keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Viinipruuvi!
Pikkujouluja vietettiin marraskuun lopulla Viinille-viiniravintolassa, joka valittiin myös vuoden viini ravintolaksi. Tiedossa oli viiden eri punaviinin maistelu ja lyhyt oppimäärä punaviinin ominaisuuksista yms yms.
Saapuessamme pikku kabinettiin pöydille oli tehty älyttömän hieno kattaus. Jokaisen paikalle oli aseteltu lautanen, servetti, työvälinnet ja näiden päälle paperinen lista illan aikana maisteltavista viineistä. Perhedyimme Etelä-Amerikkalaisiin viineihin.
Viivottimen avulla aseteltujen viinilasien vieressä oli lasillinen vettä(, jolla saa suun puhtaaksi mauista). Yhteisesti pöydällä oli vielä juustolautanen, hedelmälautanen, leipätikkuja, sekä kynttilöitä luomassa tunnelmaa. Tuli ihan hienosto-olo.
Koko pruuvin ajan meitä ohjasi Viinille-ravintolan toinen omistaja, jonka nimeä en juuri nyt jaksa musitaa. Hän kuitenkin jakoi melkoisen määrän viinitietouttaan (tai todennäköisesti vain murto-osan). Harjoittelimme viinin tutkiskelua kolmen aistin avulla; näkö, haju ja maku.
Ensin katsellaan viinin väriä; onko se lähes läpikuultavaa, melkein msutaa, tiilenpunaista? Kaikki viinin väri tulee rypäleiden kuoresta, joten jos rypälelajike on jo itsessään vähävärinen, niin silloin on viinikin. Viinin väri haalistuu myös viinin vanhetessa. Joten eipä tässäkään tiedossa kovin paljon pätemisvaraa ole.
Tutkailimme myös "vesirajaa", joka näkyy viinin ja lasin välissä, kun lasia kallistaa. Mitä suurempi vesiraja, sitä vanhempi viini.
Myös viinin "kyyneleet" sisältävät infoa. Kun viiniä heilauttelee lasinreunoja pitkin, kuuluu seurata, miten nopeasti viini valuu takaisin lasin pohjalle. Mitä helpommin havaittavat pisarat (=kyyneleet), sitä vanhempi viini taisi olla kyseesä.
Olisi pitänyt ottaa se muistikirja mukaan.
Seuraava asiti oli haju. Tässäkin kohtaa sitä lasia kuuluu pyöritellä, jotta aromeja jäisi lasin reunoille ja ne olisi helpompi havaita. Saimme arvoida erinäisiä tuoksuja, joita kokeilemamme viinit sisälsivät. Paljon oli marjoja ja säilöntäpaikkoja, kuten "tynnyri" tai "tiili". Puhuttiin myös viinin kehitysasteista. Jos tunnet sikarilaatikon tuoksun, viini ei ole vielä parhaimmillaan. Helppoa, eikös?
Ja nenän saa kuulemma työntää ihan syvälle lasiin, vaikkei sei kovin hienolta näytäkään.
Viimeisenä sitten se maku. Ja tässä kohtaa tulevat ne tanniinit mukaan kuvioihin. En osaa selventää sitä kemiallista reaktiota, mutta jos suun syljeneritys vähenee hetkellisesti viinisiemaisun jälkeen, on kyseessä viini, jossa on paljon tanniineja. Tanniinit kuivattavat suuta.
Pöydällä olleiden juustojen kanssa kokeiltiin sitten, miten viinin maku muuttuu, kun suussa on jotain muuta. Ja hedelmillä ja vedellä "neutralisoitiin" suu uusia makuaj varten. Melkosen fiiniä.
Saapuessamme pikku kabinettiin pöydille oli tehty älyttömän hieno kattaus. Jokaisen paikalle oli aseteltu lautanen, servetti, työvälinnet ja näiden päälle paperinen lista illan aikana maisteltavista viineistä. Perhedyimme Etelä-Amerikkalaisiin viineihin.
