maanantai 30. tammikuuta 2012

Turun häämessut


Long time, no see. Mutta täälä ollaan taas. Arjen piristys haettiin tänä sunnuntaina Turun Caribiasta, jossa järjestettiin häämessut!




Kerrottakoon jo tässä vaiheessa, ettei tämän naisen sivilisääty ole muuttumassa lähiaikoina miksikään. Avovaimon titteli riittää erittäinkin hyvin. Harakkamainen kiinnostus (lue: pakkomielle) kaikkeen kimaltavaan kuitenkin löytyy, ja sunnuntaina oli niin paljon timantteja nähtävänä, että pakko oli mennä


Kuvassa maailman parasta pannacottaa! (miten se kirjoitetaan?) Kiltti ravintoloitsija-täti kertoi vielä ulkomuistista ohjeen, kun pyysin. Tätä kokeillaan!

Parin tyttökaverin kanssa kipitettiin yhdentoista paikeilla Sokos Hotel Caribian tiloihin, maksettiin s-etukortin tarjoama 9 euron alehinta lipuista ja kopattiin mukaan uusin Häät ja juhlat -lehti, sekä kassillinen esitteitä.

Aivan upea kakku! Maistaa ei saanut.

Näytteilleasettajat esittelivät mm. hää- ja juhlapukuja, pitopalveluita, juhlapaikkoja, kuvaajia, askartelutarpeita, kakkuja sekä muuta makea ja paikalla oli myös shamppanja-baari.

Kakun ja kukkien päälle on suihkutettu turvallista ja syötävää hilesprayta! Tykkään tämän tekeleen yksinkertaisuudesta, ja tuo kakkujen alla kiertävä muratti on älyttömän tyylikäs!


Onnistuttiin jotenkin täydellisesti missaamaan muotinäytös. Johtunee siitä, että niitä pukuja oli muutenkin näytillä tavattoman paljon.


Valkosuklaa-vadelma-moussea! Voi nam.


Muuta ohjelmaa oli esimerkiksi Aaro Sorvan taikashow, hiusmuotinäytös by TIGI ja luentosalin puolella oli tarjolla tietoiskuja esim. kirkollisen vihkimisen kaavasta. Luennot jätettiin kuitenkin väliin.
Shamppanja-baari. Muutamia eri kuohuva tarjolla.


Virallisen messuhallin vieressä olevassa huoneessa oli shamppanja-baarin lisäki käynnissä Häät ja juhlat -lehden kilpailu. Esillä oli n. 10 eri hääpukua, -kimppua, -kuvaa ja sormusta, joista sai valita omasta mielestään kauneimmat. Samalla osallistui kait johonkin arvontaan.


Janoisia riitti - me jätettiin väliin.

Ja osallistuttiinhan sitä moneen muuhunkin arvontaan. Mahdolliselta voittolistalta löytyy mm. hääpuku-lahjakortti, häämusiikkia, koruja sun muuta.

Kuppikakkutorni! Hii!

Maisteltiin ahkerasti kaikkia herkkuja, ja sitä panacottaa täytyy kokeilla lähiaikoina. Siis ennen kuin hukkaan sen reseptin. Vaahtokarkkien dippailu suklaasuihkulähteeseen oli myös hubaa!


"Moi, me ollaan kasa suloisia kuppikakkusia!"

Jonkun verran tuli myös tutustuttua lähiseudun kartano-tarjontaan. Muutamia erittäin varteenotettaviakin vaihtoehtoa löytyi. Kai sitä nyt jo saa alustavasti suunnitella?
Ikävä uutinen oli se, ettei Naantalin Kaivohuonetta voi vuokrata talvella. Se kun on joskus pistänyt silmään viihtyisyydellään ja miljööllään.


Mikä prinsessakakku?


Kosmetiikkaa oli valitettavan vähän esillä. Nykyinen Seacret (ent. Kuolleenmeren Kosmetiikka) oli kyllä tunnetusti tyrkyllä, mutta pysyttiin kovina eikä tuhlailtu rahoja mihinkään supersuolaan. Kauneushoitoloitakin oli esillä vain kaksi. Höh.

Vähän rockimpi hääkakku. Näyttää kyllä melko muoviselta. Ei saanut maistaa.

Messualue ovensuusta. Ihmisiä tuli tasaisena virtana.


"Paras kimppu" -ehdokas. Melko höyheninen.



"Paras kimppu" -ehdokas. Tykkän tästä roikkuvasta ja laahaavasta mallista, mutta kukkia on ehkä hieman liikaa? Raskas vaikutelma.


"Paras kimppu" -ehdokas. Sopinee prinsessahäihin. Pallo-malli ei oikein ole kyllä mun mieleen.


"Paras kimppu" -ehdokas. Tässä on käytetty mielikuvitusta. Voisin kuvitella sijoittavani moisia esim koristeiksi hääparin kummallekin puolen, muttei tämä mikään morsiuskimppu ole.


