Garda-järvi

Jos sitten alkais olla vimeisten lomakuvien aika.

Päästiin tosiaan hienosti Italiaan asti ja yövytiin Moniga del Garda nimisessä kylässä/kaupungissa järven rannalla. Paikka oli täynnä pikkuisia kujia, kauniita kivitaloja ja maisemat oli ihan mukiin meneviä. Hotelliin kirjautuessa vastaanoton mies antoi meille kartan järvestä ja sitä ympäröivistä paikoista ja suositteli Sirmionessa ja viereisessä Salòssa käymistä. Hiukan alkoi hymyilyttää, kun mietin miten paljon pelkkä heittomerkki kaupungin nimessä muuttaa paikkaa. Kotikaupunki Suomessa on nimeltään Salo ja pitihän sitä ehdottomasti mennä katsomaan Italian versio.

 Salòon ajoi Monigasta reilun vartin, bongasin haukan katseellani hyvän (ja ilmaisen!) parkkipaikan lahden toiselta puolelta ja lähdettiin siitä köpöttelemään rantaa pitkin kohti kaupungin keskustaa. Jostain tuntemattomasta syystä monet kaupat ja putiikit olivat maanantaina kiinni, joten enimmäkseen vietettiin aikaa vain kävelemällä sinne tänne. Meidän koko loma oli erittäin katselu-painotteinen, ei juurikaan ostettu mitään tai käyty mitenkään mainittavissa nähtävyyksissä tai museoissa, vaan lähinnä kierreltiin ja kaarreltiin osin päämäärättömästi. Sveitsissä ihailtiin vuoria, Italiassa kuvankauniita kyliä/kaupunkeja ja Garda-järveä.

Ilma oli tosi kesäinen, joten päädyttiin ensin nauttimaan jäätelöt ja vasta sen jälkeen ulkoilmalounas. Valittiin ruokapaikka ehkä hiukan huonosti, koska hinta ja laatu eivät kyllä mitenkään kohdanneet siinä kahdeksan euron perussalaatissa. Noin yleisesti ottaen reissun ruokapuoli onnistui kuitenkin ehkä odotuksia paremmin ja pääsin maistelemaan joka päivä jotain erilaista. Matkustamisen yksi parhaita puolia on ehdottomasti ruoka :D Olisi ihan suunnaton pettymys jos nyt kehittäisin jostain valtavan valikoiman ruoka-aineallergioita, on nimittäin tosi mukavaa antaa joskus tarjoilijan valita mulle ylläriannos. Muutamista raaka-aineista en välitä, mutta kakomisrefleksiä ei kyllä taida aiheutta mikään. Olen jopa koittanut (melko passiivisesti) opetella syömään oliiveja! Tai siis, enää en nypi niitä nenää nyrpistellen pois salaatista tai pizzasta vaan koitan olla sivistynyt aikuinen ja antaa oliivien olla.

Salòssa nähtiin monenmoisia veneitä, piipahdettiin paikallisessa kirkossa, käytiin yhdessä tai kahdessa turistikaupassa ihmettelemässä "käsintehtyjä italialaisia nahkalaukkuja" ja oikeita käsintehtyjä italialaisia nahkatuotteita. Mulla on ostoslistalla hyvä ja kestävä nahkavyö, ja hiukan teki mieli ostaa sellainen matkamuistoksi, mutta jostain syystä sekin jäi vain ajatuksen tasolle. Nähtiin paljon sisiliskoja, otettiin miljoonasti kuvia ja hymyiltiin kilpaa auringon kanssa.

Joskus iltapäivästä todettiin, että Salò tuli nähtyä, mutta puolikas päivää olisi viellä aikaa, joten päätettiin käydä hotellilla vaihtamassa vaatetusta ja mennä illalliselle respan suosittelemaan Sirmioneen.

