München-päivä

Heimoi!

Laitoin heti eilen illalla kuvat koneelle, mutten sitte jaksanut enää päivittää niitä tänne, koska oltiin kulutettu aika tarkkaan 12 tuntia Münchenissä. Maanantain lentely päivä sujui hienosti ja kaverin äiti oli mua vastassa lentokentällä. Saatiin jopa jonkin verran keskustelua aikaan saksaksi, vaikka mä olen ihan hukassa substantiivien artikkelien kanssa. En sitten tiedä onko parempi jättää ne sanomatta kuin sanoa väärin, mutta eiköhän kieli aika nopeasti tartu, ja koulussa saattaa olla jotain opetustakin aiheesta.
Kaveri tuli myöhemmällä lennolla, haettiin hänet kotiin ja ruvettiin miettimään seuraavan päivän aktiviteetteja. Säästä oli kuulemma tulossa kaunis, joten elokuviin meneminen olisi ollut hölmöä.

Hommattiin liput kaupunkikierroksille, joita talviaikaan on kolme. Bussi ajelee pitkin kaupunkia ja kaiuttimista kuulee selostusta mielenkiintoisista ja merkittävistä nähtävyyksistä. Vaikka Corinna on asunut täällä parikymmentä vuotta ja mulle tämä reissu on järjestyksessä kolmas Münchenin matka, ei olla kumpikaan tehty ikinä mitään turistikierroksia. Ajettiin siis kaikki linjat läpi, päästiin usein bussin toisenkerroksen ensimmäisille penkeille ja kuunneltiin selostusta vähän toiselle korvalla. Meidän lisäksi busseissa taisi parhaimmillaan olla 7 muuta matkustajaa, helmikuinen tiistaiaamu on siis erittäin hyvä aika olla turisti!

Ensimmäinen bussilinja teki kierroksen Schloss Nymphenburgiin, ja jäätiin siinä pysäkillä pois kyydistä. Seuraava linja-auto tulisi tunnin päästä ja päivälipulla saatiin ajella busseilla niin paljon kuin huvittaa, joten päätettiin lähteä kierätmään linnan puutarhaa, nauttimaan auringonpaisteesta ja ottamaan kuvia vesilinnuista. Heiteltiin jossain vaiheessa kiviä veteen ja sorsat luulivat heti, että meillä oli pullaa tarjolla. Näin ei kuitenkaan ollut, joten aiheutettiin hiukan pahaa mieltä nokikanoille ja tukkasotkille sekä perus-ankoille.

Linnan sisätiloihin on maksu, mutta valtavaan puutarhaan/puistoon on vapaa pääsy ja nähtiin paljon ihmeisiä lenkkeilemässä koiran kanssa tai itsekseen ja voin kuvitella miten paljon enemmän väkeä siellä on kesäisin kun kukat kukkivat ja puissa on lehtiä ja suihkulähde päällä. Puutarhurit istuttivat parhaillaan kovasti orvokkeja, joten ainakin heillä on luottoa siihen, ettei pakkasia enää tule. (Eihän orvokit kestä pakkasta?) Kaupungissa nähtiin muutamaan otteeseen hurjasti krookuksia, joten näin helmikuun lopulla on ilmeisesti hyvä aika aloittaa kevät.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen hypättiin heti toiseen, ja kierrettiin vähän toiseen suuntaan kaupunkia. Ei kuitenkaan jääty millään pysäkillä pois, vaan katseltiin maisemia ja huudahtelin aina välillä "Tonne mä haluan mennä myöhemmin!" "Toi näyttää kivalta!" "Ootko sä käyny tuolla?". Kierroksen jälkeen lähdettiin kävelemään keskustaan, koska auringonpaiste oli edelleen tavattoman riemastuttavaa ja teki mieli olla ulkona. Bongailtiin uusia ja vanhoja suosikki-kauppoja, eräs nainen tuli mikrofoonin kanssa kysymään meiltä minkälaisia katotilaiset naiset tavallisesti mielestämme olivat, ja vaikka ymmärsin kysymyksen niin en osannut siihen vastata muuten kuin sanomalla, etten tiedä. Vastasin kuitenkin! Siis saksaksi. Whooo! Corinna sanoi, että  kysymys saattoi liittyä johonkin radiojuttuun.