Viivottimen avulla aseteltujen viinilasien vieressä oli lasillinen vettä(, jolla saa suun puhtaaksi mauista). Yhteisesti pöydällä oli vielä juustolautanen, hedelmälautanen, leipätikkuja, sekä kynttilöitä luomassa tunnelmaa. Tuli ihan hienosto-olo.
Ensin katsellaan viinin väriä; onko se lähes läpikuultavaa, melkein msutaa, tiilenpunaista? Kaikki viinin väri tulee rypäleiden kuoresta, joten jos rypälelajike on jo itsessään vähävärinen, niin silloin on viinikin. Viinin väri haalistuu myös viinin vanhetessa. Joten eipä tässäkään tiedossa kovin paljon pätemisvaraa ole.
Tutkailimme myös "vesirajaa", joka näkyy viinin ja lasin välissä, kun lasia kallistaa. Mitä suurempi vesiraja, sitä vanhempi viini.
Myös viinin "kyyneleet" sisältävät infoa. Kun viiniä heilauttelee lasinreunoja pitkin, kuuluu seurata, miten nopeasti viini valuu takaisin lasin pohjalle. Mitä helpommin havaittavat pisarat (=kyyneleet), sitä vanhempi viini taisi olla kyseesä.
Olisi pitänyt ottaa se muistikirja mukaan.
Seuraava asiti oli haju. Tässäkin kohtaa sitä lasia kuuluu pyöritellä, jotta aromeja jäisi lasin reunoille ja ne olisi helpompi havaita. Saimme arvoida erinäisiä tuoksuja, joita kokeilemamme viinit sisälsivät. Paljon oli marjoja ja säilöntäpaikkoja, kuten "tynnyri" tai "tiili". Puhuttiin myös viinin kehitysasteista. Jos tunnet sikarilaatikon tuoksun, viini ei ole vielä parhaimmillaan. Helppoa, eikös?
Ja nenän saa kuulemma työntää ihan syvälle lasiin, vaikkei sei kovin hienolta näytäkään.
Viimeisenä sitten se maku. Ja tässä kohtaa tulevat ne tanniinit mukaan kuvioihin. En osaa selventää sitä kemiallista reaktiota, mutta jos suun syljeneritys vähenee hetkellisesti viinisiemaisun jälkeen, on kyseessä viini, jossa on paljon tanniineja. Tanniinit kuivattavat suuta.
Pöydällä olleiden juustojen kanssa kokeiltiin sitten, miten viinin maku muuttuu, kun suussa on jotain muuta. Ja hedelmillä ja vedellä "neutralisoitiin" suu uusia makuaj varten. Melkosen fiiniä.
tiistai 13. joulukuuta 2011
Korkeasaaressa käytiin... yli kuukausi sitten...
No niin jo hei moi taas. Nolona koitan keksiä hyvää syytä hiljaiselolle tällä saralla. Mitään super-erikoista ei ehkä ole tapahtunu ja satuin muuttamaan ja oikeastaan live-elämä on maistunut paremmin. Mutta nyt sitten vihdoin ehdin/jaksan/viitsin pistää nää *köhöm* lokakuiset kuvat tänne.
Vinguin jo kesällä pääsyä Korkeasaareen, mutta syystä tai toisesta ei sitten ikinä menty. Kun vihdoin tuli sopiva vapaa viikonloppu, päätettiin kuitenkin mennä. Käytiin siis viikkoa ennen isänpäivää kyseisessä eläintarhassa.
Periaatteessa ajoitus oli hyvä, koska ihmisiä oli aivan naurettavan vähän. Toisaalta, eivätpä kaikki eläimetkään olleet paikalla. Höh.
Junalla matkattiin Helsinkiin, ja opiskelijalle raiteet ovat erittäinkin kohtuullisesti hinnoiteltu ja mukava matkustusmuoto. Jos VR olisi aina luotettava, en käyttäisi busseja varmaan ikinä.
