinä oli täynnä heidän ensilumi! -kuvia.

Ja kuten jo mainitsin, joulu tulee kohta. Laulut eivät sentään vielä soi, mutta yksi talo on jo pistänyt kranssit seinälle, ja Walmartin joulukoriste osasto kattaa jo viisi hyllynväliä. Paljon on perinteisiä koristeita ja jonkin verran kaikkia kummallisia hassutuksia joita en pysty käsittämään.

Autosta voi tehdä poron.

 Kuusenlatvakoriste. American style.

Viime lauantaina käytiin paikallisen UK-kaupan pihalla, koska heillä oli esillä joku Dr. Who robotti. Mulla ei ole mitään muistikuvaa tän nimestä, mutta sisään mahtuu ihminen ja robotti liikkuu sinne tänne ja sillä on joku tunnuslause, jota en myöskään muista. Dr. Who fanit minua valistakoot. Ian ja Joseph oli melko kiinnostuneita tästä, ja kaupan edustalla oli reilu 10 ihmistä pällisetelemässä meidän kanssa samaan aikaan. Otin kuvia kun kaikki muutkin otti.

Ja sitten käytiin sielä uudessa jogurttijälkkäri paikassa. Avajaistapahtumassa sai koota oman annoksen ilmaiseksi. Valittavana oli jotain 14 eri jogurttimakua ja siihen päälle kaikkia ihania lisukkeita, kuten karkkeja, pähkinöitä, marjoja ja hedelmiä. Mun ja Caelanin versiot alla.

 

Ja Tim Horton'silta saa nyt medium kahvin hienossa talvi/joulu mukissa. Starbucksilla on myös joulun odotus meininkejä, tänä viikonloppuna saa kaksi kausikahvia yhden hinnalla. Voisin käydä huomenna tai jossain välissä siellä kääntymässä, koska listalla on mahdottoman hyvältä kuullostava Pepeprmint mocha (kaakao-kahvi piparmintun makuisena!) Jos en keksi ketään kaveriksi, niin juon molemmat kahvit itse.

Ja koska ruoasta ei vielä puhuttu tarpeeksi: mulla on suosikki sushi-paikka ihan tässä lähellä! Arkipäivisin lounas maksaa noin 10€, ja saa syödä niin paljon kuin jaksaa! Mutta jos ei jaksa syödä kaikkea mitä tilaa, niin joutuu maksamaan ylimääräistä. Saa tilata erilaisia susheja ja maki-rullia, kaikkia hassuja uppopaistettuja asioita, jätskiä, friteerattuja banaaneja, keittoja ja salatteeja ja halukkaille löytyy listalta myös ranskiksia ja sipulirenkaita ja muuta. Olen käynyt vasta kaksi kertaa, mutta voisin ottaa tästä viikottaisen ruoka paikan. Nom nom.

Ei mulla muuta.

Sunnuntaikävely

Yllätys!

Tätä postausta ei pitänyt ikinä tulla, koska mulla ei ollut mitään suunnitelmaa lähteä semi-extempore reissulle Torontoon. Tutkimattomat ovat vaihtarin tiet ja mietteet, joten pitkällisen (tai puutteellisen) harkinnan jälkeen nousin vuoden 2013 Isänpäivänä bussiin, suuntana CN Tower ja tavoitteenna suorittaa Edge Walk.

!Spoiler allert! Kävely suoritettu ja hengissä selvitty. Parhaat kuvat ovat kuitenkin tämän kirjoituksen alareunassa, joten jos otokset kiinnostavat enemmän kuin selostus, kannattaa skrollata suosiolla alaspäin.

Viikonloppu oli siis aluksi erittäin tavallinen ja kohokohtana piti olla lauantainen yli tunnin jonotus uuteen frozenjogurt paikkaan, josta sai ilmaisen annoksen jälkkäriä. Näin jälkeenpäin ajateltuna on vaikea kuvitella tylsempää puuhaa. Siinä kylmästä hytistessä tuli Niinalta viesti "Heip. Pitäiskö huomen lähtee Torontoo ja tehdä edgewalk? :)".  Salamana kirkkaalta taivaalta ja suoraan puskasta. Ja mitäkö minä huimapää vastasin? "En mä kyllä varmaan lähde."

Näytänpäs kaljulta

Menneisyyden Karoliinalla oli aivotoiminta selkeästi hidastunut, mutta kun hän pääsi lämpimään autoon ja sai ajatuksensa liikkeelle alkoi aiheesta ihan erilainen keskustelu. Päänsä sisällä hän pohti ja pähkäili mikä olisi järkevää ja mikä ei, ja onko sillä oikeastaan mitään väliä onko järkevä vai ei, ja tarvitseeko sitä muka aina olla niin järkevä tai ei.

Edge Walkista olin tietoinen jo ennen Kanadaan tuloa. Eräässä matkailudokumentissa oli esitelty kyseinen aktiviteetti ja olin ihan täpinöissäni ja valmiina vaikka kävelemään portaita pitkin ylös torniin ja sitten kävelemään sitä ympäri, mutta todellisuus tuli vastaan näyttäen $175 laskua. Mihinkä sitä muka tuollaista kävelyä tarvitsee kun samat maisemat näkee lentokoneesta. Pelkkä pääsymaksu torniin (ilman kävelyä) oli yli $60, ja jo se oli mun mielestä ihan ylihinnoiteltu. Totesin siis ensimmäisellä Toronton reissulla, ettei mua ja mun lompakkoa varmaan kuitenkaan kiinnosta.

Hetken henkisen kamppailun (ja muutamien houkuttelvin ja rohkaisevien kommenttien) jälkeen päätin kuitenkin heivata lompakon hiiteen ja antaa mennä. Saisin kuitenkin hurjan kivoja kuvia, jollaisia yhdelläkään mun fb-kaverilla ei ole.