Mulla oli aivan suunnaton valinnan vaikeus ennen reissua kun vertailin hotelleja. En tienny Garda-järven alueesta oikeastaan mitään, ja sopivia hotelleja tuntui löytyvän jokaisesta järvenrannan kylästä. Sirmionesta löytyi useampi kiinnsotava vaihtoehto, mutta näin jälkeenpäin olen tosi iloinen ettei päädytty yöpymään sinne. Koko Sirmionen niemi on rakennettu täyteen hotelleja, eikä se ollut ollenkaan niin kiinnsotava, mielenkiintoinen tai persoonallinen kuin Moniga del Garda tai Salò. Sirmione on pelkkä turistikylä, joka oli kyllä sopiva kohde illalliselle sillä ravintolatarjonta oli äärimmäisen runsas. Noin muuten tuntui jopa hiukan ahdistavalta olla satojen muiden turistien keskellä. Sveitsissä saatiin olla tosi rauhassa, eikä Salòssakaan ollut mitenkään mainittavasti väkeä haittaamassa näkymiä, mutta Sirmione oli ikään kuin paikallinen versio Sveitsin Interlakenista.

Hotel Riva del Sole - meidän huone oli tuolla ylimmässä kerroksessa!

Hyvä puoli oli kuitenkin se, ettei tarvinnut valita ensimmäsitä vastaan osuvaa ravitsemusliikettä, vaan voitiin vertailla ja miettiä sopivinta vaihtoehtoa. Kriteereinä oli sillä kertaa pasta ja auringonpaiste, ja niin onnekkaasti kävi, että saatiin molemmat. Saatiin vielä jopa osittainen järvinäkymä, valkoinen pöytäliina ja punaista viiniä, joten illallisen voi todeta olleen kaikin puolin onnistunut. Saatiin siis mainio grande finale meidän kevätlomalle, sillä seuraava päivä meni kokonaisuudessaan autossa istuessa ja ajellessa Kufsteinin kautta Münchenin lentokentälle.

Sveitsiin mennään tulevaisuudessa ehdottomasti uudestaan, ja miksei tuonne Garda-järvellekin. Voi kyllä olla, että haluan nähdä muutakin Italiaa.

Matka jatkuuuuuu

Pikkuauto, Mikke ja Wilderswilin hotelli

Kerran, ei niin kovin kauan sitten, sunnuntai-aamuna noustiin ylös, nautiskeltiin namia aamiaista ja sanottiin heihei Wilderswilille ja käännettiin meidän pikkuauton nokka kohti etelää. Ensimmäinen kunnollinen väliaikapysäkki olisi ihan Sveitsin kaakkoisnurkassa, Luganossa, koska olen kuullut nimen aikaisemmin ja se näytti googlen kuvahaussa kivalta paikalta lounastaa.

Oltiin ovelia ja nokkelia ennalta ja selvitettiin internetistä mahdolliset maksulliset tullit ja tehtiin suunnitelmat siitä, miten onnistutaan kiertämään ne sopivan kokoisia pienempiä teitä pitkin.

Eväät oltiin hankittu edellisenä päivänä Interlakenin Sparista, joten ei muuta kuin matkaan!

Puolitoista tuntia ennen Luganoa maisema näytti tältä

Ajetiin hauskaa pientä vuoristotietä ja oltiin kovin innoissame siitä, miten näppärästi vältettiin se tunneliin joutuminen, kunnes tultiin tiesulun luokse. Miten kokonainen isohko tie voi muka olla suljettu? Ok, vuorilla oli vielä hiukan lunta, mutta silti. C'moon.

Pysähdyttiin siis pienelle kukkulalle ottamaan kuvia krookusten valtaamasta mäestä ja (edelleen) huikeista näkymistä), minkä jälkeen seurattiin nöyrästi navigaattoria siihen supertunneliin. Eikä se sitten loppupeleissä edes maksanut mitään, joten turhaan oltiin hiottu niitä suunnitelmia :D Istuttiin siinä sitten tunnelin pimeydessä (oli siellä valot) 17 kilometrin verran. Se Helsinki-Turku välin pikkutunneli ei tunnu enää miltään, näiden useampien kilometrien vuorten alitusten jälkeen.

Tähän väliin voin myös kertoa sen, ettei saatu meidän auton radiota toimimaan misäsän vaiheessa. Siinä oli joku numerokoodilukitus, jota ei vain osattu arvata oikein, joten mentiin retrosti ihan ilman musiikkia koko reissu.