Helsingin keskustasta otettiin bussi nro 11 ihan siitä rautiksen vierestä. Linja tunnetaan myös Zoolinjana, joten sillä pääsee perille asti. Huomioikaa sitten, että puhelimella tilattava lippu ei käy tässä bussissa. Me ei huomioitu ja maksettiin siis reissu ikään kuin tuplana. Höh.
Sisäänpääsy hinta oli 7€ opiskelijalta, oman hintaluokkasi voit kätevästi tarkistaa täältä. En ole sitten varma nousevatko hinnat kesäkaudella, mutta ainakaan nyt tuo euromäärä ei kirpaissut.
Sitten vain siltaa pitkin saareen ja katselemaan eläimiä! Meidän missiona oli nähdä pikkupandat (mun suosikit) ja manuli (Mikaelin suosikki). Pikkupandoja nähtiin useita, mutta manuleita ei yhtään ): Vaikka käytiin häkin takana useaa kertaan ei sitä näkynyt. Henkilökuntakaan ei voinut asialle mitään tehdä. Harmillista.
Monio muita hauskuuksia sen sijaan oli luvassa! Muut kissapedot olivat erittäinkin virkeitä. Tiikeriä kävi kyllä vähän sääliksi kun se vain tallasi sitä yhtä ja samaa polkua. Vaikutti masentuneelta. Leijona auheutti hienon episoidin karjumalla hurjasti yhdessä vaiheessa päivää. Oltiin muutaman häkin takana ja lähdettiin katsomaan, mitä se sielä ärjyy, ja suunnilleen kaikki muutkin vieraat päätti tulla katsomaan. Samalla sekunnilla kun saavuttiin leijonatarhan eteen, tämä nokkela uros kellahti selälleen ja leikki kuollutta. Että sellainen savannin kuningas.
Karhut olivat jo menneet nukkumaan. Tai ainakaan niitä ei näkynyt. Samoin paviaanit. Täytyy tehdä uusi reissu kesällä! Silloin on muutenkin mukava mennä, kun kaikki wc:t ovat auki ja kahvilat myös. Nyt paikka tuntui kovin autiolta ja lukitulta.
Ja tuntui jotenkin ironiselta ensin nähdä joutsenia verkkoaidan takana pienessä häkissä, ja kolme minuuttia sen jälkeen toiset yksilöt polskimassa vapaina siinä saaren edustalla. Tasan ei käy onnenlahjat joutsenillakaan. Kai.
Kierrettyämme oletettavasti kaikki ulkohäkit menimme matelijataloon ja Amazoniaan (en muuten ole ihan varma, ovatko ne sama rakennus vai mistä olen nämä nimet repäissyt). Sielä ei tuuli tuivertanut mutta kostea ilta jota tuotettiin katon rajassa olevista aukoista tuntui kyllä aluksi hassulta.
Papukaijat sun muut siivekkäät pitivät hirveää meteliä, sammakot näyttivät erittäin myrkyllisiltä ja apinat juoksivat kilpaa pitkin puiden oksia.
Ihan loppuviimeksi kiersimme vielä pikkupandojen luo ja koitimme epätoivoisesti paikantaa manulin. Juotiin vielä kupposet kuumaa bussia odotellessa.
Loppu postaus on omistettu maailman suloisimmalle eläimelle; pikkupandalle! A.K.A kultapanda, punapanda, kissakarhu.
Vinguin jo kesällä pääsyä Korkeasaareen, mutta syystä tai toisesta ei sitten ikinä menty. Kun vihdoin tuli sopiva vapaa viikonloppu, päätettiin kuitenkin mennä. Käytiin siis viikkoa ennen isänpäivää kyseisessä eläintarhassa.
Periaatteessa ajoitus oli hyvä, koska ihmisiä oli aivan naurettavan vähän. Toisaalta, eivätpä kaikki eläimetkään olleet paikalla. Höh.
Junalla matkattiin Helsinkiin, ja opiskelijalle raiteet ovat erittäinkin kohtuullisesti hinnoiteltu ja mukava matkustusmuoto. Jos VR olisi aina luotettava, en käyttäisi busseja varmaan ikinä.