Ja sitten avattiin terassikausi! Corinna oli jo rautatieasemalla näyttänyt erästä pullakauppaa, ja sanoi että sieltä saa kaikkea hyvää syötävää jos joskus tarvitsee aamupalaa tai leipää tai jotain. En nyt tietenkään enää muistan paikan nimeä, mutta Ricth-jotain ja niillä on siniset markiisit ja ikkunatarrat. Valinnan vaikeus oli suuri, kun tiskillä oli monenmosita leipätuotetta ja vähintään yhtä paljon kakkuja, mutta päädyin ruohosipulituorejuustolla täytettiin pretzeliin (mitenköhän sekin oikeasti kirjoietaan...) ja cappucinoon. Mahduttiin ulos istumaan ja huomattiin myöhemmin, että paikan valinta oli erittäin onnistunut, sillä kadun toisella puolen olevan rakennuksen varjo peitti meidän lähtiessä jo oli puolet terassialueesta. Me saatiin kuitenkin taivaan täydeltä aurinkoa. (Näin ollen mun d-vitamiini arvot on erittäin ok.)

Kierreltiin lisää kauppoja, koska aikaa oli ja eritäisen paljon poikettiin hauskoissa sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä. Mun pitää varmaan jossain vaiheessa ostaa kuorma-auto, että saan täältä kotiin kaiken mitä haluaisin tuoda. Tai ehkä tyydyn isoon pakettiautoon.
Mitään varsinaisia ostoksia ei tehty, ellei hulirasvaa ja Milkan oreo-suklaata lasketa. Eräässä kaupassa oli esillä sinälle laitettavia eläinten päitä, mutta ne oli tehty phmoeläimistä ja valikoimasta löytyi mm. iloisesti hymyilevä hai! Löysin myös älyttömän hienon lampun, jonka varjostin oli vähän kiinanruusun näköinen.

Tehtiin vielä viimeinen turistibussikierros, joka lähti neljältä ja kiersi muita linjoja enemmän kaupungin keskustassa ja nähtiin kiva, pieni markkina-alue. Corinna bongasi sieltä unkarilaisen kojun, jossa halusi käydä, joten bussikierroksen loputtua lähdettiin suuntaamaan sinne. Poikettiin vähän siellä sun täällä ennen sitä, joten kun ehdittiin paikan päälle oli osa kojuista mennyt jo kiinni, se unkarilainen mukaan lukien. Yksi teltta oli vielä auki ja sen ovensuussa oli kuivattuja omenoita! Päästiin maistamaan niitä (koska kuivatut omenat on parasta herkkua), ja sitten otliin yhtäkkiä keskellä supermaistatusta, koska saatiin palasia piparkakuista, kolmesta erilaisesta pestosta ja ainakin kahdesta leivästä. Paettiin paikalta heti kun kehdattiin ja päästiin, mutta luvattiin tulla paremmalla ajalla takaisin. Hetki viellä kierreltiin ja kaarreltiin ja mietittiin samalla kivaa illallispaikkaa. Päädytiin pitkän pohdinnan jälkeen Hard Rock Caféseen, mutta sen ovella komeili kyltti, jossa paikan todettiin olevan varattu yksityistilaisuutta varten. Höh. Baijerilaista syötäisiin toiste, joten mentiin Corinnan suosimaan sushi-paikkaan.