Noustiin aamulla siis bussiin ja juhlistettiin Isänpäivää kirjaimellisesti Toronton huipulla.

Veroineen ja muine kivoine lisineen tämä sunnuntaikävely maksoi $197,5. Ketä huvittaa voi kääntää summan euroiksi. Kyllähän se opintotuki ehtikin lojua tilillä jo pitkät 6 päivää... Mutta se on nyt jo mennyt ja iloisesti menikin. Vaihdossa sain elämyksen, muutamia kuvia, DVD:n kävelystä, pääsyn kaikille CN Towerin tasanteille ja diplomin onnistuneesti suoritetusta taaperruksesta.

Käytiin kävelyn jälkeen niillä näköalatasanteilla, ja ravintolan kanssa samassa kerroksessa oli muutamia tv-ruutuja, joista sai seurata sen hetkisten kävelijöiden suoritusta. Olin siis telkkarissa! Huraa! Itse kävely tapahtui kyseisen kerroksen "katolla".

Ylimmältä näköalatasanteelta taas näki 100 metriä alemmas siihen ravintolan katolle ja tornin reunalle, jossa sen hetkiset kävelijät olivat. Skypodista katsottuna se kävelytasanne ei tuntunut edes olevan niin kovin korkealla (356 metriä maan pinnalta).

Onnistuttiin ajoittamaan meidän kävelyretki hienosti, ja päästiin suoraan ilmoittautumistiskiltä varustehuoneeseen. Ensin piti allekirjoittaa pari lappua, jossa mm. vakuutettiin terveyden olevan kunnossa ja annettiin kaikki mahdolliset oikeudet ja vaikeudet kävelyn järjestäjälle.

Mun ja Niinan kanssa samalla kävelyretkellä oli neljä tuntematonta meksikolaista, joista nuoremmat tulkkasivat ohjeet vanhemmille. 

Aluksi oli puhalluskoe, jolla varmistettiin ettei kukaan oel ottanut rohkaisuryyppyä. Metalliskannerilla käytiin läpi raajat, enkä vain tiedä mitä ne mahtoivat sillä varmistaa. Kaikki korut, kellot, taskujen sisällöt ja hiuspinnit piti jättää alas lukollisiin lokeroihin ja jalkaan laitettiin kunnollsiet lenkkarit. Mulla oli omat haltit mukana, mutta tornilla oli antaa lainaan ihan kaiken kokoisia kenkiä. Saatiin joulunpunaiset haalarit, tuulitakit, kumilenkeillä ranteisiin "kiinnitettävät" hanskat ja halukkaat (eli minä) saivat myös pipon.

Saatiin myös valjaat, ja kaikki kiristykset ja kiinnitykset tarkistettiin ja varmistettiin noin 6 kertaa ainakin kolmen eri ihmisen toimesta. Tiukassa olivat ja muutamien ohjeiden ja jännitysmomenttien jälkeen otettiin ryhmäkuva ja hipsittiin Edge Walkereiden VIP-hissiin.

Huipulla valjaat kiinnitettiin muutamien solkien kanssa kiskoista roikkuviin vaijeriin ja köyteen, joiden lukkoon kiellettiin koskemasta, mutta varmistettiin vielä nippusiteellä. Meidän mukana oli tosi mukava Boris-opas, jolla oli kypärään kiinnitetty kamera messissä. Saatiin perusohjeita (ei saa juosta, ei saa hyppiä, ei saa tippua) ja köyden kerrottiin kestävän aikuisen elefantin paino. Ei siis huolta mistään. Kisko kiertäisi koko tornin ympäri ja matkalla olisi mahdotonta eksyä. Ovi aukesi Ontario-järvelle päin ja astuttiin ritilälle.

Tehtiin muutamia eri aktiviteettejä, vilkuiltiin alas, huiskuteltiin ylös Skypodiin ja hymyiltiin kameroille. Tornin toisella puolella tuuli ihan törkeästi ja oli sairaan kylmä, muuten kävely oli tosi miellyttävä eikä pelottanut :)  Vähän tietysti otti vatsan pohjasta kun laittoi varpaat reunan yli ja loppu viimeksi nojautui kaupungin ylle, mutta mulla oli oikeasti hauskaa! Olisin voinut hillua siellä vaikka kuinka kauan ja harmitti ettei tehty mitään nojailua erikoisempaa. Kuvia ottaessa käskettiin poseerata molemmat jalat ritilän reunalla, vaikka olin jo ehtinyt ajatella kaikkia balleriina-asentoja.

Kokemus oli hieno ja loppui ihan liian nopeasti. Niin kuin aina. Toisaalta Toronton huvipuiston isoin vuoristorata oli mun mielestä jännittävämpi ja siinä mielessä huikeampi kokemus kuin Edge Walk, mutta  vuoristoratojahan nyt on satoja ja tällaisia torni-kävelyitä vain muutama koko maailmassa. Tällä kävelyretkellä on joku Guinessin ennätys plakaatti, mutten nyt jaksa googlata mikä.

Jos on tottunut valjaisiin, ja on kerran pari laskeutunut kalliota pitkin alaspäin, eikä pelkää korkeita paikkoja, niin Edge Walk ei ole maailma mullistava. Hieno kyllä, mutta ei uskomattoman ihmeellisen huikea.

Seuraavanlaisia kuvia ei tosin saa mistään muualta:

 Koitettiin näyttää pelokkailta

Turvallisesti takaisin tornin juurelta raportoi Caro


HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ ISKÄLLE, VAARILLE ja PAPPALLE! <3