Hauskaa
Meillä oli tosi hauska viikonloppu, tulin Wienistä takaisin myöhään perjantai iltana, lauantaina oli puuhapäivä kun kävin kaupassa, siivoilin, kävin pitkästä aikaa lenkillä, otin aurinkoa ja muutenkin järjestelin asioita, ja sitten illalla katsottiin Euroviisuja kokoonpanolla Suomi, Englanti, Puola ja Ranska. Kaikki olivat iloisia kun Itävalta voitti ja vielä psiteidenlaskun jälkeenkin tuijoteltiin telkkariohjelmia aikaiseen aamuun. Sunnuntai meni lötköillessä ja illalla käytiin ravintolassa juhlistamassa kaverin syntympäivää isolla porukalla.
Tässä siis syitä, miksi Salzburgista tulee kuvapläjäys vasta nyt.
Love Locks - Rakkauslukkoja
Yli viikon takaisen luokkaretken jälkeen jäi tosiaan sellainen olo, että Salzburg pitää käydä katsastamassa myös kauniilla ilmalla. Kaikeksi onneksi Justinen äiti lensi Müncheniin maanantaina ja vuokrasi auton, joten päästiin tosi vaivattomasti kulkemaan puolentoista tunnin matka edestakaisin tiistaina. Lähdettiin liikenteeseen heti aamusella, laitettiin auto parkkiin keskustan ulkopuolelle ja käveltiin jokirantaa pitkin kohti vanhaa kaupunkia.
Auringonpaiste tekee kyllä ihmeitä kaupungin ulkonäölle.
Joki oli kauniin sininen, mäen päällä nököttävä linnoitus hohti valkoisena, muu luonto oli vihreää ja talot iloisen värikkäitä, ja ei-niin-kovin-kaukana taustalla kohosi lulmihuippuisia vuoria.
Mozartin synnyintalo
Justine äiteineen halusivat vierailla Mozartin syntymätalossa, joten sovittiin tapaamisaika hiukan myöhemmäksi. Me oltiin jo käyty talossa/museossa kertaallen lauantaina, joten mulla ei ollut mitään tarvetta nähdä paikkaa heti uudestaan. Sain siis kulkea pitkin Salzburgin katuja hetken aikaa pitkin poikin ihan tisekseni. Ihastelin näyteikkunoita (vitsit että yksi Thomas Sabon sormus oli kaunis, ja samaten yhdet korvakorut!), nautin auringonpaisteesta ja ihmisvilinästä, skypesoitin siskolle Suomeen, bongailin hauskoja asioita/näkymiä (Mozart-hajuvesi esim.) ja olin tietysti asialleen omsitautunut turisti kameroineni.
Vanhassa kaupungissa on tosi paljon sellaisia pieniä talojen ali/läpi kulkevia käytäviä, joita pitkin pääsee pujahtamaan isommalta kadulta toiselle. Siellä puikkelehtiessa vastaan tuli "piilotettuja" kahviloita ja putiikkeja ja sisäpihoja, joita ei vain voinut nähdä itse kadulta.
Salzburg on fyysisesti pienempi, kuin mitä ajattelin. Toisaalta, suuhteutettuna Itävaltaan ja sen muihin isoihin kaupunkeihin ei sinäänsä hämmästytä, ettei vastaan tullut yhtään pilevenpiirtäjää. Ja suoraan sanottuna tykkään enemmän juuri tällaisista vanhoista, matalista, kivitaloisista ja kapeakujaisista linnoituksella varustetuista kaupungeista. (Voin vain kuvitella millainen kulttuurishokki Tokio olisi, jos joskus päädyn sinne asti.) Turku on asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurempi kuin Salzburg. Persoonallisuudesta en sitten oikein osaakaan sanoa... Salzburg on vähän sellainen Itävaltalaiseen perinnemekkoon pukeutunut arvokas, hiukan konservatiivinen mutta iloinen ja elämänmyönteinen rouva, kun taas Turku on jotenkin holtiton ja päämäärätön, omaa suuntaansa etsivä nuori.