Taidetta

Mun ensimmäinen liukuhihnasushi-illalinen! Pikku annoksia kulki koko ajan silmien ohi, suurimman osan ajasta vielä kahdessa kerroksessa, kylmät ruoat alhaalla ja lämpimät lämmitetyllä ylähyllyllä. Paljon oli juttuja joista tykkäsin, pari vähän hassumpaa annosta, ja joidenkin annoin vain rullata ohitse. Välillä sushi-lautasten väliin oli laitettu hedelmäkippoja, friteerattuja banaaneja ja ananasta, sekä jäätelöä. Ihan mahtavan hyvä paikka, vaikka silmiin alkoi välillä melkein sattua kun tuijotti ohi lipuvaa ruokaa. Hypnoottista.
Tehtiin myös tieteellinen koe, ja selvitettiin pienen persiljan avulla, miten pitkään linjastolta kestää kiertää ympäri. Neljän minuutin ja yhdeksän sekunnin kuluttua persilja tuli takaisin meidän kohdalle. Oli todella kiva päivä ja ilta ja kaikkia asiat muutenkin!

Hypättiin junaan ja oltiin kotiasemalla joskus kymmenen aikoihin illalla.

Lähtökuopissa

 Lätkää ja kisaeväitä

Istun Helsinki-Vantaalla.

Kone Kööpenhaminan kautta Müncheniin lähtee juurikohta, sitä ennen ehdin sopivasti lisätä viimeisiä kuvia ja mietteitä Suomesta.

Viimeiset päivät menivät ihan hujauksessa, katsottiin porukalla lätkää vähän siellä sun täällä ja olen tosi hyvilläni sekä Suomena että Kanadan mitaleista! Katsottiin kultaottelu Hyvinkäällä, kun kierrettiin sitä kautta ennen lentokenttähotelliin saapumista. Oli muuten äärimmäisen hyvä ajatus olla yötä tässä kentän vieressä niin ei tarvinnut hermoilla pitkää automatkaa tai juoda mitään take away -kahveja, vaan sai rauhassa nukkua monta tuntia ja nousta valmiiseen aamiaispöytään. Ainoa miinus majapaikalle tuli siitä, että suihkun kuumavesihanan nuppi oli jotenkin hassusti löysällä, enkä sitten osannut käyttää sitä kunnolla. Pöh.

Kavereiden kanssa yksillä ennen lähtöä

Hauskin tuliaiskirja! Yksi jää saksaan, yhden annan vietäväksi Kanadaan, ja yhdelle keksin sijoituspaikan kevään edetessä.

Tunnistettavat matkalaukkuvyöt

Lähtöselvityksessä matkalaukun painoksi pamahti 23,7kg, mutta Turusta lähtiessä siinä oli vielä pari kiloa ylimääräistä. Käytettiin eilen illalla Mikaelin kanssa varmaan tunti siihen, että purin molemmat laukut ja kävin jokaisen tavaran kanssa uudelleenharkintakierroksen. Mulla on liikaa kivoja vaatteita ja tarpeellisia tavaroita, ja vaikka miten tiedän, että päämäärästä saa kaiken mitä tarvitsen, tuntuu tyhmältä (ja epäekologiselta) ostaa uudet sandaalit vain sen takia, että niistä tulee 200 grammaa lisää painoa. Noh, näillä mennään. Müncheniin jää puolisen kiloa suklaata ja karkkia tuliasiksi Corinnan äidille.

 Pakkaaminen oli tuskaisaa

Pakkaaminen uudelleen oli vielä tuskaisampaa

Uutisista kuultiin, että Suomen Olympiajoukkue olisi ollut tänään lentokentällä meidän kanssa samaan aikaan, mutta nettiä selaillessa huomattiin tilannetiedotus, jonka mukaan urheilijoiden kone on myöhässä. Harmi. Olisi ollut ihan kivaa olla Leijonien kanssa samaan aikaan kentällä :)

 Mutta nyt meen!

Heippa hei!

Möllöttämistä

Pööp.

