Lähtökuopissa

 Lätkää ja kisaeväitä

Istun Helsinki-Vantaalla.

Kone Kööpenhaminan kautta Müncheniin lähtee juurikohta, sitä ennen ehdin sopivasti lisätä viimeisiä kuvia ja mietteitä Suomesta.

Viimeiset päivät menivät ihan hujauksessa, katsottiin porukalla lätkää vähän siellä sun täällä ja olen tosi hyvilläni sekä Suomena että Kanadan mitaleista! Katsottiin kultaottelu Hyvinkäällä, kun kierrettiin sitä kautta ennen lentokenttähotelliin saapumista. Oli muuten äärimmäisen hyvä ajatus olla yötä tässä kentän vieressä niin ei tarvinnut hermoilla pitkää automatkaa tai juoda mitään take away -kahveja, vaan sai rauhassa nukkua monta tuntia ja nousta valmiiseen aamiaispöytään. Ainoa miinus majapaikalle tuli siitä, että suihkun kuumavesihanan nuppi oli jotenkin hassusti löysällä, enkä sitten osannut käyttää sitä kunnolla. Pöh.

Kavereiden kanssa yksillä ennen lähtöä

Hauskin tuliaiskirja! Yksi jää saksaan, yhden annan vietäväksi Kanadaan, ja yhdelle keksin sijoituspaikan kevään edetessä.

Tunnistettavat matkalaukkuvyöt

Lähtöselvityksessä matkalaukun painoksi pamahti 23,7kg, mutta Turusta lähtiessä siinä oli vielä pari kiloa ylimääräistä. Käytettiin eilen illalla Mikaelin kanssa varmaan tunti siihen, että purin molemmat laukut ja kävin jokaisen tavaran kanssa uudelleenharkintakierroksen. Mulla on liikaa kivoja vaatteita ja tarpeellisia tavaroita, ja vaikka miten tiedän, että päämäärästä saa kaiken mitä tarvitsen, tuntuu tyhmältä (ja epäekologiselta) ostaa uudet sandaalit vain sen takia, että niistä tulee 200 grammaa lisää painoa. Noh, näillä mennään. Müncheniin jää puolisen kiloa suklaata ja karkkia tuliasiksi Corinnan äidille.

 Pakkaaminen oli tuskaisaa

Pakkaaminen uudelleen oli vielä tuskaisampaa

Uutisista kuultiin, että Suomen Olympiajoukkue olisi ollut tänään lentokentällä meidän kanssa samaan aikaan, mutta nettiä selaillessa huomattiin tilannetiedotus, jonka mukaan urheilijoiden kone on myöhässä. Harmi. Olisi ollut ihan kivaa olla Leijonien kanssa samaan aikaan kentällä :)

 Mutta nyt meen!

Heippa hei!

Möllöttämistä

Pööp.

Tänään oli toiseksi viimeinen työvuoro, mutta sitä ennen ehdin aamupäivällä käydä vaatekaapin läpi ja suorittaa alustavaa karsintaa mukaan otettavien vermeiden osalta. Mulla asuu kavereita Wienissä ja Münchenissä ja olen hiukan koittanut kysellä, minkälaisiin sääolosuhteisiin mun pitäisi varautua, mutta Alpit on siitä veikeitä ettei niistä ikinä tiedä. Kiva. Noh, puhelimen superhieno sääsovellus on tähän mennessä ennustanut noin +10 astetta päivisin ja yöt ovat siinä nollan pintaan. Tuntuu aika hurjalta pakata mukaan kesähepeniä kun lumipulasta huolimatta nyt on helmikuu.

