Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kufstein. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kufstein. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. toukokuuta 2014

Peak



Moooi!

Joo, eipä ole niitä loppuja Wienin kuvia tai kuulumisia vielä näkynyt, eikä pahemmin paljon muutakaan. Mulla on suoraan sanottuna ollut niin puuhakasta ja kivaa, etten ole jajsanut vaivautua keskittymään mihinkään tällaiseen "turhaan". MM-kisoja piti seurata tiiviisti (vitsit että kirosin eilistä kultaottelua ja nyt mun kämppis varmaan aidosti pelkää mua :D Onneksi kisat on taas vuodeksi ohi), mulla on ollut koulua enemmän kuin koko keväänä (esim. viime perjantaina 8:45-20 ja sitten lauantaina taas ennen yhdeksää koululle), olen ollut hirveän sosiaalinen ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa + säät on suosineet, joten olen paljon mielummin hortoillut ulkona auringonpaisteessa (ja käynyt uima-altaalla!) kuin kököttänyt tässä omassa huoneessa.

Eilen tuli kuitenkin otettua niin hienoja kuvia, että ne on pakko jakaa.



Muistaakseni julkaisin johhain vaiheessa kuvia siitä yhdestä luolasta, jonka löysin vuorenrinteeltä? Samalta alueelta lähtee erilaisia vuoriteitä ja -polkuja sinne tänne, ja kun eilinen sunnuntai oli vapaa, sää aurinkoinen muttei paahtavan kuuma ja alla oli hyvät yöunet niin päätin lähteä jonnekin. Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä kauas, muttei välttämättä korkealle. Toisin kuitenkin kävi, ja päädyin Naunspitzelle 1633 metrin korkeuteen!

Ei sinne suorastaan eksynyt, hiukan piti jopa seurata polkuja ja tienviittoja, mutta aamulla kotoa lähtiessä en tiennyt mihin polku veisi. Tie oli vaihteleva, mutakinen, jyrkkä ja kivinen, mutta huipulta oli kerrassaan vaikuttavat näkymät! Samaan suuntaan kun olisi jatkanut hiukan pidemmälle (ja korkeammalle), niin olisi päässyt yli kahteen tuhanteen metriin, mutta multa loppui kiinnostus kesken. Ja tietysti piti päästä ajoissa alas katsomaan lätkämatsi.

Vuorella vierähti 6-7 tuntia.










Pikkuisen ryvettynyt seikkailija

Evästauko huipulla




Alastullessa päätin tukea vuorelle rakennettua raflaa. Osittain syystä että mun mielestä on hulvatonta, miten 1389 metrin korkeudessa toimiva ravintola tarjoaa niin paljon parempaa ruokaa, juomaa ja palvelua kuin moni liike Suomessa, ja osittain siitä syystä, että koin ansainneeni radlerin.

Oli todennäköisesti yksi hienoimmista ja upeimmista paikosita nauttia tuopillinen.



Sellainen sunnuntai. Nyt jalat tuntee tehneensä eilen jotain, kengännauhat on niin ripaantuneet ja rikki että mun tarvii käydä ostamassa uudet, ja hiukan mietityttää jo seuraava huippu...

Voin yrittää laittaa tänne kuvia ja kuulumisia jokseenkin paremmalla tahdilla, mutten lupaa mitään!

Moimoi!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kävelyretkiä ja kuulumisia ympäri Kufsteinin

Thiersee - 1,5 tunnin kävelymatkan päässä, ikävä reitti autotietä pitkin, mutta maisemat on kauniit!

Sunnuntaita!

Ajattelin pitkästä aikaa kertoilla ihan yleisluontoisia kuulumisia, viime aikoina nää postaukset on lähinnä keskittyneet kaikkeen arjesta poikkeavaan ja yleensä vielä Kufsteinin ulkopuolella tapahtuvaan elämään.

