Wien pt. 2

Värikäs talo kivassa kaupunginosassa, löysin suosikki-kahvilan ihan tästä vierestä

Tässä vihdoin kuvia itse Wienistä. Eihän siitä ole kuin vasta kolme viikkoa kun kävin Itävallan pääkaupungissa...

Missään kovin kummoisissa paikoissa ei tullut käytyä, nautiskelin päämärättömästä vaeltelusta ja kiireettömistä tunneista. Iltasella oli vähän yksinäistä mennä syömään ilman seuraa, mutta 2000-luvun teknologisena ihmelapsena välitin viestejä pitkin poikin maailmaa siinä ruokaa mutustaessa, joten eipä se vastapäätä tyhjänä pönöttänyt tuoli paljoa häirinnyt.

Perjantaina päivällä ehdin nähdä myös ystäviä kaukaa Kanadasta, kun he pysähtyivät Euroopan kiertueellaan sopivasti pariksi päiväksi Wieniin!

Hoteli Sacherin pääovi - ne kuuluisat suklaakakut on täältä!

Ostoskatu

Corns n' Pops kahvilan bageli lounaaksi - PARAS PAIKKA!

Saatoin ottaa mallia muista ja makoilla tossa nurmella sopivan pitkään

Keskustassa ei voi köyhäillä

Nachsmarkt torialue

Sarah ja Courtney <3

Mielenkiintoisin kauppa yhden pienen kujan varrella!

Sushi-illallinen! Viimeksi söin sushia Münchenissä

Viimeiselle aamupalalle palasin Corns n' Popsiin!

Wieniin palaan heinäkuun alussa pariksi päiväksi perheen kanssa :)

Peak

Moooi!

Joo, eipä ole niitä loppuja Wienin kuvia tai kuulumisia vielä näkynyt, eikä pahemmin paljon muutakaan. Mulla on suoraan sanottuna ollut niin puuhakasta ja kivaa, etten ole jajsanut vaivautua keskittymään mihinkään tällaiseen "turhaan". MM-kisoja piti seurata tiiviisti (vitsit että kirosin eilistä kultaottelua ja nyt mun kämppis varmaan aidosti pelkää mua :D Onneksi kisat on taas vuodeksi ohi), mulla on ollut koulua enemmän kuin koko keväänä (esim. viime perjantaina 8:45-20 ja sitten lauantaina taas ennen yhdeksää koululle), olen ollut hirveän sosiaalinen ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa + säät on suosineet, joten olen paljon mielummin hortoillut ulkona auringonpaisteessa (ja käynyt uima-altaalla!) kuin kököttänyt tässä omassa huoneessa.

Eilen tuli kuitenkin otettua niin hienoja kuvia, että ne on pakko jakaa.

Muistaakseni julkaisin johhain vaiheessa kuvia siitä yhdestä luolasta, jonka löysin vuorenrinteeltä? Samalta alueelta lähtee erilaisia vuoriteitä ja -polkuja sinne tänne, ja kun eilinen sunnuntai oli vapaa, sää aurinkoinen muttei paahtavan kuuma ja alla oli hyvät yöunet niin päätin lähteä jonnekin. Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä kauas, muttei välttämättä korkealle. Toisin kuitenkin kävi, ja päädyin Naunspitzelle 1633 metrin korkeuteen!

Ei sinne suorastaan eksynyt, hiukan piti jopa seurata polkuja ja tienviittoja, mutta aamulla kotoa lähtiessä en tiennyt mihin polku veisi. Tie oli vaihteleva, mutakinen, jyrkkä ja kivinen, mutta huipulta oli kerrassaan vaikuttavat näkymät! Samaan suuntaan kun olisi jatkanut hiukan pidemmälle (ja korkeammalle), niin olisi päässyt yli kahteen tuhanteen metriin, mutta multa loppui kiinnostus kesken. Ja tietysti piti päästä ajoissa alas katsomaan lätkämatsi.

Vuorella vierähti 6-7 tuntia.

Pikkuisen ryvettynyt seikkailija

Evästauko huipulla

Alastullessa päätin tukea vuorelle rakennettua raflaa. Osittain syystä että mun mielestä on hulvatonta, miten 1389 metrin korkeudessa toimiva ravintola tarjoaa niin paljon parempaa ruokaa, juomaa ja palvelua kuin moni liike Suomessa, ja osittain siitä syystä, että koin ansainneeni radlerin.