Tänään oli toiseksi viimeinen työvuoro, mutta sitä ennen ehdin aamupäivällä käydä vaatekaapin läpi ja suorittaa alustavaa karsintaa mukaan otettavien vermeiden osalta. Mulla asuu kavereita Wienissä ja Münchenissä ja olen hiukan koittanut kysellä, minkälaisiin sääolosuhteisiin mun pitäisi varautua, mutta Alpit on siitä veikeitä ettei niistä ikinä tiedä. Kiva. Noh, puhelimen superhieno sääsovellus on tähän mennessä ennustanut noin +10 astetta päivisin ja yöt ovat siinä nollan pintaan. Tuntuu aika hurjalta pakata mukaan kesähepeniä kun lumipulasta huolimatta nyt on helmikuu.

Kela lähetti kivan kirjeen joka sisälsi ilmoituksen korotetusta opintotuesta tälle keväälle, mutta kuten viime syksynä jää viimeisen puolen kuun opiskeluista tuet saamatta. (Kelalla on kai jokin sääntö, jonka mukaan opiskelupäiviä pitää olla kuukaudessa tietyn verran, jotta opiskelija on oikeutettu tukeen, ja kun opinnot koulun tositteen mukaan loppuvat 15.7. niin siihen ei niitä päiviä kerry tarpeeksi. Tyhmää.) AMKin apuraha on vielä saamatta, mutta en siitä huoli sen enempää, kun ne ilmeisesti laitetaan maksuun kerran kuussa (kuun viimeisen päivän kieppeillä), eikä tässä nyt muutenkaan sen suurempaa hätää ole.

Tässähän tää aika kuluu chillaillessa. Huomenna käyn taas sanomassa heipat kotikonnuille Saloon, lauantaina on vihoviimeinen työvuoro ja sunnuntaina koukataan Hyvinkään kautta lentokenttähotelliin.

Pakatakin pitäisi, muttakun mun laukku on kutistunut.

(En millään malttais odottaa, että mun huoneen ikkunasta näkyy vuoria! Voi sitä pettymyksen määrää jos näkymät on vain vastapäiseen seinään.)

möksä

Heimoi.

Vietettiin pitkä viikonloppu mökillä saaristossa lähinnä Sotshin kisoja tuijotellen. Sää ei oikein suosinut, joten kaikki ulkopuuhastelu jäi tekemättä. Meren jäälle ei myöskään ollut mitään asiaa. Aika kului siis muiden perinteisten mökkiaktiviteettien, kuten kortinpelaamisen, lettujenpaiston ja saunomisen parissa.

Viimeiset kunnolliset vapaapäivät Suomessa olivat siis siinä, perjantaina on vielä vapaata, mutta silloin pitää nähdä hirveästi ihmisiä Salossa ja hakea äitiltä auto lainaan, joten lötkäilylle ei juurikaan jää aikaa. Pikku hiljaa olen alkanut kirjoitella muistilistaa mukaan pakattavista tavaroista ja tekemättömistä asioista. Puhelinliittymä pitää muistaa katkaista ja hiukan tutkia Itävallan maaliskuun säähistoriaa. Tällä hetkellä ajatuksena on ottaa mukaan vain yksi talvitakki mahdollisia laskettelureissuja varten ja muuten käyttää kevät- tai sadetakkia ja sen alla lämpimiä paitoja jos kylmyys iskee. Toivon mukaan kevät saapuisi jo maaliskuun aikana, eikä pakkanen puraisisi muualla kuin vuoren huipuilla.

Nähdään Corinnan kanssa perjantaina ja jutellaan silloin lisää mun ensi viikon Saksan ja Münchenin vierailusta. Olen pari yötä heillä ennen junamatkaa Itävaltaan, eikä olla ainakaan vielä suunniteltu mitään erikoista. Aiemmilla vierailuilla mulla on ollut kova hinku nähdä ja tehdä kaikkea heti, mutta nyt en oikein tiedä pitääkö meidän erityisesti tehdä mitään. Kuitenkin koko kevät ja kesä aikaa käydä ylittää maiden välistä rajaa. Selvitettiin viikonlopun aikana, ettei Kufsteinista ole kuin 90km eli reilun tunnin junamatka Müncheniin, melko kivaa minusta (:

14022014

Hyvää ystävänpäivää!