Kela lähetti kivan kirjeen joka sisälsi ilmoituksen korotetusta opintotuesta tälle keväälle, mutta kuten viime syksynä jää viimeisen puolen kuun opiskeluista tuet saamatta. (Kelalla on kai jokin sääntö, jonka mukaan opiskelupäiviä pitää olla kuukaudessa tietyn verran, jotta opiskelija on oikeutettu tukeen, ja kun opinnot koulun tositteen mukaan loppuvat 15.7. niin siihen ei niitä päiviä kerry tarpeeksi. Tyhmää.) AMKin apuraha on vielä saamatta, mutta en siitä huoli sen enempää, kun ne ilmeisesti laitetaan maksuun kerran kuussa (kuun viimeisen päivän kieppeillä), eikä tässä nyt muutenkaan sen suurempaa hätää ole.

Tässähän tää aika kuluu chillaillessa. Huomenna käyn taas sanomassa heipat kotikonnuille Saloon, lauantaina on vihoviimeinen työvuoro ja sunnuntaina koukataan Hyvinkään kautta lentokenttähotelliin.

Pakatakin pitäisi, muttakun mun laukku on kutistunut.

(En millään malttais odottaa, että mun huoneen ikkunasta näkyy vuoria! Voi sitä pettymyksen määrää jos näkymät on vain vastapäiseen seinään.)

möksä

Heimoi.

Vietettiin pitkä viikonloppu mökillä saaristossa lähinnä Sotshin kisoja tuijotellen. Sää ei oikein suosinut, joten kaikki ulkopuuhastelu jäi tekemättä. Meren jäälle ei myöskään ollut mitään asiaa. Aika kului siis muiden perinteisten mökkiaktiviteettien, kuten kortinpelaamisen, lettujenpaiston ja saunomisen parissa.

Viimeiset kunnolliset vapaapäivät Suomessa olivat siis siinä, perjantaina on vielä vapaata, mutta silloin pitää nähdä hirveästi ihmisiä Salossa ja hakea äitiltä auto lainaan, joten lötkäilylle ei juurikaan jää aikaa. Pikku hiljaa olen alkanut kirjoitella muistilistaa mukaan pakattavista tavaroista ja tekemättömistä asioista. Puhelinliittymä pitää muistaa katkaista ja hiukan tutkia Itävallan maaliskuun säähistoriaa. Tällä hetkellä ajatuksena on ottaa mukaan vain yksi talvitakki mahdollisia laskettelureissuja varten ja muuten käyttää kevät- tai sadetakkia ja sen alla lämpimiä paitoja jos kylmyys iskee. Toivon mukaan kevät saapuisi jo maaliskuun aikana, eikä pakkanen puraisisi muualla kuin vuoren huipuilla.

Nähdään Corinnan kanssa perjantaina ja jutellaan silloin lisää mun ensi viikon Saksan ja Münchenin vierailusta. Olen pari yötä heillä ennen junamatkaa Itävaltaan, eikä olla ainakaan vielä suunniteltu mitään erikoista. Aiemmilla vierailuilla mulla on ollut kova hinku nähdä ja tehdä kaikkea heti, mutta nyt en oikein tiedä pitääkö meidän erityisesti tehdä mitään. Kuitenkin koko kevät ja kesä aikaa käydä ylittää maiden välistä rajaa. Selvitettiin viikonlopun aikana, ettei Kufsteinista ole kuin 90km eli reilun tunnin junamatka Müncheniin, melko kivaa minusta (:

14022014

Hyvää ystävänpäivää!

Mä lähden mökille, moi!

(Rinne)päivitys

Heippa!

Vimme perjantaina oli superkiva päivä! Mentiin nääs Lauran vaatimuksesta teijolle laskemaan mäkeä ja jatkettiin siitä vielä Jeminan luo kahville. Yläasteen jälkeen tyttöporukka on hajaantunut vähän sinne ja vähän tänne, joten yhteisen vapaan hetken löytäminen kaikkien kalentereista on aina hiukan haastavaa. (Seuraava sovittu varma miittinki on muistaakseni kesäkuussa 2017 :D)

Mä olin jo kallistumassa siihen ajatukseen, etten ota Itävaltaan ollenkaan toppavaatteita, vaan villakangastakki yksinään saa toimittaa talvivarustuksen virkaa. Nyt sitten kävikin niin, että innostuin ihan hirveästi tuosta laskettelusta taas, ja olisin täydellinen tolvana jos en muutamaa kertaa kävisi Alpeilla suihkimassa. Ehdin jo katselemaan mm. Kitzbühelin rinnelippujen hintoja, eikä se hintaero noihin Teijon pulkkamäkiin ole kuin ihan nimellinen. Alpit odottaa!!