Oli todennäköisesti yksi hienoimmista ja upeimmista paikosita nauttia tuopillinen.

Sellainen sunnuntai. Nyt jalat tuntee tehneensä eilen jotain, kengännauhat on niin ripaantuneet ja rikki että mun tarvii käydä ostamassa uudet, ja hiukan mietityttää jo seuraava huippu...

Voin yrittää laittaa tänne kuvia ja kuulumisia jokseenkin paremmalla tahdilla, mutten lupaa mitään!

Moimoi!

Schönbrunn Palace

Osa istutuksista puuttui vielä

Plööp.

Sainpas laitettua joitain kuvia tänne ennen kuin viikko loppui.

Ei mulla mitään oikeita kiiretä ole ollut, mutta vaihteeksi on pitänyt hiukan istua koulussa ja pkertaa ryhmätöitä, olen melko tiiviisti seurannut Suomen jääkiekkomatseja ja perjantai-ilta meni alakerran yhteisessä olohuoneessa beerpong-turnausta ihmetellen.(Beerpong on Amerikasta lähtöisin oleva seurapeli, jossa koitetaan heitellä pingispalloja vastajoukkueen kuppeihin. Pelin tarkoitus on juoda paljon olutta.) Itse ravasin kuitenkin kymmenen minuutin välein tähän omaan huoneeseen tarkistamaan Suomi-Sveitsi pelin tilanteen, ja kolmannen erän lopun vietin erittäin tiiviisti ruudun äärellä. Sain täällä yksinäni sydänkohtauksia rankkareiden loppuun asti ja palasin vasta sen jälkeen alakertaan olemaan normaali vaihto-opiskeija.

Eli jonkinlaista puuhaa on siis ollut.

Neptunus-suihkulähde. Puiston suurin ja tunnetuin.

Tässä tulee nyt kuitenkin suurenmoinen kuvakavalkaadi (keksin uuden sanan! ehkä?) viime viikolta Wienistä. Vietin torstai aamupäivän Martinan seurassa Schönbrunnin palatsin puutarhassa, ja kierreltiin siellä valehtelematta useampi tunti. Ollaan molemmat aamuvirkkuja, joten pitkästä aikaa joku toinen oli mun kanssa hereillä ja valmiina toimintaan ennen yhdeksää. Onnistuin ensin hienosti metroilemaan itsekseni oikealle asemalle (kävin ensin hankkimassa aamupalaa ja pysähdyin keskustassa ottamaan pari kuvaa oopperatalosta) ja Martina oli mua vastassa maan pinnalla. Käveltiin Puutarhan/puiston porteista sisään ja kaikki näyttti heti kovasti kauniilta.

Ihan mahtavaa, että puistoon on ilmainen sisäänpääsy, sillä pelkästään kaikkien istutuksien, patsaiden ja "vesiesteiden" näkeminen riittää tällaiselle pikkuturistille hyvin. Mikäli haluaa nähdä itse palatsin upeine saleineen sisältä, niin pääsylippu pitää hankkia, mutta ulkoilmahörhöille puutarha itsessään on se core-nähtävyys.

Neptunus-suihkulähteen takaa

Palatsi ja Wien

Obeliski ja suihkulähde

 Puiston alueelle on myös eläintarha, ja mietittiin ennen mun kaupunkiin saapumista josko siellä pitäisi käydä, mutta jätettiin kuitenkin menemättä. Ja ehkä ihan hyvä niin, sillä nähtiin useampi pikkulapsilauma kulkemassa sinne eläintarhan suuntaan, eikä mulla ole minkäänlaista kiinnostusta jakaa parhaita tiikerinkatselupaikkoja joidenkin päiväkotilaisten kanssa. Kun myöhemmin päivällä käveltiin pois puistosta Martina luotsasi meidät eläintarhan viertä kulkevaa tietä pitkin, ja onnistuttiinkin näkemään muutama otus! Ei-niin-eksoottinen hevonen (tai muuli) ja nurmikolla loikoileva kenguru. Success! Kerran Martina onnistui näkemään leijonan, mutta tällä kertaa ne olivat jossain maksavien asiakkaiden katseltavana.

Käärmepatsas obeliskin juurella

 Aamupäivän aikana ehdittiin näkemään vallan paljon kaikkea, ja sää oli kaikin puolin mahtava. Vihreä nurmi ja puut ja pensaat näyttävät huomattavasti paremmilta kirkasta, sinistä taivasta vasten, kuin esim. räntäsateen lomassa. Ihmeteltiin obeliskia, yhtä hassunnimistä rakennelmaa keskellä pusitoa, useita patsaita, nähtiin hevosia ja suihkulähteessä uiskentelevia sorsia ja kultakaloja ja ehdittiin jopa lahjoittamaan muutama kolikko Itävallan Punaiselle Ristille.