Helsingin keskustasta otettiin bussi nro 11 ihan siitä rautiksen vierestä. Linja tunnetaan myös Zoolinjana, joten sillä pääsee perille asti. Huomioikaa sitten, että puhelimella tilattava lippu ei käy tässä bussissa. Me ei huomioitu ja maksettiin siis reissu ikään kuin tuplana. Höh.
Sisäänpääsy hinta oli 7€ opiskelijalta, oman hintaluokkasi voit kätevästi tarkistaa täältä. En ole sitten varma nousevatko hinnat kesäkaudella, mutta ainakaan nyt tuo euromäärä ei kirpaissut.
Sitten vain siltaa pitkin saareen ja katselemaan eläimiä! Meidän missiona oli nähdä pikkupandat (mun suosikit) ja manuli (Mikaelin suosikki). Pikkupandoja nähtiin useita, mutta manuleita ei yhtään ): Vaikka käytiin häkin takana useaa kertaan ei sitä näkynyt. Henkilökuntakaan ei voinut asialle mitään tehdä. Harmillista.
Monio muita hauskuuksia sen sijaan oli luvassa! Muut kissapedot olivat erittäinkin virkeitä. Tiikeriä kävi kyllä vähän sääliksi kun se vain tallasi sitä yhtä ja samaa polkua. Vaikutti masentuneelta. Leijona auheutti hienon episoidin karjumalla hurjasti yhdessä vaiheessa päivää. Oltiin muutaman häkin takana ja lähdettiin katsomaan, mitä se sielä ärjyy, ja suunnilleen kaikki muutkin vieraat päätti tulla katsomaan. Samalla sekunnilla kun saavuttiin leijonatarhan eteen, tämä nokkela uros kellahti selälleen ja leikki kuollutta. Että sellainen savannin kuningas.
Karhut olivat jo menneet nukkumaan. Tai ainakaan niitä ei näkynyt. Samoin paviaanit. Täytyy tehdä uusi reissu kesällä! Silloin on muutenkin mukava mennä, kun kaikki wc:t ovat auki ja kahvilat myös. Nyt paikka tuntui kovin autiolta ja lukitulta.
Ja tuntui jotenkin ironiselta ensin nähdä joutsenia verkkoaidan takana pienessä häkissä, ja kolme minuuttia sen jälkeen toiset yksilöt polskimassa vapaina siinä saaren edustalla. Tasan ei käy onnenlahjat joutsenillakaan. Kai.
Kierrettyämme oletettavasti kaikki ulkohäkit menimme matelijataloon ja Amazoniaan (en muuten ole ihan varma, ovatko ne sama rakennus vai mistä olen nämä nimet repäissyt). Sielä ei tuuli tuivertanut mutta kostea ilta jota tuotettiin katon rajassa olevista aukoista tuntui kyllä aluksi hassulta.
Papukaijat sun muut siivekkäät pitivät hirveää meteliä, sammakot näyttivät erittäin myrkyllisiltä ja apinat juoksivat kilpaa pitkin puiden oksia.
Ihan loppuviimeksi kiersimme vielä pikkupandojen luo ja koitimme epätoivoisesti paikantaa manulin. Juotiin vielä kupposet kuumaa bussia odotellessa.
Loppu postaus on omistettu maailman suloisimmalle eläimelle; pikkupandalle! A.K.A kultapanda, punapanda, kissakarhu.
lauantai 8. lokakuuta 2011
4 x lentokenttä
Suomi: Helsinki-Vantaa
"Kotikenttä"
Baggage-drop ja check-in jonoja 1 terminaalissa.
Yllättävän hyvin toimii tuo itsepalvelu check-in. Ekalla kerralla sähläystä oli paljon, mutta nyt jo sujuu. Sama ilmiö on esim. IKEAn "pika"kassojen kanssa.
Yllättävänkin laaja lehti- ja kirjavalikoima. Reader'sin myymälät sekä 1 että 2 terminaalissa.
Joku päätti suunnitella hauskat vessat. Eipähän ainakaan voi sanoa, ettei huomannut kylttiä...
Perustylsät kosmetiikkat kaupat löytyy.