Itävallan asuntolan vuokra on nyt maksettu kokonaan. On omalla tavallaan tosi kiva olo, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia mistään asuntorahoista koko keväänä, vaan mulla on varma majapaikka aina heinäkuun puoleen väliin asti. Toisaalta tuntuu hiukan turhalta "varmistelulta" pyytää opiskelijoita maksamaan puolitoista tuhatta ennen kuin kukaan on edes saapunut opiskelumaahan. Asuntolan vuokra on kuukaudelta hippasen päälle 300€ ja sisältää asumisen lisäksi sähköt, veden, lämmityksen ja netin. Opiskelijoille tarjottiin myös vuokrattavaksi keittiövälineitä ja vuodevaatteita, mutta en jostain syystä kokenut tarpeelliseksi niitä hankkia etukäteen. Etsin sitten paikan päältä kaikki tarpeelliset välineet (tai syön aina ulkona, hehe).
Jo ennen vuoden vaihdetta piti maksaa pantti/vuokravakuus + loppusiivous (, joka tapahtuu siis heinäkuussa...). Mielenkiintoista, miten mulla on nyt jo asuminen varmistettu ja maksettu ja kaikki hoidossa, kun kesällä kuukausi ennen Kanadan vaihtoa tuskin edes tiesin minne päädyn majailemaan.

Koulun apuraha-anomus on tilille maksamista vaille valmis. Muistaakseni kyselin ennen Kanadaakin apurahojen perään ja sain vastauksen, että ne maksetaan aina kuun vaihteessa. Pitänee siis odotella maaliskuun alkuun AMKin euroja. Vähän harmillisesti AMK leikkasi opiskelijoille myönnettäviä apurahoja, mutta saan niistä huolimatta enemmän almuja kuukautta kohden ERASMUS vaihtoon kuin tuonne Pohjois-Amerikkaan. Jee jee. Kelan nettisivuilla asioin viikonloppuna ja voisin todennäköisesti odotella heidän tukipäätöstään tällä /tai viimeistään ensi) viikolla.

Töitä on ollut sopivan kivasti, viimeinen työvuoro on lähtöä edeltävänä lauantaina. Sunnuntaivuorokin oli tarjouksessa, mutta vaihdoin sen pois, jotta ehdin kunnolla pakata ja keskittyä ja sanoa taas kerran moimoi. Mennään Mikaelin kanssa todennäköisesti su-ma väliseksi yöksi johonkin hotelliin lntokentän lähelle, niin ei tarvitse nousta niin hirveän aikaisin maanantaina, ja saadaan hyvä aamupala sun muuta.
Useamman vuoden kestänyt työsuhde jää nyt sitten tältä erää tähän. En osaa tarkkaa paluupäivää sanoa, joten uusia työkuvioita katsotaan sitten joskus syksyllä uudestaan ihan puhtaalta pöydältä. Vähän hämmentää ja jännittää tämäkin muutos.

Jemina oli selkeästi tehnyt arviointivirheen ja kuvitellut, että mä ja Lauran syödään kymmenen edestä

Vaihtelun vuoksi päätettiin välillä laskea niska edellä pusikkoon

Olisin tosi mielelläni kertonut (ja saanut itse tietää) etukäteen tulevia kursseja, opettajia, koulun tiloja ja mahdollista vaihtareille suunnattua ekstra ohjelmaa, mutta mulle vastattiin Kufsteinista, että kaikki tieto jaetaan vasta orientaatio päivinä (27.-28.2.). Silloin sitten aamu kymmeneltä koulun pääaulaan, tehdään kierrosta koulun tiloissa ja ihmetellään ja kysellään mieltä painavia asioita.