Aamulla saatiin kulkea hyvinkin rauhassa, eikä keskellä päivääkään turisteja ollut ahdistavan paljoa. Eniten väkeä löytyi palatsin edustalta, jossa vietettiin aikaa vain muutama minuutti.

Palatsi

Turisti

Aamupäivän hauskin osuus oli ehdottomasti labyrinteissa ja sokkeloissa leikkiminen! Puiston yhteen osaan on rakennettu leikkipaikka lapsille ja sen yhteydessä on yksi labyrintti (jossa voi eksyä) ja kaksi sokkeloa (joita pitkin voi kävellä, muttei eksyä, ellei ole tosi tosi tosi tyhmä). Pääsymaksu alueelle oli opiskelijalta huimat kolme euroa ja nautittiin kyllä koko rahan edestä.

Milloin viimeksi mä olen edes ollut labyrintissa?

Ehkä joskus Muumimaailmassa, ellei sitä Linnanmäen peiliversiota lasketa. Schönbrunnin labyrintti oli kuitenkin klassinen pensasmuodostelma ja sellaisia pieniä jännityksen väristyksiä saattoi mennä olkapäitä pitkin kun muistelin, että labyrintissa on aina jotain ikävää, kuten myyttisiä olentoja, loppumattomia ja näännyttäviä käytäviä tai kaverin syöviä pensaita.

Tässä labyrintissa oli "onneksi" vain hurjia, sokeina juoksevia pikkupoikia, jotka on kyllä raivostuttavampia ilmestyksiä ikinä.

Palatsi toisesta suunnasta - on puutarhan puolelta mielestäni kauniimpi

Kalasia!

Labyrintin lisäksi oli tosiaan sokkeloita, joiden sekaan oli "piilotettu" kaikkea pientä kivaa. Ensimäinen ylläri oli matematiikkatehtävä, joka olisi ollut ratkaistavissa, mutta haluttiin säästää aivojamme ja pysyä hyvällä tuulella, joten pienen ihmettelyn jälkeen jatkettiin ettenpäin. (Tehtävänä oli siis laatoissa olevien lukumäärien perusteella astella eteen-, taakse- tai sivullepäin ja lopulta päätyä ruudukon keskelle. Mahdollisuutena oli myös haastavampi versio pelistä, jossa piti osata yhteen- ja vähennyslaskuja, mutta meidän aivot oli ainakin sinä päivänä tarkoitettu paljon lennokkaampaan ajatteluun.)

Aivojumpan jälkeen tarjolla oli raakaa fysiikkaa. Hikasta kohosi kolme metallista tolppaa arviolta kolmen metrin korkeuteen, ja jokaisen huipulla oli sellainen soittokello, jota voi kilauttaa mikli pääsee kipuamaan ylös asti.

Me päästiin tasan niin ylös kuin jaksettiin hypätä.

Labyrintti ja sokkelo

Päivän aivopähkinä

Viereisessä sokkelossa ei tarvinnut rasittaa aivoja tai lihaksia, vaan pelkästään hyppiä ja pomppia ilosta. Yhtä keinulautaa keinuttamalla sai aikaiaan vesisuihkun, oli tukevilla vietereillä varustettuja "pompputelineitä", nilkoille ampuvia vesisuihkuja ja peilejä, jotka oli rakennettu niin, että itsensä näki noin sadasta eri kuvakulmasta. Parasta oli kuitenkin "musiikkilaatat", joiden päälle hypähtäessä kuului kilahdus. Eri laatasta tuli eri ääni, ja me pompittiin ja pimputeltiin niitä laatoja jotain vartin verran. Mitään kunnollista kappaletta ei saatu aikaan, koska osa laatoista oli hiukan jumissa tai epävireessä, mutta nautittiin ihan älyttömästi pelkästään siitä sekaisesta kilinästä.

Joku vois kertoa mulle sitten, kun tarvitsee alkaa käyttäytyä kuin vakava aikuinen. 

Laitan kuvia lopusta Wienistä tässä kohta puoliin! Nyt on ohjelmassa kävelylenkki ja sen jälkeen Suomi-USA!

Martina sanoo moi!