Yllätys!
Tätä postausta ei pitänyt ikinä tulla, koska mulla ei ollut mitään suunnitelmaa lähteä semi-extempore reissulle Torontoon. Tutkimattomat ovat vaihtarin tiet ja mietteet, joten pitkällisen (tai puutteellisen) harkinnan jälkeen nousin vuoden 2013 Isänpäivänä bussiin, suuntana CN Tower ja tavoitteenna suorittaa Edge Walk.
!Spoiler allert! Kävely suoritettu ja hengissä selvitty. Parhaat kuvat ovat kuitenkin tämän kirjoituksen alareunassa, joten jos otokset kiinnostavat enemmän kuin selostus, kannattaa skrollata suosiolla alaspäin.
Viikonloppu oli siis aluksi erittäin tavallinen ja kohokohtana piti olla lauantainen yli tunnin jonotus uuteen frozenjogurt paikkaan, josta sai ilmaisen annoksen jälkkäriä. Näin jälkeenpäin ajateltuna on vaikea kuvitella tylsempää puuhaa. Siinä kylmästä hytistessä tuli Niinalta viesti "
Heip. Pitäiskö huomen lähtee Torontoo ja tehdä edgewalk? :)". Salamana kirkkaalta taivaalta ja suoraan puskasta. Ja mitäkö minä huimapää vastasin? "
En mä kyllä varmaan lähde."
Näytänpäs kaljulta
Menneisyyden Karoliinalla oli aivotoiminta selkeästi hidastunut, mutta kun hän pääsi lämpimään autoon ja sai ajatuksensa liikkeelle alkoi aiheesta ihan erilainen keskustelu. Päänsä sisällä hän pohti ja pähkäili mikä olisi järkevää ja mikä ei, ja onko sillä oikeastaan mitään väliä onko järkevä vai ei, ja tarvitseeko sitä muka aina olla niin järkevä tai ei.
Edge Walkista olin tietoinen jo ennen Kanadaan tuloa. Eräässä matkailudokumentissa oli esitelty kyseinen aktiviteetti ja olin ihan täpinöissäni ja valmiina vaikka kävelemään portaita pitkin ylös torniin ja sitten kävelemään sitä ympäri, mutta todellisuus tuli vastaan näyttäen $175 laskua. Mihinkä sitä muka tuollaista kävelyä tarvitsee kun samat maisemat näkee lentokoneesta. Pelkkä pääsymaksu torniin (ilman kävelyä) oli yli $60, ja jo se oli mun mielestä ihan ylihinnoiteltu. Totesin siis ensimmäisellä Toronton reissulla, ettei mua ja mun lompakkoa varmaan kuitenkaan kiinnosta.
Hetken henkisen kamppailun (ja muutamien houkuttelvin ja rohkaisevien kommenttien) jälkeen päätin kuitenkin heivata lompakon hiiteen ja antaa mennä. Saisin kuitenkin hurjan kivoja kuvia, jollaisia yhdelläkään mun fb-kaverilla ei ole.
Noustiin aamulla siis bussiin ja juhlistettiin Isänpäivää kirjaimellisesti Toronton huipulla.
Veroineen ja muine kivoine lisineen tämä sunnuntaikävely maksoi $197,5. Ketä huvittaa voi kääntää summan euroiksi. Kyllähän se opintotuki ehtikin lojua tilillä jo pitkät 6 päivää... Mutta se on nyt jo mennyt ja iloisesti menikin. Vaihdossa sain
elämyksen, muutamia kuvia, DVD:n kävelystä, pääsyn kaikille CN Towerin tasanteille ja diplomin onnistuneesti suoritetusta taaperruksesta.
Käytiin kävelyn jälkeen niillä näköalatasanteilla, ja ravintolan kanssa samassa kerroksessa oli muutamia tv-ruutuja, joista sai seurata sen hetkisten kävelijöiden suoritusta. Olin siis telkkarissa! Huraa! Itse kävely tapahtui kyseisen kerroksen "katolla".
Ylimmältä näköalatasanteelta taas näki 100 metriä alemmas siihen ravintolan katolle ja tornin reunalle, jossa sen hetkiset kävelijät olivat. Skypodista katsottuna se kävelytasanne ei tuntunut edes olevan niin kovin korkealla (356 metriä maan pinnalta).