Kun haluat tuoksua kuin Mozart! Vain tosifaneille!
Justinen äiti halusi Mozart-museon jälkeen käydä kirkoissa (niin kuin varmaan 87% tämän maailman matkustavista äideistä) joten käytiin heti katsomassa pari isompaa ja yksi pienempi. Myöhemmin päivällä käytiin vielä linnoituksen kappelissa. En taaskaan jaksa muistaa (tai googlata) näiden kirkkojen nimiä, mutta molemmat ovat Salzburgin vanhan kaupungin lährisyydessä ja ainakin toinen kantaa titteliä katedraali.
Itse tykkään enemmän siitä toisesta, joka on sisältä ätysin valkoinen ja vähän samaan tyyliin rakennettu kuin Helsingin tuomiokirkko. Kupoli keskellä ja tasapitkät käytävät kupolin neljällä sivulla. Sisältä kirkko oli kuitenkin melko erilainen, superisti hienoja kaiverruksia ja patsaita, vähän kullattuja koristuksia ja paljon valoa. Tuli sellaisia hääkermakakku-viboja.
Se katedraali oli paljon "synkempi", tai ainakin tummempi. Jylhempi. Siellä oli parvekkeita ja alttaritauluja, tummin sävyin tehtyjä maalauksia ja varjoja. Upea katedraali kuitenkin.
Se kermakakkukirkko
Katedraali
Oli muuten paljon vaikuttavampi sisältä kuin ulkoa
Siinä katedraalin vieressä oli mukavan varjoisa pylväsrivistö ja katumuusikko soitti sähköviulua niin upeasti että etsin muutaman kolikon lompakon pohjalta ja siirsin ne hänen viulukoteloonsa.
Nähtiin myös katuun piirretty iso shakkilauta ja vanhempia herrasmiehiä pelin kimpussa. Pelinappulat olivat pienen lapsen kokoisia ja seurattiin hetken aikaa pelaajien ajatustyötä, mutta lähdettiin sitten etsimään ja keksimään lounasta.
Päädyttiin siihen kermakakkukirkon edustalle olevalle torialueelle ja mun oli pakko saada maistaa pizza-pretzel! Perinteiset pretzelit (en jaksa kiinnostua sanan oikeasta kirjoitusasusta) ovat isoilla suolakiteillä päällystettyjä taikinasolmuja, mutta siellä torilla kojusta myytiin hiukan kekseliäämpiä juttuja. Kojun tarjoomukset olivat nimittäin päätä suurempia hiukan erilaisesta taikinasta tehtyjä solmuja, ja pizza versiossa oli ainakin juustoa ja todennäköisesti tomaattikastiketta, ja se muistutti enemmän pullataikinaa kun preinteistä pretzeliä. Valittavana oli myös makeita versioita mm. pähkinä tai suklaatäytteellä, sekä munkkitaikinasta tehty pretzel. Kympillä sai neljä, joten ostettiin kassillinen pretzeleitä ja kanniseklin niitä sitten loppu päivän mukanani, kun jo yhdestä tuli ähky.
Lounaspaikan ankat
Etsittiin sopivan varjoista lounaspaikkaa, koska aurinko oli porottavan kuuma (uskallan väittää, että oltiin lähellä Suomen hellerajaa), mutta haluttiin kuitenkin olla ulkosalla. Sopiva paikka löytyi katedraalin kupeessa olevan suihkulähteen vierestä ja jaettiin lounasta muutaman varpusen kanssa. Pari ankkaa veteli iltäpäiväunia siinä suihkulähteen kaiteen reunustalla ja hetki oli kaikin puolin kesäisen suloinen.
