Peak

Moooi!

Joo, eipä ole niitä loppuja Wienin kuvia tai kuulumisia vielä näkynyt, eikä pahemmin paljon muutakaan. Mulla on suoraan sanottuna ollut niin puuhakasta ja kivaa, etten ole jajsanut vaivautua keskittymään mihinkään tällaiseen "turhaan". MM-kisoja piti seurata tiiviisti (vitsit että kirosin eilistä kultaottelua ja nyt mun kämppis varmaan aidosti pelkää mua :D Onneksi kisat on taas vuodeksi ohi), mulla on ollut koulua enemmän kuin koko keväänä (esim. viime perjantaina 8:45-20 ja sitten lauantaina taas ennen yhdeksää koululle), olen ollut hirveän sosiaalinen ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa + säät on suosineet, joten olen paljon mielummin hortoillut ulkona auringonpaisteessa (ja käynyt uima-altaalla!) kuin kököttänyt tässä omassa huoneessa.

Eilen tuli kuitenkin otettua niin hienoja kuvia, että ne on pakko jakaa.

Muistaakseni julkaisin johhain vaiheessa kuvia siitä yhdestä luolasta, jonka löysin vuorenrinteeltä? Samalta alueelta lähtee erilaisia vuoriteitä ja -polkuja sinne tänne, ja kun eilinen sunnuntai oli vapaa, sää aurinkoinen muttei paahtavan kuuma ja alla oli hyvät yöunet niin päätin lähteä jonnekin. Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä kauas, muttei välttämättä korkealle. Toisin kuitenkin kävi, ja päädyin Naunspitzelle 1633 metrin korkeuteen!

Ei sinne suorastaan eksynyt, hiukan piti jopa seurata polkuja ja tienviittoja, mutta aamulla kotoa lähtiessä en tiennyt mihin polku veisi. Tie oli vaihteleva, mutakinen, jyrkkä ja kivinen, mutta huipulta oli kerrassaan vaikuttavat näkymät! Samaan suuntaan kun olisi jatkanut hiukan pidemmälle (ja korkeammalle), niin olisi päässyt yli kahteen tuhanteen metriin, mutta multa loppui kiinnostus kesken. Ja tietysti piti päästä ajoissa alas katsomaan lätkämatsi.

Vuorella vierähti 6-7 tuntia.

Pikkuisen ryvettynyt seikkailija

Evästauko huipulla

Alastullessa päätin tukea vuorelle rakennettua raflaa. Osittain syystä että mun mielestä on hulvatonta, miten 1389 metrin korkeudessa toimiva ravintola tarjoaa niin paljon parempaa ruokaa, juomaa ja palvelua kuin moni liike Suomessa, ja osittain siitä syystä, että koin ansainneeni radlerin.

Oli todennäköisesti yksi hienoimmista ja upeimmista paikosita nauttia tuopillinen.

Sellainen sunnuntai. Nyt jalat tuntee tehneensä eilen jotain, kengännauhat on niin ripaantuneet ja rikki että mun tarvii käydä ostamassa uudet, ja hiukan mietityttää jo seuraava huippu...

Voin yrittää laittaa tänne kuvia ja kuulumisia jokseenkin paremmalla tahdilla, mutten lupaa mitään!

Moimoi!