EA1 + kyntelei

 Tällä kertaa koko viikonloppu vierähti Salossa. Perjantaina aamulla oli pitkän englannin yo-kirjoitukset, ja tällä kertaa aion saada laudaturin. Vuoden takainen M kirvelee nimittäin vieläkin vähän. Varsinkin, kun läpäisin Cambridge-kokeen joulukuussa arvosanalla B.

Toinen tärkeä syy Salon vierailulle oli ensiapukurssi, jota en jostain käsittämättömästä syystä ole käynyt aiemmin. Lauantaina 9 tuntia ja sunnuntaina 7. Nyt on sitten läpyskä lompakossa ja valmiudet pitäisi olla useimpiin ensiapua vaativiin tilanteisiin ja esimerkiksi elvytykseen.

 Treenatiin silmävamman ja päänhaavan sitomista. Lyhyet hiukset on tässä paljon kivammat.

 HItusen viikonlopun välineistöä. Montakohan harsorullaa käytettiin? Nyt on ihan sellainen olo, ettei oma lääkekaappi (=kuumemittari ja purkki buranaa) riitä kyllä mihinkään.

Jelpattiin Annea, kun siinä ei oikein henki pihissyt. Kokeiltiin myös elvytysmaskia. Ihan näppärä keksintö.

Demonstraatio...

...oma tekele...

...ja potilaana.

 Saatiin myös liikenneonnettomuus aikaiseksi. Pelastakaa Anne!





Sunnuntai iltana lähdin vielä äitin seuraksi kynttiläkutsuille tuttavien luokse. TIlattua tuli paketillinen hyvän tuoksuisia votiiveja. Äiti lupasi sponsoroida.

Intiaanileiri!

 "Sä oot siis Caro, maailman vaarallisin intiaani?" - toteaa sudari kun olen uhannut skalpeeraavani jokaisen, joka ei kuuntele.  Partio on tosi jees!

Asialliset sotamaalaukset

Vuosittainen  kesäleiri pidettiin meren rannalla, ja teemana oli amerikkojen valloitus/intiaanit. Me fiksut ja filmaattiset johtoportaan jäsenet sonustauduimme tietenkin asiaan kuuluvasti.

"mä ja Sakari Östermalm!

Leiri pidettiin jo kesäkuussa, mutta en viitsinyt mitään asiasta ilmaista ennen kuin sain kourallisen kuvia haltuuni. Koko leiriajasta en päässyt nauttimaan, kun työt painoivat päälle, mutta kaksi päivää oli aikaa antoisalle roolileikille.

Jos kattila on likainen, se tiskataan.

Mulle heitettiin mukava nakki sudarien melontarastin johdossa. Melominen on kyllä kivaa, lapissa joskus olen pienellä kanoottivaelluksellakin ollut. Selvennetään vielä sen verran, että sudenpennut (sudarit) on niitä pienimpiä pikkupartiolaisia, joilla on huivi aina väärinpäin ja hirveästi älykkäitä juttuja. Iältään 7-9 v., jos muistan oikein. Tä uusi partio-ohjelma sotkee aina mun pään.

Rastin ideana oli opettaa sudarit käyttäytymään veneessä oikeaoppisesti ja turvallisesti, sekä opettaa melomista perinteisellä kanootilla. Näytettiin myös kajakki, ja vertailtiin kulkupelien meloja, ja niiden otteita. Opeteltiin pelastusliivien oikea pukeminen ja vertailtiin pelastus-, veneily- ja melontaliivien eroja.

Tuuli oli ajoittain hiukan kova ja vähän jo pelkäsin miten ensikertalaisille melojille käy siinä lahdella, mutta turvaveneiden ja rantavahtien voimin homma toimi hyvin. Opeteltiin kääntymään paikallaan ja kaikki saivat meloa hartiansa kipeiksi.

"Teette just niinkuin täti käskee"

Kun aurinko sitten jossain vaiheessa pilkahti, kokeiltiin myös kanootilla kaatumista. Ja sepäs vasta oli hauskaa. Paitsi minulla, kun koitin raahata sen vedellä täytyyneen kanootin rantaan. Ei ole mikään ihan kevyt kapine. Mutta lapset tykkäs ja kai myös tajusivat, että se kanootti tosiaan kaatuu jos kurkottaa liikaa laidan yli.