Selän takana kohosi sopivasti mäki, jonka huipulla oli Salzburgin linnoitus. Viimeisten mutustelujen jälkeen käveltiin siihen mäen juurelle ja ostettiin liput rinnehissiin sekä itse linnoitukseen. Ylös pääsisi myös tietä pitkin, muttei jaksettu edes harkita sitä vaihtoehtoa, vaan hurautettiin iloisesti suoraan huipulle.
Ei pöllömpi lounaspaikka - taustalla Salzburgin linnoitus
Tod näk kaupungin parhaat näkymät
Sen lisäksi, että linnoitus itsessään oli koruttoman kaunis, jäätiin varmaan puoleksi tunniksi tuijottamaan maisemia. Tämänkin postauksen maisemakuvat ovat muokkaamattomia, ja kun kuva ei ikinä tee ihan täysin oikeutta näkymälle, niin sitä voi katsoja ihan itsekseen kuvitella miltä kaukaa horisontin peittävä lumihuippuinen vuoristo vihreää peltomaisemaa vasten oikeasti näyttää.
Kovasti pohdin, milloin pääsen kahville huipun ravintolaan.
Käveltiin ympäri ämpäri linnoitusta, nähtiin vanhoja säästyneitä raunioita ja uusittuja seinäkultauksia, linnoituksen huonekaluja, kidutusvälineistöä ja hiukan taidetta ja koruja.
Linnoitus oli ihan mielenkiintoinen tutustumiskohde, mutta parasta taisivat silti olla ennemminkin mahtava sää ja kauniit näkymät, kuin rakennelma itse.
(Jotenkin hassusti tuli mieleen, että Turun linna on samaan tyyliin rakennettu kuin tämä Salzburgin linnoitus. En sitten tiedä ovatko samalta aikakaudelta tai jotain.)
Linnoituksest löytyi tän maailman kaunein ovi
Salzburg
Kesäjuoma: vissyyn laimennettu valkoviini
Saatiin hyvinkin pari tuntia kulutettua linnan pihalla, näköalatasanteilla ja linnoituksen sisälle rakennettua museota kierrellen. Muita vierailijoita ei onneksi ollut tungokseksi asti, joten melko rauhassa ja vaivattomasti päästiin näkemään kaikki mikä haluttiinkin nähdä. Oltiin liikkeellä tosiaan tiistaina, joka ei ole se viikon suosituin turistipäivä.
Terassilasillisten jälkeen tultiin hisillä takaisin alas kaupunkiin ja poikettiin viereiselle hautausmaalle, joka on Justinen äidin opaskirjan mukaan yksi Salzburgin nähtävyyksistä. Oli ihan viehättävä alue kyllä, mutta jotenkin tuntui hassulta ihan vain "huvikseen" kierrellä hautausmaalla.
Lopuksi tepasteltiin vielä toiselle puolen kaupungin halkovaa jokea, ja sunnistettiin Mirabell-puutarhaan.
Salzburgin turismi -applikaatio oli rankannut puutarhan melko korkealle kiinnsotavana nähtävyytenä, ja kun maininta löytyi myös siitä ranskankielisestä opaskirjasta oltiin ihan innokkaita näkemään kyseinen viheralue.
Kaikki istutukset eivät olleet vielä ihan paikoillaan ja postikorttien kuviin verrattuna sen hetkiset kukat olivat ehkä hiukan "värittömiä", mutta kyllä huoliteltu ja kaunis kartanon edustan puutarha aina miellyttää silmää.
Oli suihkulähteitä ja puita ja kukkia ja patsaita ja puutarhan toiesta päädystä oli vielä näkymä linnoitukselle! Aurinko oli jo päättänyt mennä pilveen, mutta saatiin silti nautittua lähes täydellisestä säästä päivän loppuun asti.
Sellainen kiva piipahdus.
Josko saisin Wienin kuvat ladattua tänne ennen viikon loppua. Jotain tavoitteita pitää sentään olla, vai mitä?