Suomi-kamaa:
Suklaanystävälle mieluinen näky!
Mariskoolit siinä niin. Viemisiksi tai tuliaisiksi. Päätä itse.
Ja marimekkoa myös, ofkourse.
Päivän piristeet:
Ei käy jatkolennon odottelu tylsäksi kun voi kaverin kanssa pelailla rallia!
Muumimyymälä! Japanilaiset, tervetuloa.
Kuka kumma tahtoo ostaa jouluseimen tuohon hintaan syksyllä? Kysyn vaan.
Tanska: Kööppenhamina
Naapuri. Hirveän korkeat ovet kaikkiin merkkiliikkeisiin, joita löytyykin useampia. Burberry, Ralph Lauren etc...
Onko Ruotsissa Starbucksia? Jos ei, niin tämä taitaa sitten olla lähin.
Lelukaupassa viihtyy hetken jos toisenkin. Jos olet lapsi, niin viihdyt myös kolmannen hetken.
Matkalaukku jäi jonnekin? Ei hätää! Kööpenhaminan kentältä voit hakea ne kaikki H&M:n perustopit sun muut releet. (Myyjä kysyi olenko ruotsalainen kun kävelin tuonne sisään. Enkä todellakaan ole enää ruskettunut ja vielä vähemmän blondi.)
Putiikkien ja ruokaloiden seassa on TODELLA vähän penkkejä. Mutta odotusaulassa onkin sitten mukavammat oltavat. Parhaat lentokenttä penkit ever! Mistä näitä saa?
Hauskaa-kummaa:
Tanskassa ollaan niin vihreitä että puut kasvaa rakennusten sisällä. Mikäs siinä kun katto on kuin kasvihuoneessa.
Dino! Hinta oli vissiin hiukan liikaa kun kerran jäi hyllyyn.
Problems with your Apple iTem? (haha). Köpiksen lehtitiski auttaa.
Saksa: München
Pitkulainen, mutta kiva. Terminaalien ulkopuolella on MacDonalds. Niin että jos ei tahdo syödä kalliisti turvatarkastuksen toisellapuolen.
Suloinen pariskunta kyseli, osaanko puhua italiaa. Noh, en tietenkään osannut ja tein sen mielestäni selväksi pudestelemalla päätäni ja sanomalla "noo noo" (tms. miten italiaksi sanotaan ei?). Kysymyksiä tuli silti hirveästi samalla kielellä enkä yhtään osannut auttaa vaikka olisin halunnut. Miksei meidän kursseihin kuulu italia?
Kentältä löytyy useampi lufthansan kahvipiste, "refreshing station", josta saa ihan ilmaiseksi kahveja, teetä ja kaakaota. Maito ja sokeri included. Myös lehtiä löytyy. Väsynyt matkaaja kiittää!
Kenellä vaan on resursseja niin voisi hankkia mulle tuon oikean nurkan laakean lautasen. Tahtoo!
(Ällötys-)Desigual on rantautunut nyt myös ainkin Aleksi 13 hyllyille. Münchenin kentältä löytyy myös.
Ja matkakaveriksi Late-lammas!
Mielenkiintoisuuksia:
"Nukkumistyynyt". Ihmisenkokoinen tyyny jonka päällä voi makoilla. En kokeillut mutta näytti mukavalta!
"Ranskalainen manikyyri tässä odotellessa?"
Jos et päässyt Allianz Arenalle niin täältä voi kuitenkin ostaa kaikkea FCB-kamaa.
Norja: Oslo
Täällä sitä väsättiin englannin aineita. Ja kyllä siinä kestikin. Pikkuinen ja hellyyttävä, puinen lentokenttä.
Pizza Hutin ylihinnoiteltua pizzaa. Salami pizza oli pahaa. Nälkä lähti, pisteet siitä.
Paikallisia erikoisuuksia:
Peikkoja. Muumipeikko on kyllä söpömpi.
Lapset on huomioitu hulvattomalla "lentokoneella". Miten hieno voi leikkipaikka olla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)