Fakta on kuitenkin se, että eniten aikaa vietän "kotona" Kufsteinissa (en muuten vieläkään ole esitellyt tätä meidän asumissysteemiä. Ja nyt olen jo saanut tosi hyvin leviteltyä mun tavarat ei-niin-siististi ympäri huonetta...). Pääsiäisloman jälkeen ollaan oltu vielä enemmän kotosalla, koska en ole tuntenut niin hirveän suurta tarvetta lähteä mihinkään kauemmas viettämään iltaa, vaan täältä asuntolastakin on löytynyt juttuseuraa. Käytännössä päivittäin ellei sitten useammankin kerran päivässä tulee jotakuta nähtyä ja vaihdettua kuulumisia, ja Justinen kanssa nyt ollaan muutenkin koko ajan tekemisissä. Tullaan hänen kanssa edelleen ihan äärimmäisen hyvin juttuun, enkä ajatellut tänne tullessa, että mulla voisi ikinä yhdenkään kämppiksen kanssa natsata näin hyvin.

Thierseen kylä

Kufsteinia, kaupungin linnoitus näkyy tuossa ala oikealla, Alpit näkyy kivasti

Arki on melko rattoisaa, yleensä maanantaisin tulee käytyä kaupassa, koska useimmiten koulua on vasta myöhään iltapäivällä jos silloinkaan, ja sunnuntaisin kaikki liikkeet on olleet kiinni ja ollaan tietysti ehditty syömään kaapit tyhjäksi. Me asutaan siinä mielessä tosi hyvällä paikalla, että kaikkiin isompiin kauppoihin kävelee viidesä minuutissa ja valikoimaa riittää; löytyy Lidl, Hofer, Interspar ja MPreis. Samoista liikekeskittymistä löytyy yksi hyvä aasialainen ravintola (to do -listalla on lounastaminen siellä), Intersport, yksi tai kaksi paikallista Vapaa Valintaa ja kaksi hyvää kosmetiikkaliikettä.

Kufsteinin keskustan liiketarjontaan ei ole niin kovasti tullut tutustuttua, tällä on yksi pieni ostoskeskus, josta löytyy kaksi vaatekauppaa, kirjakauppa, ruokakauppa, kolme kahvilaa, kosmetiikkaliike ja joku kenkäkauppa ainakin. Keskuksen ulkopuolella on sitten pieniä putiikkeja, joihin haluaisin tutustua paremmin. Kävellään aina kouluun mentäessä yhden korukaupan ohi ja siellä on näyteikkunassa hieno rannekoru, jota käyn vielä joku päivä kokeilemassa...

Irtojäätelö on halpaa, 1 pallo = 1€. Ja täältä saa kaikkia tosi nameja makuja!


Vuorenrinteiden kävelyreiteistä on pidetty hyvää huolta

Kufstein toisesta suunnasta - linnoitus keskellä

Tylsyyden iskiessä (ja mikäli juttuseura ei kiinnosta) lähden yleensä jonnekin ulos. Läheisin pakopaikka on asuntolan C-talon kattoterassi, joka on varmaan asuntolan paras "turha" puoli. Tai siis, mihin sitä kattoterassia tarvitaan? Ymmärtäisin hyvin jos sellaista ei olisi. Mutta kyllä sitä vain nauttii auringonpaisteessa istumisesta, vuori ja joki -näkymistä ja leppeästä tuulesta. Terasilla on useampi pöytä ja paljon tuoleja sekä pallogrilli :) Hillet pitäisi hankkia itse, mutta grillaaminen on mahdollista ja pari kertaa siellä onkin jo järjestetty bbq-lounaita tai muita ulkoilma illallisia. Viimeksi juoksin katolle torstaina, kun alkoi ukkostaa ja halusin nähdä salamointia. Justine ja Matt totesivat mun olevan hullu, mutta seurasivat kuitenkin perässä ja nähtiin aika hienoja välkähdyksiä ja kuultiin vuorenrinteistä kaikuvaa jylinää.


Löysin luolan!