Onnistuttiin ajoittamaan meidän kävelyretki hienosti, ja päästiin suoraan ilmoittautumistiskiltä varustehuoneeseen. Ensin piti allekirjoittaa pari lappua, jossa mm. vakuutettiin terveyden olevan kunnossa ja annettiin kaikki mahdolliset oikeudet ja vaikeudet kävelyn järjestäjälle.
Mun ja Niinan kanssa samalla kävelyretkellä oli neljä tuntematonta meksikolaista, joista nuoremmat tulkkasivat ohjeet vanhemmille.
Aluksi oli puhalluskoe, jolla varmistettiin ettei kukaan oel ottanut rohkaisuryyppyä. Metalliskannerilla käytiin läpi raajat, enkä vain tiedä mitä ne mahtoivat sillä varmistaa. Kaikki korut, kellot, taskujen sisällöt ja hiuspinnit piti jättää alas lukollisiin lokeroihin ja jalkaan laitettiin kunnollsiet lenkkarit. Mulla oli omat haltit mukana, mutta tornilla oli antaa lainaan ihan kaiken kokoisia kenkiä. Saatiin joulunpunaiset haalarit, tuulitakit, kumilenkeillä ranteisiin "kiinnitettävät" hanskat ja halukkaat (eli minä) saivat myös pipon.
Saatiin myös valjaat, ja kaikki kiristykset ja kiinnitykset tarkistettiin ja varmistettiin noin 6 kertaa ainakin kolmen eri ihmisen toimesta. Tiukassa olivat ja muutamien ohjeiden ja jännitysmomenttien jälkeen otettiin ryhmäkuva ja hipsittiin Edge Walkereiden VIP-hissiin.
Huipulla valjaat kiinnitettiin muutamien solkien kanssa kiskoista roikkuviin vaijeriin ja köyteen, joiden lukkoon kiellettiin koskemasta, mutta varmistettiin vielä nippusiteellä. Meidän mukana oli tosi mukava Boris-opas, jolla oli kypärään kiinnitetty kamera messissä. Saatiin perusohjeita (ei saa juosta, ei saa hyppiä, ei saa tippua) ja köyden kerrottiin kestävän aikuisen elefantin paino. Ei siis huolta mistään. Kisko kiertäisi koko tornin ympäri ja matkalla olisi mahdotonta eksyä. Ovi aukesi Ontario-järvelle päin ja astuttiin ritilälle.
Tehtiin muutamia eri aktiviteettejä, vilkuiltiin alas, huiskuteltiin ylös Skypodiin ja hymyiltiin kameroille. Tornin toisella puolella tuuli ihan törkeästi ja oli sairaan kylmä, muuten kävely oli tosi miellyttävä eikä pelottanut :) Vähän tietysti otti vatsan pohjasta kun laittoi varpaat reunan yli ja loppu viimeksi nojautui kaupungin ylle, mutta mulla oli oikeasti hauskaa! Olisin voinut hillua siellä vaikka kuinka kauan ja harmitti ettei tehty mitään nojailua erikoisempaa. Kuvia ottaessa käskettiin poseerata molemmat jalat ritilän reunalla, vaikka olin jo ehtinyt ajatella kaikkia balleriina-asentoja.
Kokemus oli hieno ja loppui ihan liian nopeasti. Niin kuin aina. Toisaalta Toronton huvipuiston isoin vuoristorata oli mun mielestä jännittävämpi ja siinä mielessä huikeampi kokemus kuin Edge Walk, mutta vuoristoratojahan nyt on satoja ja tällaisia torni-kävelyitä vain muutama koko maailmassa. Tällä kävelyretkellä on joku Guinessin ennätys plakaatti, mutten nyt jaksa googlata mikä.
Jos on tottunut valjaisiin, ja on kerran pari laskeutunut kalliota pitkin alaspäin, eikä pelkää korkeita paikkoja, niin Edge Walk ei ole maailma mullistava. Hieno kyllä, mutta ei uskomattoman ihmeellisen huikea.
Seuraavanlaisia kuvia ei tosin saa mistään muualta:
Koitettiin näyttää pelokkailta
Turvallisesti takaisin tornin juurelta raportoi Caro
HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ ISKÄLLE, VAARILLE ja PAPPALLE! <3