Sain facebookissa yksityisviestin joltain random-itävaltalaiselta, joka kertoi olevansa mun "buddy" (=kaveri) sitten Kufsteinissa. Mistä se on saanut mun nimen? Kuka oon päättänyt, että meistä tulee kavereita? Apua! (Mutta toisaalta kivaa, pitäisi varmaan vastata sille jotain.)


Sellasta (:

Kipaisu pääkaupunkiin

Tammikuu todella vilahti ohi ja nyt on helmikuukin melkein puolessa välissä. Lähinnä aikan on kulunut töissä ja kotisohvalla, mutta VR:n halpojen junalippujan ansiosta tehtiin joku aika sitten lauantairetki Helsinkiin. Itselleni kerrytin kokemuksia käymällä ensimmäistä kertaa tuomiokirkossa ja Ekbergin kahvilassa, nuorempaa siskoa sivistettiin Ateneumissa. Haahuiltiin vähän siellä sun täällä, mutta pääasiallisesti liikuttiin aivan siinä keskustan tuntumassa.

Inhoan tätä loskasäätä, joka ihan varmasti sai alkunsa juuri tuolta Helsingistä. Olen koko talven kävellyt töihin, mutta lauantaina olin niin pahalla päällä etten lähtenyt enää takaisin päin liukastelemaan ja kastelemaan sukkiani vaan odottelin räntäsateessa bussia ja kirosin ilmaston lämpenemistä ja golfvirtaa ja kaikkia pakkasettoman helmikuun aiheuttajia.

Pitää muuten kohta ruveta tutkimaan Itävallan säähistoriaa ja sitä, mitä maalis-huhtikuussa on odotettavissa. Ihan hirveästi en haluaisi talvivaatteita mukaan ottaa, kun ne vievät matkalaukusta suhteettoman paljon tilaa. Palellakaan en silti haluaisi.

Helsingistä ei lähtenyt mitään käsinkosketeltavaa mukaan. Siskolle löytyi sen sijään vähän sitä sun tätä mm. Sokokselta, Monkista ja Kampin liikkeistä. Stockmannilla käytiin lounastamassa pitkän kaavan mukaan ja törmäsin ihan sattumalta opiskelukavereihin, jotka olivat lähdössä laivalle.

Ekbergin kahvilassa maistoin kehuttua shamppanjakorkki-leivosta, mutta tekele ei ollut ollenkaan mun makuun. Äitin Napoleon-leivos oli paljon parempi! Cahe mocca (kaakaon ja kahvin yhdistelmä) oli kuitenkin äärettömän makoisa ja koko päivää siivitti kiireetön ja nautiskeleva tunnelma. 

Tammikuulumiset

Turku on talvella kaunis.

Varsinkin, kun on lunta ja pakkasta ja jäätä, mua ei ole kylmä häirinnyt oikeastaan ikinä. Pukeutumiskysymys.

Tammikuu on jotenkin vain lipunut ohi, kun ei ole ollut mitään kovin ihmeellistä tai pakollista tehtävää. Ainoana rytmittävänä asiana ovat olleet työvuorot, joita on ollut vaihtelevasti 1-5 kpl/viikko. En ole ihan varma tuntuuko tämä nyt sitten arjelta vai jatkuvalta viikonlopulta, kun eräänäkin viikkona arkipäivät olivat vapaita ja perjantaista sunnuntaihin tein pitkät vuorot. Mikael löysi mulle todella basic-askelmittarin, ja muutamien tutkimuskertojen jälkeen voin todeta, että töihin kävellessä otan noin 5500 askelta suuntaansa, ja 6h päivässä kertyy noin 8000 askelta.