Mä lähden mökille, moi!

(Rinne)päivitys

Heippa!

Vimme perjantaina oli superkiva päivä! Mentiin nääs Lauran vaatimuksesta teijolle laskemaan mäkeä ja jatkettiin siitä vielä Jeminan luo kahville. Yläasteen jälkeen tyttöporukka on hajaantunut vähän sinne ja vähän tänne, joten yhteisen vapaan hetken löytäminen kaikkien kalentereista on aina hiukan haastavaa. (Seuraava sovittu varma miittinki on muistaakseni kesäkuussa 2017 :D)

Mä olin jo kallistumassa siihen ajatukseen, etten ota Itävaltaan ollenkaan toppavaatteita, vaan villakangastakki yksinään saa toimittaa talvivarustuksen virkaa. Nyt sitten kävikin niin, että innostuin ihan hirveästi tuosta laskettelusta taas, ja olisin täydellinen tolvana jos en muutamaa kertaa kävisi Alpeilla suihkimassa. Ehdin jo katselemaan mm. Kitzbühelin rinnelippujen hintoja, eikä se hintaero noihin Teijon pulkkamäkiin ole kuin ihan nimellinen. Alpit odottaa!!

Itävallan asuntolan vuokra on nyt maksettu kokonaan. On omalla tavallaan tosi kiva olo, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia mistään asuntorahoista koko keväänä, vaan mulla on varma majapaikka aina heinäkuun puoleen väliin asti. Toisaalta tuntuu hiukan turhalta "varmistelulta" pyytää opiskelijoita maksamaan puolitoista tuhatta ennen kuin kukaan on edes saapunut opiskelumaahan. Asuntolan vuokra on kuukaudelta hippasen päälle 300€ ja sisältää asumisen lisäksi sähköt, veden, lämmityksen ja netin. Opiskelijoille tarjottiin myös vuokrattavaksi keittiövälineitä ja vuodevaatteita, mutta en jostain syystä kokenut tarpeelliseksi niitä hankkia etukäteen. Etsin sitten paikan päältä kaikki tarpeelliset välineet (tai syön aina ulkona, hehe).
Jo ennen vuoden vaihdetta piti maksaa pantti/vuokravakuus + loppusiivous (, joka tapahtuu siis heinäkuussa...). Mielenkiintoista, miten mulla on nyt jo asuminen varmistettu ja maksettu ja kaikki hoidossa, kun kesällä kuukausi ennen Kanadan vaihtoa tuskin edes tiesin minne päädyn majailemaan.

Koulun apuraha-anomus on tilille maksamista vaille valmis. Muistaakseni kyselin ennen Kanadaakin apurahojen perään ja sain vastauksen, että ne maksetaan aina kuun vaihteessa. Pitänee siis odotella maaliskuun alkuun AMKin euroja. Vähän harmillisesti AMK leikkasi opiskelijoille myönnettäviä apurahoja, mutta saan niistä huolimatta enemmän almuja kuukautta kohden ERASMUS vaihtoon kuin tuonne Pohjois-Amerikkaan. Jee jee. Kelan nettisivuilla asioin viikonloppuna ja voisin todennäköisesti odotella heidän tukipäätöstään tällä /tai viimeistään ensi) viikolla.

