Caron autoromuttamo

Onnistuin sitten hajottamaan auton oven... Oli yhtenä aamuna hiukan liikaa (lue > -20 astetta) pakkasta ja auto totaalisen jäässä, kun se on aina tuossa pihalla. Kovalla kiireella skrapailin ikkunoita, kun kello raksutti ja koululle pitäis päästä ajoissa. Meinasin huiskasa sen harja-skrapa-combon apukuskin puoleisesta ovesta sisälle, mutta kun ensi yrittämällä ei auennut niin nykäisin sitten toisella kerralla hiukan kovempaa. Muovinen kahva tuli käden mukana ja ovi aukesi jotenkin puoliksi. Säikähdin oikein kunnolla, mutta onneksi isi rauhoitteli kun paniikissa hälle soitin ja sopertelin, että "mitä ihmettä mä nyt teen!?". Koululle päästiin, mutta uus kahva saadaan oveen vasta ensi viikolla ):   Sitä ennen kyytiläiset pääsevät siis automaattisesti takapenkille.

Valtakunnallinen puheviestinnän koe (kavereiden kesken Puhvi), tuli myös suoritettua. HH = Hyvin Hyvä arvostelu tuli niin yksilöpuheesta kuin ryhmäkeskustelu tilanteesta! Puhekurssin suoritin tuossa ennen joulua ja se oli kyllä ehdottomasti yksi lukion parhaista kursseista! Johtunee osittain hyvästä porukasta ja läksymäärän pienuudesta, mutta hyvät fiilikset kyllä jäi! Todistuksen arvosta en nyt sitten tiedä, joutunee mappiin hyllylle ja otetaan esiin sitten jos tuntuu että siitä jotain hyötyä on. Melko pienellä vaivalla kuitenkin tuli, vaikka yksilöpuheen pitäminen hiukan jännitti. Luokan edessä siis jokainen puhuja piti vuorollaan puheen valitsemastaan aiheesta, joka jotenkin liittyi tämän vuoden koe teemoihin. Itse valmistelin perustellun puheen siitä, miten kotitalous tulisi lisätä lukion opinto-ohjelmaan. Kaverit tykkäsivät aiheesta, kun välitunnilla siitä puhuttiin, koska monelle tulee pesästä lentäminen kesällä. Olisi sitten tietotaidot oman huushollin ylläpitämiseen vähän paremmin hanskassa.


Oma toive olisi päästä opiskelemaan englantia yliopistoon, kun en vielä(kään) ole mitään tiettyä ammattia keksinyt, mihin tahtoisin valmistua. Yhteishakuhan alkaa jo maaliskuun alussa, joten pikku hiljaa pitäisi varmaan selvitellä ajatuksia.


Palaillaan!

Sentissä on miljoonan alku...

Kuin myös näissä riveissä tämän blogin lähtöpiste.

Tarkoituksena tallentaa jonkin asteiseen muotoon omaa elämää, kun se perinteinen päiväkirja menetelmä ei vain toimi. Tai toimii, mutta vain viikon kerrallaan. Jos tätä sitten jaksaisin hiukan paremmin ja enemmän.

Olen tämän kevään abiturientti (mitä todennäköisimmin), mikä aiheuttaa sen, että kaiken näköistä hässäkkää on lähi tulevaisuudessa. Toivon mukaan kirjoiteltavaa siis riittää! Ensimmäiset kirjoitukset tuli hoidettua jo syksyllä alta pois, B-ruotsista nappasin komeasti Laudaturin, vaikka pisteet tippuivat vielä YTL:ssa kolmella. Ylpeä olen silti, ja suoraan sanottuna vähempi ei olisi riittänyt. Perfektionistin piirteitä siis löytyy... Terveystiedosta tuli Eximia, kiitos mukavien sensoreiden, jotka ilmeisesti siirsivät ne kolme ruotsin psitettä terveystiedon puolelle (:  Koulun puolella menee näin ollen vahvasti, keväällä tahkotaan läpi äidinkieli, englanti ja maantieto.

Penkkarit lähestyvät myös huimaavaa vauhtiam kolme viikkoa on loppu peleissä melko äkkiä ohi. Asu löytyy jo ja asusteiden haaliminen on käynnissä. Muutaman viikon kuluttua ilostutan kanssaihmisiä "rock, rauha ja rakkaus"-teemalla (; Katsotaan jos siitä saisi vaikka kuvia tännekin asti. Abiristeily kuuluu myös osaltaan meidän lukion penkkareiden juhlintaan, enkä itse asiassa ole ihan varma kumpaa odotan enemmän: päivää vai iltaa :D

Muuta odottamisen arvoista on tiedossa parin kuukauden päästä kun matkaan lukion leirikoulu ryhmän kanssa Skotlantiin, Edinburghiin! Ihan uusi aluevaltaus, vaikka Englannissa olen käynyt aiemmin. Toinen reissu on myös tiedossa - kehitysyhteistyö (sanahirviö!) reissu Senegaliin partiohengessä. Pyrin kovasti opettelemaan ranskaa korvakuulolta CD:n avulla, koska ranska on Senegalin hallinnollinen kieli. Peruja siirtomaa ajoilta.

Jatketaan tästä kun hyvältä tuntuu, ja kattellaan miten homma etenee!