Ylityspaikka

Sitten on tiestysti aina ihan oikea ulkoilma jos ja kun kattoterassi ei riitä. Olen juoksennellut paria eri reittiä, mutta enemmän nautin parin kolmen tunnin kävelyretkistä. Olen kävellyt mm Saksaan, kahdelle eri järvelle, Kufsteinin rajojen ulkopuolelle, pienelle kappelille, kahtaa eri vuorta ylöspäin, näköalapaikalle, Alppi-niityle ja luolaan.
Täällä on MAHTAVIA kävelyreittejä ja uskomattoman upeita maisemia, enkä vaan voi saada tarpeekseni kaikista pienistä poluista joita vuoristo on täynnä! Useimmat reitit on vielä erilaisin viitoituksin merkittyjä, joten eksymäänkään ei pääse. Pari kertaa olen ensin itse käynyt "tutkimusmatkalla" (= lähtenyt kävelemään ja mennyt mihin tie vie), ja mikäli matkan varrelta on löytynyt jotain jännittävää tai kaunista, raahannut kavereita myöhemmin mukaan.

Hyvät kengät ovat ihan äärimmäisen tärkeät ja mukana kulkee niiden lisäksi repussa aina vesipullo, jotain pientä popsittavaa (rakastan omppuja!), lämmin paita ja kamera. 

Lepotauko Alppiniityllä!



Koulussa pitää nyt ihan oikeasti välillä käydäkin, enkä ole ihan varma, mitä mieltä olen näistä kursseista ja Fachhochschule-systeemistä ylipäätään.

Kaksi kurssia olen jo suorittanut, joista toisen kesto oli 4 tai 5 oppituntia, ja toisen 2. Creative Industries oli ns. rysäys-kurssi, jossa kahden päivän aikana opiskeltiin yhteensä 15 tuntia, ja saatiin siitä sitten 2 opintopistettä. Mun kohdalla mielenkiintoinen muuttuja oli se, etten voinut osallistua jälkimmäisenä päivänä ollenkaan, koska meillä oli luokkaretki Innsbruckiin. Kurssin vetäjän kanssa selvitin tämän tilanteen ja päädytiin siihen lopputulokseen. että teen minkä voin ryhmätyön eteen ja katsotaan sitten jälkeenpäin saanko pisteet vai en. Olen äärimmäisen vakuuttunut siitä, että homma toimii ja saan kurssin suoritettua.
Jotenkin tällainen kahden päivän superkurssi on vain niin uusi tapa opiskella, etten oikein osaa sulattaa sitä.

Yksi ärsyttävä asia on jatkuvat muutokset. En tiedä onko mulla yhtään tähän mennessä alkanutta kurssia, joka ei olisi jotenkin muuttunut. Yleensä muutos tarkoittaa tuntien peruuttamista tai ajankohdan muutosta ja se taas aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska jostain käsittämättömästä syystä todella moni vaihtareille tarjotuista kursseista menee jotenkin päällekkäin toisten kurssien kanssa.
Tulee hiukan hölmö olo kun ensin puolet viikosta valittaa tylsyyttä ja istuu kotona tekemättä mitään, ja sitten loppuviikon istuukoulssa 8:45-20 ja miettii, miten paljon miltäkin kurssilta voi olla pois, jotta ehtii toiselle tunnille.


Toisenlainen vuoripolku

Kufstein kolmannesta suunnasta - linnoitus keskellä vasemmalla

Kevät jatkuu tosi kivoissa merkeissä ja ensi viikosta pitäisi tulla mahdottoman hauska! Justinen äiti saapuu maanantaina Kufsteiniin ja saatetaan mennä porukalla Salzburgiin tiistaina mikäli sää on hyvä (kirjoitan jossain vaiheessa tänne meidän luokkaretkistä, Salzburgin reissu oli aika lähellä katastrofia).
Keskiviikkona matkaan Wieniin, jonne junaillaan asuntolakaverin kanssa. Hän menee moikkaamaan omia kavereitaan ja mulla on tapaamisia Martinan sekä torstaina illalla saapuvien Kanadalaisten kanssa! Lauantain koulupäivä peruuntui, joten mietin, pitäisikö Wienistä kotiin tullessa viettää yksi yö St. Pöltenissä tai Linzissä ja tulla alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kotiin vasta lauantaina. Kotiin pitäisi kuitenkin tulla illaksi, koska silloin on Euroviisujen finaali ja meillä on koossa ehkä eurooppalaisin yleisö ikinä! (Kuunneltiin ja katseltiin eri maiden esityksiä eilen, eikä Suomi ollut ollenkaan huonoin!) Samaten lauantaina pelataan ensimmäinen Leijonien MM-matsi, enkä tiedä vielä ollenkaan, miten aion sen katsoa.
Sunnuntaina on irlantilaisen kaverin synttärit ja mennään jollakin kokoonpanolla ulos syömään. Sitä en sitten tiedä, miten aion onnistua kohteliaasti poistua pöydästä katsomaan Suomi-Venäjä matsia illalla.

