Pitkäastä aikaa ollaan taas siinä tilanteessa, että tiedossa on ulkomaanmatkoja. Sellaisia, jotka on varattuja, maksettuja ja oikeasti toteutuvia. Eli kaikkien näiden suunnitelmien seassa on toisinaan ihan oikeita tapahtumia! Wuuhuu.
Kahden viikon päästä pääsen moikaamaan kaveria hänen opiskelupaikkakunnalleen Maastrichtiin, Hollantiin. Lennot on kuitenkin Amsterdamiin, joten tod näk vietetään päivä tai kaksi myös siellä. Majoituksesta tuskin tulee mitään kovin kummoista postausta, koska sänkynä toimii kaverin sohva. Sen sijaan juttua tulee varmaan paljonkin Maastrichtista, ja meidän tekemisistä ja näkemisistä siellä.
Pyhä missio reissulle on hankkia kuvan mukaisia suklaasiilejä! Kaverini julkaisi tän kuvan FB:ssa joskus aikoja sitten, ja näitä on vain pakko saada! Katsokaa nyt niitä! Koska siiluja saa ilmeisesti vain Belgiasta, käymme myös siellä. Belgian vierailun muita teemoja on yhteisen kaverin hakeminen lentokentältä, kun hän on ensin käynyt vähän siellä sun täällä (tuhotaan koko ilmasto näillä lentokilometrellä...). Hollannissa opiskelevan kaverin vanhemmat asuvat Brysselissä, joten voidaan punkata siellä ja mahdollisuuksien mukaan havainnoida EUroopan pääkaupungin yöelämää!
Jos 10 päivän kalenteriin mahtuu, ja rahat ja kiinnostus riittä, niin toiveena olisi käväistä Eiffel tornin juurella. Pariisiin ei edes ole mikään mahdoton junamatka! Pohdittavaksi jää, ollaanko siellä vain päivä vai kehitetäänkö jostain yöpaikka ja syödään aamiaista Seinen rannalla. Tämä aikatauluttomuus ei oikein ole mun heiniä, mutta toisaalta tuntuu hirveän virkistävältä, että joka päivä todella on uusi mahdollisuus. Voidaan tehdä milloin vaan mitä vaan! Mä niin odotan tätä reissua ja näitä ihmisiä ja sitä ruokaa!
Ja koska elämässä täytyy olla seikkailua, lähdetään Mikaelin kanssa Toukokuussa appiukon mukaan purjehtimaan Kroatiaan. Hullua. En minä osaa purjehtia!
Lennämme Splitiin ja vene vuokrataan Kroatiasta. Viikko merellä ja kauniissa saaristossa ei sinäänsä kyllä kuulosta pahalta.
Innolla odotan, on varmasti kivaa lillua kristallin kirkkaiden vesien päällä ja katsella villi delfiinejä (niitä voi näkyä!). Aurinko paistaa kivasti ja nautitaan hyvästä ruoasta. Twisti tässä onkin se, etten kyllä olee mikään purjehtia. Olen kerran ollut viikonlopun mittaisella purjehduksella mukana, ja heti ensimmäisten merimailien aikana olin tuhota koko veneen. Niittivyöni jätti karmeat mustat jäljet veneen pintaan. Lähtivät oneksi pois, mutta kyllä hävetti. Jännitän tulevaa reissua siis ihan vain vähän.
Toisaalta olen todella otettu siitä, että kömmähdyksestäni huolimatta minut kelpuutetaan mukaan miehistöön. Täytyy vielä tarkentaa, halutaanko minun olevan poissa tieltä vai oikeasti osallistuvan köysien ja narujen solmimiseen. Hiukan epäkiitollisena myönnän, että eniten odotan niitä aikoja, kun vene on ankkuroitu ja aikaa vietetään maissa.
Eiköhän tää tästä, kuvia ja mietintöjä odotellessa!
Kuvat: weheartit.com