Kovin on rankkaa ollut :D

Kanada on täysin paketissa. Koululle piti jälkitehtävänä kirjoittaa noin 4 sivun mittainen raportti vaihdon suunnittelusta, etenemisestä, kokemuksista, ajatuksista ja huomioista. Aika nopeasti sen sai kirjoitettua, kunhan ensin olin muutamaan kertaan venyttänyt ja siirtänyt kirjoittamisen aloittamista. Ongelma ei ollut siinä, etteikö aikaa olisi ollut, vaan ihan puhtaasti laiskuudessa ja saamattomuudessa. Olen tosi paljon nautiskellut meidän sohvasta, telkkarista, nettisurffailusta, kirjoista, Mikaelin ja kavereiden seurasta, ja kaiken muun lisäksi olen silloin tällöin kierrellyt aleissa, vaikken juurikaan mitään ole löytänyt tai edes etsinyt.

Mikäli kokemukset pitävät paikkansa tulee keskisemmän Euroopan puutikeissa kuitenkin vierailtua ihan sopivan paljon.

Niinan luona kävin yhtenä iltana vaihtamassa viimeiset Kanada-kuvat ja juteltiin kotiutumisesta ja tunnelmista ja jet lagin kokemisesta. Aika samanlaisia fiiliksiä on molemmilla ollut mm. hintojen seuraamisesta. Kanadassa aina hintalapun nähdessään siihen lisäsi päässään veroprosentin, jotta sai kokonaishinnan ja sen jälkeen käänsi sen suunnilleen euroiksi, joten esim. $20 ostos muuttui ensin muotoon ~$24 ja siitä euroiksi 17€. Nyt jotenkin tunee maksavansa kaikesta "enemmän" kun itselle edullisempaa valuutanvaihtokurssia ei ole :D

Ehdin myös käydä kaverin luona Tampereella, jonne kolmas kaveri ajeli Raumalta. Koko porukasta puuttui vielä kaksi, kun toinen opiskelee Hollannissa ja toinen joutui jäämään vesirokkoisen poikansa kanssa kotiin. Vietettiin paras sunnuntai ilta tekemättä erityisesti mitään, syömällä itseväkerrettyä pizzaa, vaihtamalla puolen vuoden kuulumiset ja pelaamalla Dixitiä. Pitää jatkosa miettiä tulevia reissukuvioita, mikäli kavereiden omat opiskeluvaihtohaaveet toteutuvat ja suuntaavat Nizzaan ja Hong Kongiin. Hollannisa majaileva ystävä on lähdössä Sydneyyn ensi syksyksi, eikä hänen kanssa ehditä näkemään Suomessa, koska mulla on koulu vasta loppumassa Itävallassa kun hän jo lentää Aasiaan. Pitää siis kehitellä jokin tapaaminen kevään aikana.

Bussimatka Turusta Tampereelle oli mielenkiintoisin ikinä. Eräältä pysäkiltä (kun matkaa oli vielä hiukan vajaa pari tuntia jäljellä) nousi kyytiin nuori tyttölapsi, jota isänsä oli saattamassa. Tyttö jäi mun penkin viereen seisomaan ja isä kysyi ihan luontevasti "Haluatko sä istua tohon?".  Tyttö nyökkäsi ja totesin ettei mua haittaa vaihtaa paikkaa. Menin siis käytävän toiselle puolelle yhden penkkirivin taaksepäin ja koitin jatkaa omissa oloissani olemista kirjan takana, mutta Aleksandra kohta 7 vee totesi, ettei hänen matkaeväänsä toimi ja kysyi olisko mulla saksia. Ei ollut, mutta laitoin tytön karkkisuihkeen toimimaan ja siitähän vasta riemurepesi. Pelattiin arvausleikkiä (Katot vaan jotain, mitä tästä bussista löytyy ja sit toisen pitää arvata se!), mulle esiteltiin leluja (Tää on mun merenneitoponi!), keskusteltiin vähän fysiikasta (Onneks on painovoima tai muuten me oltais ihan väärinpäin!) ja kuuntelin satua (Mul on tällanen kirja mukana, haluatsä etmä luen sulle?) 