Piilopirtti!

Tällaista tänne :)

Kattoterassilla lueskelemassa

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Because I can


Ja heippa.

Rankan kouluviikon toinen oppitunti peruttiin, joten mulla alkoi kevätloma. Kyllähän tätä rehkimistä jo riittikin...

Noh, ehkä parasta ja uskomattominta tässä Keski-Euroopassa asumisessa on se, että kun kaveri kysyy tiistaina: "Pitäiskö lähteä Budapestiin torstaina?" niin voi ihan huoletta vasta "Mikäjottei."

Ihan siis ilmoitusluontoisena asiana; tehdään spontaani miniloma-kaupunki retki Budapestiin 3.-7.4. Juna lähtee huomenna alkuiltapäivästä, ja perillä Unkarissa ollaan kahdeksan jälkeen illalla.

BECAUSE I CAN!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

ruokaa






Kävin aamupäivällä ruokakaupoissa.

Spar:
- iso purkkimaustamatonta rahkaa
- halloum-juustoa
- mozzarella-juustoa
- 2 purkkia tonnikalaa
- valmiskeittoa
- 2 purkkia raejuustoa
- myslipatukoita
- vadelmia
- omenoita
- 2x radler
- valkoviiniä
- punaviiniä

Lidl:
- tuorejuustoa
- tortellineja (=täytepastaa)
- leipää
- punaviiniä
- pakastekasviksia

Yhteishintaan: 26€

Ei ainakaan nälkään kuole :D

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Superviikko



Moimoi.

Viikko on rullaillut eteenpäin aika kivasti. Rinneseikkailujen jälkeen vietettiin keskiviikko Münchenissä, ja epätarkkojen laskuarvioiden mukaan kulutettiin pelkästään junissa istumiseen nelisen tuntia. S-Bahn keskustasta lentokentälle hitaili, joten matkaan kului noin 45 minuuttia, ja Justinen serkku joutui odottelemaan meitä tuloaulassa. Päästiin tervehtimisten jälkeen jatkamaan matkaa keskustaan, mutta onni ei ollut päärautatieasemalla ollenkaan myötäinen. Kufsteiniin lähtevä juna valui kirjaimellisesti sormien alta pois, ja jouduttiin tunnin verran odottelemaan seuraavaa. On ainakin tullut Münchenin Hauptbahnhof tutuksi jos ei muuta..



Ennen junasekoiluja ehdittiin kuitenkin tutkimaan kaupunkia rauhassa, ja aloitettiin päivä lounastamalla yhdessä kiinalaisessa ravintolassa, jossa olen käynyt ainakin kaksi kertaa Corinnan kanssa. Se on hyvä, halpa ja lähellä rautatieasemaa/keskustaa, eli erittäin opiskelijaystävällinen paikka. Vietettiin pieni tovi kirjakaupassa eglannin- ja ranskankielisten kirjojen osastolla, käytiin sovittamassa yhtä mekkoa, joka oli jäänyt vaivaamaan mieltä viime viikosta ja Justine onnistui palauttamaan Itävallasta ostetut epäsopivat housut saman ketjun liikkeeseen Saksan puolella. Käveltiin pikkulenkki vanhassa kaupungissa ja käytiin Hofbräuhaus-ravintolassa haistelemassa Bayerilaista elämänmenoa.
Lopuksi ehdittiin vielä kävelemään Marienplatzin viereinen markkina-alue läpi.