Töitä on ollut sopivan kivasti, viimeinen työvuoro on lähtöä edeltävänä lauantaina. Sunnuntaivuorokin oli tarjouksessa, mutta vaihdoin sen pois, jotta ehdin kunnolla pakata ja keskittyä ja sanoa taas kerran moimoi. Mennään Mikaelin kanssa todennäköisesti su-ma väliseksi yöksi johonkin hotelliin lntokentän lähelle, niin ei tarvitse nousta niin hirveän aikaisin maanantaina, ja saadaan hyvä aamupala sun muuta.
Useamman vuoden kestänyt työsuhde jää nyt sitten tältä erää tähän. En osaa tarkkaa paluupäivää sanoa, joten uusia työkuvioita katsotaan sitten joskus syksyllä uudestaan ihan puhtaalta pöydältä. Vähän hämmentää ja jännittää tämäkin muutos.

Jemina oli selkeästi tehnyt arviointivirheen ja kuvitellut, että mä ja Lauran syödään kymmenen edestä

Vaihtelun vuoksi päätettiin välillä laskea niska edellä pusikkoon

Olisin tosi mielelläni kertonut (ja saanut itse tietää) etukäteen tulevia kursseja, opettajia, koulun tiloja ja mahdollista vaihtareille suunnattua ekstra ohjelmaa, mutta mulle vastattiin Kufsteinista, että kaikki tieto jaetaan vasta orientaatio päivinä (27.-28.2.). Silloin sitten aamu kymmeneltä koulun pääaulaan, tehdään kierrosta koulun tiloissa ja ihmetellään ja kysellään mieltä painavia asioita.

Sain facebookissa yksityisviestin joltain random-itävaltalaiselta, joka kertoi olevansa mun "buddy" (=kaveri) sitten Kufsteinissa. Mistä se on saanut mun nimen? Kuka oon päättänyt, että meistä tulee kavereita? Apua! (Mutta toisaalta kivaa, pitäisi varmaan vastata sille jotain.)


Sellasta (:

Kipaisu pääkaupunkiin

Tammikuu todella vilahti ohi ja nyt on helmikuukin melkein puolessa välissä. Lähinnä aikan on kulunut töissä ja kotisohvalla, mutta VR:n halpojen junalippujan ansiosta tehtiin joku aika sitten lauantairetki Helsinkiin. Itselleni kerrytin kokemuksia käymällä ensimmäistä kertaa tuomiokirkossa ja Ekbergin kahvilassa, nuorempaa siskoa sivistettiin Ateneumissa. Haahuiltiin vähän siellä sun täällä, mutta pääasiallisesti liikuttiin aivan siinä keskustan tuntumassa.

Inhoan tätä loskasäätä, joka ihan varmasti sai alkunsa juuri tuolta Helsingistä. Olen koko talven kävellyt töihin, mutta lauantaina olin niin pahalla päällä etten lähtenyt enää takaisin päin liukastelemaan ja kastelemaan sukkiani vaan odottelin räntäsateessa bussia ja kirosin ilmaston lämpenemistä ja golfvirtaa ja kaikkia pakkasettoman helmikuun aiheuttajia.

Pitää muuten kohta ruveta tutkimaan Itävallan säähistoriaa ja sitä, mitä maalis-huhtikuussa on odotettavissa. Ihan hirveästi en haluaisi talvivaatteita mukaan ottaa, kun ne vievät matkalaukusta suhteettoman paljon tilaa. Palellakaan en silti haluaisi.

Helsingistä ei lähtenyt mitään käsinkosketeltavaa mukaan. Siskolle löytyi sen sijään vähän sitä sun tätä mm. Sokokselta, Monkista ja Kampin liikkeistä. Stockmannilla käytiin lounastamassa pitkän kaavan mukaan ja törmäsin ihan sattumalta opiskelukavereihin, jotka olivat lähdössä laivalle.

Ekbergin kahvilassa maistoin kehuttua shamppanjakorkki-leivosta, mutta tekele ei ollut ollenkaan mun makuun. Äitin Napoleon-leivos oli paljon parempi! Cahe mocca (kaakaon ja kahvin yhdistelmä) oli kuitenkin äärettömän makoisa ja koko päivää siivitti kiireetön ja nautiskeleva tunnelma.