Paikkakortin askartelu-idea. Jotenkin tuo yksi nimi, sormukset ja päivämäärä hämäävät. Ovatko nämä nyt siten Henriikan häät? MItä? Häh?

Edelisen kanssa samaan settiin kuuluva Menu-idea.


Vintage-puodin messuosastoa. Söpöä?


Askarteluideoita mm. kutsukorteiksi. Sopivat muihinkin tilaisuuksiin!


Astetta säihkyvämmät korut. Eivät kyllä oikein miun makuun.


Oma hääilotulitus! Mikäs sen parempaa! Hinnat taisi lähteä 700 eurosta.



Siinä se ihanainen vaahtokarkki + suklaadippi! Namia namia.


Mekkoja oli monenlaisia. Tämä on... mielenkiintoinen?



PUFF!







Älkää kysykö miksi, mutta ihastuin tähän! Tai ainakin tuohon kauluriin!



Zazabellan pukuja.
Näistäkin sai äänestää kauneinta.



Suosikki kuvani! Tä on ihan älytömän hauska ja vapautunut ja pari näyttää onnelliselta ja siinä on ilmapalloja! Äänestin tätä parhaaksi kuvaksi.



Tämä ei ollut mukana kisassa, vaan erään kuvaajan seinällä. Hauska ajatus vaikkei ihan omaan tyyliin sopiva. Muumit on pop.

Öhm. Voihan sen näinkin nähdä...

Galileo-treenilaite! Kokeiltiin tuolla pikaisesti ja varattiin tunti kaverin kanssa ensi torstalle! Tuo jalkojen alla oleva lauta "heiluu" ihan hurja vauhtia, mutta vakaasti, vahvistaen lihaksia ja avaten lihasten jännitystiloja. Miksen ole kuullut tästä aikaisemmin? Vauhtisammakon tiloissa pääsee lautaa käyttämään.



Taikashow. Jee?



Pihalla oli tasan kaksi autoa esillä, molemmat bemareita. Olisin halunnut nähdä joitakin vanhanaikaisia tai muita tyylikkäitä autoja.



Tämä oli todella upea kimppu. Vaikka valkoista väriä voisi ehkä piristää jollain... Hinta on kuitenkin huimaava? En minä tiedä mitä näiden kuuluu maksaa.

"Paras kimppu" -ehdokas. Siis aivan naurettavaa. Kaikki kunnia sateenkaarille ja kättentaidoille mutta ei. Ei ei ja ei.


Korukauppiaita ja kultaseppiä oli paikalla useita. Mainostivat erityisesti yksilöllisen sormuksen teettämistä. Aikaa sellaiseen menee kuulemma muutama kuukausi.

Ja jälleen: kukin tyylillään. Eipähän jää sormuksen viesti epäselväksi.



Jotta sellasta tällä kertaa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Merry Christmas to you again!


Arvatkaapas kenellä on uus lelu? Minulla on!!

Kun alettiin Mikaelin kanssa pohtia yhteenmuuttamista, niin yhdeksi ongelmaksi koettiin meidän tietokoneet. Multa löytyi kotoa Salosta yksi pöytäkone ja Mikaelilla oli toinen. Miten ne saisi kivasti ja mahdollisiman ei-peliluolamaisesti mahtumaan yhteen olohuoneeseen? Makkarissa ei ollut tietsikkapöydälle tilaa. Mä totesin, ettei niitä sinne kivasti saa, joten päätin, että nyt on mun aika hankkia läppäri.


Vähän nolona täytyy myöntää, että mulle oli tärkeää löytää hieno kone.Muita tärkeitä ominaisuuksia olisi koneen suorituskyky (Mikael osaa nää jutut), kohtuullinen hinta, sen koko (tarpeeksi iso, jotta voi katsoa leffoja, mutta tarpeeksi pieni/kevyt, jotta sitä jaksaa kantaa mukana) ja kaikki muu sellainen.

Joskus marraskuussa aloin sitten aktiivisesti etsimään sopivaa vempainta, ja täytyy kyllä sanoa, että se, joka osui ensimmäisenä silmään on nyt tässä nokan edessä. Stockamnnilla tähän ihanuuteen ensimmäisenä törmäsin, mutta loppupeleissä suoritettiin ostotapahtuma Jimm'sin liikkeessä. Se on ei-niin-pieni tietokoneputiikki jossain hämärän näköisessä varastossa, mutta Mikael tukee niiden toimintaa.

 
Kone on Asuksen tekemä ja kuuluu X53E-sarjaan. Jos jotakuta muka oikeasti kiinnostaa niin kerron tän teknisistä ominaisuuksista lisää, mutta muuten keskityn tän palvomiseen. Lempinimeltään uusi kultani on Ferrari (because of metallin punainen väri) ja me tullaan toimeen tosi hyvin! Tä on kaunis ja täydellinen ja oon iha super onnellinen siitä, että hankin tän ihan itse! Nyt jää palkasta jotain konkreettista käteen kun (liian?) usein olen laittanut eurot melkein poikkeuksetta lentolippuihin.


Jee!