 

Pariin kertaan ollaan käyty luistelemassa, ihan niinkuin viime talvena. Lähistöltä löytyy useampi jääkenttä, jotka on vaihtelevan hyvässä kunnossa. Eilen otettaan taas hokkarit ja kaunoluistimet kantoon, mutta en kovin montaa kertaa ehtinyt harjoitella sitä hienoa lätkäjarrutusta, kun painovoima oli puheenaiheen sijasta täysissä voimissaan. Tipahdin selkä edellä jäähän, ja nyt aamullakin jomottaa vielä vähän. Onneksi töitä on vasta huomenna, ehtinen siihen mennessä toipumaan.

Itävallan osalta: lentoliput on ostettu! :) Lähden 24.2. aamupäivällä, reitti kulkee Helsingistä Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Köpiksessä on mukavasti muutama tunti aikaa ruokailla ja pällistellä, Etelä-Saksassa olen sitten maanantaina viiden aikoihin. Odottelen todennäköisesti sielläkin päässä muutaman tunnin, että paikallinen kaveri tulee omalla koneellaan myöhemmin saman illan aikana Müncheniin, ja menen pariksi päiväksi heille siihen suurkaupungin kylkeen. Tarkoitus on jatkaa keskiviikkona junalla Itävallan puolelle.

Koulun asuntolaan pääsee vasta maaliskuun ensimmäisenä päivänä (lauantaina), mutta koulu on järjestänyt vaihtareille mahdollisuuden majailla kaupungin hotellissa erittäin kohtuulliseen hintaan loppuviikon, koska orientatio päivät ovat jo torstaina ja perjantaina. Etukäteen olen maksanut jo nyt reilun kolmen kuukauden vuokran, ja ensi kuun puoleen väliin mennessä pitää maksaa loputkin.

AMKin apurahaa on jo anottu, Kelan kanssa täytyy vielä asioida.

Aika rennosti ja turhia hötkyilemättä olen tän Kufsteinin osalta ollut, tuntuu niin paljon helpommalta vain kävellä maahan ja kouluun sisään, kun vertaa Pohjois-Amerikan "sähellykseen". EU:ssa on paljon hyvää.

Hemtexin aleista tein parhaan sotoksen ikinä! Pehmein karvaviltti ilostuttaa pakkasen keskellä!

Vuoden 2013 loppu

Moimoimoi.



Koitan pikku hiljaa päästä näiden kuvien ja tekstien julkaisun kanssa kiinnitähän päivään ja olla edes suunnilleen ajassa. Koska kohta on taas maastamuuttoaika ja uuteen kouluun tutustuminen ja kavereiden löytäminen ja vielä vieraampi kieli hallittavana.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyivät siis viime vuoden 12 viimeistä päivää.

Mikael tekee joka vuonna kinkun. Tämän vuotinen oli tähän astisista ehdottomasti paras.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle 20. päivä joskus kolmen maissa iltapäivällä. Sain tavarat ennätyksellisen nopeasti pois liukuhihnalta ja oli ihanaa päästä tuttuun autoon istumaan ja olemaan ja juttelemaan Mikken kanssa pitkästä aikaa kasvotusten kuulumisia. Pariin otteeseen taisin matkalla Saloon jopa torkahtaa, takana oli kuitenkin reilu vuorokausi valmomista. Halusin kuitenkin pysähtyä äitin luona, soittaa heti iskälle (yllättävän hyvin muuten onnistui kahden ihmisen käyttää yhtä puhelinta ennen kuin mun uusi liittymä aukeni Suomessa) ja siskoille piti tietysti antaa heti tuliaisia ja jakaa jäljelle jääneitä dollareita. Päästiin iltasella kotiin ja nukuin 15 tuntia putkeen.