Kotosalla oltiin vasta melko myöhään illalla, joten paineltiin lähes suoraan nukkumaan.
Eilinen torstai oli meillä kaikilla vapaa päivä, joten aamulenkin jälkeen mentiin porukalla kauppaan. Sain päähäni leipoa sämpylöitä, ja jouduin pariinkertaan turvautumaan sanakirjan ja Sparin henkilökunnan apuun, kun en löytänyt auringonkukansiemeniä ja hiivaa. Pikkuisen ylpeänä voin todeta jopa korjanneeni pienen kommunikaatiohäiriön saksaksi, kun myyjä luuli mun tarkoittavan istutettavia (tai lintujenruoka-) auringonkukansiemeniä. Jotenkin sitä vain aivoissa kilahti, ettei ruokatuotteita todennäköisesti säilytetä puutarhaosastolla...
Päästiin kotiin ja leipomusurakan jälkeen käytiin joen varren kahvilassa lasillisella, koska Simonin (IRL) tyttöystävä ja Edin (ENG) pari kaveria olivat myös saapuneet vierailulle. Sovittiin vielä yhteisestä illan istumisesta ja loppupäivä hurahti nopeasti.



Viikonlopusta ei oikein vielä tiedetä, mulla oli yksi oppitunti tänään aamulla (strategic management) ja seuraavan kerran koulua on maanantaina iltapäivällä. Sunnuntaisin kaikki paikat on kaikkialla kiinni, joten aktiviteetit sijoittuvat varmaan luonnolliseen lähimaastoon. Itävallassa on kuulopuheiden mukaan jokin Bayern-lipun tapainen matkasysteemi myös käytössä, ja koska Justinella ei ole vielä Vorteilscardia, sellaisen hankkiminen ja päivän viettäminen esim. Innsbruckissa on yksi vaihtoehto lauantaille tai ensi viikolle. Säiden pitäisi joka tapauksessa suosia aina ja ikuisesti.

Muuta kivaa on se, että mun puhelin on korjattu ja se matkustaa parhaillaan kohti Kufsteinia!


Alla vielä viisauden sanoja:
 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

SkiSkiSki


Hallo!

Taisin jo aiemmin kertoa, miten inhottavan sateinen ja surkea sää oli sunnuntaina. Lauantai-illasta maanantai-aamuun oli harmaata ja synkkää ja vetistä, eikä ollut oikein mitään tekemistä. Sade oli kuitenkin loppujen lopuksi maailman paras juttu, koska vuorille vesi saapui tuoreena lumena ja laskettelurinteet heräsivät henkiin. Vielä viikonloppuna mietin, etten ehkä sittenkään lähtisi rinteeseen, koska se on aina useamman kympin reissu, mutta tehtyäni taas vaihteeksi muutamia 'eurot jaettuna kokemuksella kerrottuna riemulla' -laskutoimituksia, olin lopulta muiden mukana tiistaisessa hiihtobussissa matkalla Sölliin.

Viikon paras ratkaisu!

Rinteet olivat upeassa kunnossa, lasketteleminen oli mahtavaa, meillä oli hauskin porukka matkassa, saatiin auringonpaistetta ja kevyttä lumisadetta eikä (opiskelija)elämä ole koskaan maistunut paremmalta! Pompittiin lumessa, kiljuttiin reimusta, nautittiin maisemista, opin yhden tai kaksi uutta lasketteluvinkkiä ja vietettiin paras tiistai ikinä.
Meidän kansainvälisessä hiihtoliitossa oli Suomen lisäksi edustettuna Romania, Englanti ja Ranska x2. 

Nyt on pohkeet hiukan hellänä ja naama pikkuisen helottaa, mutta hymy on korvissa ja mieli edelleen vuoren huipulla!


Vlad temppuilee





Rinneravintolasta uuniperunaa


Laurenz, Justine, minä ja Vlad


Englanti, Romania, Suomi

Suosikki-rinne - Söll 43

Päivän vakavin hetki