Meripelastuksen venettä ohjastamassa

 Sudarien muita ohjelmia olivat kalastaminen, jousipyssyjen teko ja piñatan valmistaminen. Viimeinen rasti oli ehkä suosituin, mikä saattaa johtua käytetystä karkin määrästä.

 Saatiin jälleen älyttömän hyvää ruokaa ("katkottuja kanankauloja mm."), josta kiitos menee muonituspuolen Saluunan tytöille. Kopioin myös onnistuneesti erihyvän banaanikakun ohjeen (voiko banaanista muka tehdä kakkua?!), joka varmasti kokeillaan tehdä uudestan tänä kesänä.

 Isommat partiolaiset kävivät myös purjehtimassa ja valmistivat ruokaa perinteisesti padassa. Kyllä partio on vaan niin siistiä. Ei millään pahalla teille, jotka tykkäätte WoWista.

Ugh!

Leiriohjelma.

Woomal-leiri, Rufsquen partiotalolla kuvattuna.

 Woomal-leiri kesti jämptin pari viikkoa ja sinä aikana ehdittiin kyllä nähdä ja tehdä monenlaista. Leirin päätemana oli Suomen ja Senegalin partiolaisten välinen kehitysyhteistyö. Hankkeesta lisää Suomen partiolaisten sivuilla.

Rufisque: Ensimmäiset paripäivää vietettiin Rufisquessa, hiukan Dakarin ulkopuolella. Jakauduttiin alaleireihin, sovittiin ohjelmasta, tanssiittiin ja djembe-rumpuiltiin ja "integroiduttiin". Käytiin myös kävelemässä Rufisquessa ja aiheutettiin hämmennystä paikallisille.

Rufsquen kirjasto. Iso juttu.

Portti "puistoalueelle"

Katukojuja

Rantabulevardi (meri oikealla).

Mboro:  Mborossa oli virallinen leiripaikka, johon pystytettiin teltat tehtiin nuotiopaikka ja ripustettiin hammockit. Aktiviteetteja oli myös useita. Siivottiin suihkutiloja, kerättiin roskia (monen monta kiloa), tehtiin ruokaa suomalaisittain, värjättiin t-paitoja, valmistettiin mehua ja leikittiin. Perus partiota. "Woomalisointi" (lue siivoaminen/luonnon puhtaanapitäminen) oli vahva sana.

Tavarat siististi bussin katolla. Ja kaikki tallessa.

Ruokasali.

Lipunnosto.

 Tutustuimme läheiseen Crep-kasvatuslaitokseen, jossa yhteiskunnan huonoosaisimmilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua ja kirjatiedon lisäksi saada opastusta mm. henkilökohtaiseen hygieniaan ja omaan henkiseen kasvuun. Kaikinpuolin esimerkillinen laitos, muistaakseni belgialaisten partiolaisten kanssa yhteistyössä rakennettu ja ylläpidetty.

Crepin lapsia.

Crepin johtajatar esittelee laitosta, Leo tulkkaa.

Luokkahuone.

 Pikaisesti piipahdimme myös Mboron partiokeskuksessa. Vierailijoille on sielä sopuhintaan tarjolla lounasta.

Mboron partiokeskus.

 Iltaisin tanssittiin hiukan sadetanssejan, yuzaa (kirjoitusasu?) sun muita samboja, yritettiin turhaan sytyttää eukalyptuspuita ja opeteltiin senegalilaisen teenkeiton saloja.

Paidan värjääminen:

Tarvitset: Cola-pähkinöitä (todella, todella pahanmakuisia, mutta paljon kofeiinia) ja Leevin osoittaman asenteen.

Valkoisia paitoja,, sekä mehiläisvahaa/steariinia/ainetta, jolla estää haluttuja kohtia värjäytymästä (=kuvitus)

 Toimintaohjeet:

Raastacola-pähkinät pieniksi mureniksi. Varo sormien silpoutumista.

 Hakkaa cola-muruset vielä pienemmäksi tohjoksi. Tyyli vapaa, senegalilaiset osaa jokatapauksessa paremmin.