Luganoon laskeuduttiin melko hienojen maisemien saattelemana:

Kelpo maisemat matkalla alas vuorilta

Lugano

Luganossa oli Wilderswiliin verrattuna KESÄ. Aurinko paistoi, järvi hohti, mulla oli kuuma (paikallisilla ei), kukat oli kauniita ja kaikkialla puhuttuun italiaa.
Jätettiin lounas välistä ja tehtiin sen sijaan kväely rantakatua pitkin edes takaisin. Auto jätettiin parkkihallin viileään suojaan ja nautiskeltiin ihanasta ilmasta reilun tunnin verran. Nähtiin paikallinen Jokke Jokijuna (Lugge Lugano-juna?) ja jatkettiin rantatietä kohti Italiaa.

Hiukset ei olleet ikinä hyvin

Rajalla me tai meidän auto ei kiinnostanut ketään, joten jatkettiin pysähtymättä eteenpäin ja seurattiin hyviä kaistamerkintöjä ensin kohti Como-järveä, sitten Bergamoa ja lopulta Garda-järveä. Yksi moottoritie osuus oli maksullinen - tien alkupäässä otettiin automaatista lipuke ja motarilta poistuttaessa lipuke syötettiin automaattiin ja sitten maksettiin koneen laskema hinta. Sama systeemi kuin maksullisilla parkkipaikoilla.
Moottoritie oli hyvässä kunnossa, mutta muuten ajettiin välillä hyvinkin mielenkiintoisia katuja pitkin. Navigaattori ei ollut aina ihan kartalla, ja erityisesti nopeusrajoitusten kanssa oltiin vähän huuli pyöreänä. Suurin osa autoilijoista tuntui menevän keskimäärin vähintään 10 km/h ylinopeutta, mutta ehkä se nähdään liikenteen sujuvoittamisena. En sitten tiedä.

Juuri ennen Gardan turistialueelle ajamista tultiin vähän nuhjuisemman kaupungin/ympäristön läpi ja vähän huolissani mietin, että mihin nyt sitä oikein ollaan menossa.

Sitten vastaan tuli 8 ferraria jonossa ja olo helpottui heti :D

Hotellilta

Moniga del Gardan pikkukaupungin kadut olivat pienet, ja mutkaiset ja kapeat, ja olin äärimmäisen tyytyväinen, että oltiin liikenteessä pienellä autolla. Hotellia pitki hetki haeskella, mutta löydettiin kuitenkin perille jo noin viideltä alkuillasta ja vastaanoton henkilö toivotti meidät erittäin tervetulleiksi. Huoneessa oli sopivasti verhot parvekkeen näkymän edessä ja saatiin ihan itse vetää kankaat syrjään ja häkeltyä ylimmän kerroksen maisemista :)

Käveltiin alas rantaan ja tilattiin pizzaa.

Näkymät parvekkeelta :)

Kesäkurpitsa pizzassa toimii!

Mitä me tehtiin Sveitsissä

Hoi taas!

Pääisäislomat on lomailtu ja huomenna on pitkästä aikaa koulua! Muistankohan enää edes missä se on... Ensi viikolla alkavasta toukokuusta voi tulla oikeasti rankka kun vertailuna ovat maalis- ja toukokuu, joiden aikana kävin koulussa ehkä kymmenen kertaa. Meille saattaa tulla jopa läksyjä! Apua! Onneksi heti lauantaina on "luokkaretki" Innsbruckiin.

Viimeinen hissiosuus, toivottavasti kuljettaja ei eksu matkalla

Palatakseni vielä meidän viikon takaiseen kiertoajeluun tässä tulee liuta kuvia Sveitsistä. Meillä oli yksi kokonainen lauantai aikaa kierrellä missä vaan, sunnuntaina olisi taas ajelupäivä. Hotellilla oli aika kiva valikoima matkailulehtiä ja -esitteitä tarjolla (+ wifi!), joten saapumisiltana käytettiin jonkin verran aikaa sopivan tekemisen kartoittamiseen. Haluttiin päästä vuorille, huipulle asti! Katsottiin muutama sopivan korkea huippuvaihtoehto ja koitettiin googlailla kaapelihissien aukiolo aikoja.