Suunnilleen viikon verran mun sisäinen (ja tietokoneen) kello oli aivan hukassa, eikä auringonvalostakaan ollut juuri apua. Illalla uni ei vain tullut, ja tuntui hölmöltä pyöriä sängyssä ihan virkeänä, joten lueskelin jonnekkin aamu kolmeen ja neljään ennen kuin herätin Mikaelin valvomaan mun seuraksi ja heti puoli seitsemältä juotujen aamukahvien jälkeen olin törkeän väsynyt. Aamupäivä meni joko nuokkuessa, tai vaihtoehtoisesti zombina ja päivällä sallin itselleni muutaman tunnin torkut. Oli sinäänsä mielenkiintoista huomata, miten aivot eivät käyneet ihan täysillä; oltiin kaupassa ja piti ostaa salaattiaineksia koska halusin tehdä vihersalaattia. Kun se jäävuorisalaatti oli sitten korissa, en muka enää tarvinnut muita aineksia (koska salatti oli siinä) ja seuraavana päivänä ihmettelin miten ei hankittu muita raaka-aineita. Kuulostaapa tyhmältä näin tekstin välityksellä, mutta hauskanhölmö juttu se oli joka tapauksessa.

Vietettiin joulua vähän siellä täällä ja oli ihanaa rauhoittua moneksi päiväksi putkeen. Olen viimeiset neljä joulua ollut joulukiireiden kuormittamissa töissä, ja nyt oli aivan mahtavaa kun tiesti, ettei oikeasti tarvitse katsoa kelloa tai miettiä yhtään mitään.

Kävin kuitenkin näyttäytymässä töissä ja heti irtosi yksi viimeinen työvuoro vuoden 2013 toiseksi viimeiselle päivälle. Tammikuun palkkakuitti oli sen johdosta kovin pikkuinen, mutta kuitenkin tervetullut :)

Kokeiltiin lahjaksi saatua vohvelirautaa

Jonkin verran ehdittiin moikkaamaan kavereita ja sukulaisia eripuolilla Varsinais-Suomea, mutta enimmäkseen vain tylsästi notkuttiin kotona. Oma keittiö, tutu kahvimukit, pehmeät pussilakanat ja parvekkeen näkymä ovat sellaisia pieniä jokapäiväisiä ilonaiheita, joita taas hetken arvostaa ihan uudella tunteella.
Mikael oli sovitusti laittanut joulukuusen, valot ja kyntteliköt paikoilleen, joten tunnelma oli ensimmäisistä hetkistä alkaen kotoisa ja jouluinen. Tämänkin koko sepustuksen voisi hyvin tiivistää yhteen lauseeseen; On hyvä olla kotona!

Tehtiin rahkainen glögikakku

Eli siis mitään kummallista ei tapahtunut. En mm. jaksanut, viitsinyt, ei ollut pakko, eikä huvittanut.

Uutta vuotta juhlittiin kaveripariskunnan kanssa tässä meillä. Käytiin kaupassa ostamassa aineksia, ja rullailtiin makeja ja pyöriteltiin susheja. Juotiin kuohuvaa, jutusteltiin niitä näitä, katseltiin rakettaja ja pelattiin lauta pelejä. Mulla oli pari tähtisädetikkua ja vieraat toivat viisi rakettia jotka käytiin vuoden vaihtuessa ampumassa läheiseltä hiekkakentältä. Jotenkin kummallisesti ilta venyi aamu kolmeen (perus Kanada-aikataulu siis) ja vuoden ensimmäisenä päivänä nukuttiin pitkään.

Vuonna 2014 aion mm. oppia puhumaan sujuvasti saksaa, käydä Venetsiassa ja syödä jotain superhyvää kakkua Wienissä. Aion vaeltaa Alpeilla, pohtia tulevaisuuden työkuvioita ja tulla jossain välissä kotiin. Nyt viellä syksy on kovin sumun peitossa, mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa aukene.

Cheers!