Pienen pienet cola-muruset sekoitetaan veteen -> vesi värjäytyy.

 Luova työvaihe: suunnitele kuvio paitaan! Pakolliset elementit: "Woomal 2011" -teksti. Tyyli vapaa

 Värjäämättömänä haluttu alue tulee sutia kuumennetulla vahalla/steariinilla. Värjää paita.


Lopputulos:

Vasemmanpuoleinen on omani. (Kuva: Jenni M.)

Mehun valmistusta. Yksityiskohtaisemmat ohjeet Ruoka ja juoma postauksessa.

 Keittiönakki napsahti jokaiselle vuorollaan. Minä ja Sira päästiin Leon ja "Jussin" kanssa valmistamaan salaattia. Salaatin lehdet pestiin noin 6 kertaa. Keittiövuorojen viihdykkeenä toimi Bebe (keittäjän vauva), joka herätti suunnatonta ihastusta esim. Kristassa.

Keittäjä, Bebe ja Sira

Touba: Mborosta lähdettiin muutamien päivien jälkeen bussilla kohti Fimelaa, mutta päivän pääkohde oli Touba. Tarkempi esittely Touba-päivästä löytyy tästä postauksesta.

Sira, Caro ja Touban moskeija.

 Fimela: Fimelassa päästiin istuttamaan puita mm. koulun ja kulttuurikeskuksen pihaan, sekä puhuttiin koulussa Woomal-hankkeesta. Päivän sanoma: "Älä heitä roskia maahan".

Ihan itse istutin!

Leevi, Kia, Caro ja uutta luovat taimet.

 Fimelassa päästiin myös biitsille ja veneajelulle katselemaan mangrovepuita ja lintuja.

Mangrovea + simpukoita (Kuva: Mari)

Veneilyä (Kuva: Mari)

Näillä mentiin

Binomit

Auringonlasku + mangrove + linnut

 Fimelasta ajettiin takaisin Mboroon, mutta ihan alkumatkasta poikettiin sairaalassa, joka on Suomen Partiolaisten kanssa saatettu toimintakuntoon.

Sairaalan sisäänkäynti

Sairaala käytävä.

 Mborossa oltiin taas muutama päivä ja päästiin mm. kunnostamaan läheisen ammattikoulun kasvitarhaa. Kerättiin roskia pois tarhasta ja sen ympäriltä ja heitettiin kuolleet kasvit pois.

Kasvitarhaa.

 St. Louis: Entisessä pääkaupungissa käytiin toisella kouluvierailulla ja valistettiin oppilaita ympäristöasioista. Kiinnitettiin koulun seinälle Woomal-hankkeesta kertovat julisteet. Itse seisoin nätisti hiljaa luokan edessä ja koitin näyttää ekologiselta. Ranskanpuhumattomuuden lahja ja kirous: ei tarvitse sanoa mitään.

Koulun piha, St. Louis

 Tehtiin myös tutustumiskävely St. Louiksen ranskalaiskortteleihin ja katsottiin miltä kaupunki näyttää. SAIN MARS-SUKLAAPATUKAN! Hieno kaupunki.

Katukuvaa.

 Yksi päivä vietettiin jälleen lintuja bongaillen ja kansallispuistoa ihaillen. Lounas syötiin ideyllisesti Atlantin tuulisella ranlla. Hiekkaa löytyi hampaidenvälistä vielä päivien päästä.

Kansallispuiston info-taulu.

Lounasta rannalla.

Rufisque: Viimeiset päivät vietettiin tutuksi tulleessa partiokeskuksessa. Päästiin kuitenkin käymään mm. Goréen saarella Dakarissa ja vierailemaan senegalilaisten perheissä.

Senegal, Suomi, Senegal, Suomi, Senegal

Goréen saari.

 Viimeisenä päivänä oli "pönötysjuhla", jossa jaettiin Senegaliin lahjoituksena kerätyt läppärit ja kiiteltiin hirveästi ja kerrottiin mielipiteitä.

Juhlavaa välipalaa.

"Pönötyspöytä" aka leirijohto

Läppärien luovutus.