Me jouduttiin muuten pari viikkoa enen reissuun lähtöä vaihtamaan Sveitsin hotellia, koska oltiin varattu huone majoitusliikkeestä, joka sijaitsee kahden hissilinjan päässä vuoren rinteellä, eikä se olisi vielä toukokuun puolessa välissä ollut auki. (Se hotelli siis.) Hämmentyneenä ihmettelin, miten jokin majoitusliike tai kylä "ei ole auki" ja toiseksi, miten internetin tekniikka on antanut kuitenkin tehdä varauksen sinne. Kyseinen hotelli olisi ollut Mürrenissä, joka nähtiin vilaukselta siinä kaapelihissin kyydissä, ja olen nyt kyllä ihan iloinen, että päädyttiin kuitenkin Wilderswiliin. Siinä vuoristokylässä ei nimittäin ole autoja tai parkkipaikkoja ja joka kerran kun haluaa mennä ylös vuorelle joutuu maksamaan hissin käytöstä.

Schilthornilla kuvattu leffa

Päästiin kokeilemaan helikopteria!

Aamupalan jälkeen startattiin siis Wilderswilin kylästä ja hurautettiin Schilthorn-vuoren juurelle. Matkan varrella oli opaskylttejä, joissa oli punaisin ja vihrein laatoin kerrottu, mitkä turistikohteet ovat auki. Parhaaksi onneksi Schilthornin kohdalla näkyi vihreää, joten oletettavasti kaikki huipulle vievät hissit olisivat auki. Jes!
Laitettiin auto parkkiin ja maksettiin iso raha siitä, että saatiin hisseillä ylös melkein 3000 metriin. Saatiin vielä joku alennushinta (enkä vaan tiedä miksi, koska koitin kysyä, mutta kassatäti höpisi jotain laskettelijoiden hissilipuista. Eikä meillä ollut mitään urheiluun viittaavaakaan varustusta) ja silti lippu maksoi yli 70 frangia. Normi hinta huipulle kohoamiseen on lähempänä 100 frangia, ja mietittiinkin aluksi, ettei me kyllä niin paljoa makseta siitä, että nähdään pilviä. (Oli tosi utuinen päivä.) Kassa tosiaan ymmärsi meidän pohdinnat ja sanoi, että päästään reilulla seitsemälläkympillä huipulle, ja sovittiin sen olevan kohtuullinen hinta. Toiseksi ylimmälle tasanteelle olisi maksanut käytännössä saman verran, joten nyt "säästettiin" ainakin kaksikymppiä per naama.

Paras kuva huippua ympäröivistä vuorista sillä säällä

Bondimpi kuppi kahvia

Huipulle oli siis kolme (vai neljä?) pitkähköä hissimatkaa ja samalla kun ihailtiin maisemia (pystysuoraan nousevia, järjettömän kokoisia, lumisia vuoren rinteitä) Mikael insinöörinä osasi myös arvostaa ja ihmetellä sitä, miten kukaan on ikinä saanut päähänsä ja sitten vielä toteuttanut koko hissisysteemin. Schilthornin huippu on 2970 metriä korkea, joten siinä on ihan pikkuisen vain käytetty vaijeria.
Päästiin hienosti ylös asti, ja koska ulkona oli melko pilvistä päätettiin käydä ensin James Bond -museossa!! Yksi Bond-filmeistä on osittain kuvattu Schilthornilla (Hänen Maijesteettinsa salaisessa palveluksessa tms.) ja huipulla olevan rakennuksen alakertaan on kerätty kuvauksista kertovaa materiaalia + kaikkea pientä tekemistä ja puuhaa. Oli muuten reissun ainoa museovierailu, erittäin spontaani, enkä keksi mieltä piristävämpää museon aihetta.
Matkamuistomyymälässä myytiinkin sitten vuori-juttujen lisäksi myös 007-kamaa.

Ravintola, jossa istuttiin, on tuo aidan takana oleva tumma möhkäle

Mun takana on hurjasti hienoja vuoria! Ne ei nyt vaan satu näkymään.

Tultiin alas

Eivätkä ne pilvet mihinkään hajonneet, lisääntyivät vain. Näkymät eivät siis olleet niin täydelliset kuin olisivat voineet olla, mutta olipahan ainakin tilaa pyörivän ravintolan ikkunapöydissä. Käytiin myös pariin kertaan ulkosalla ja kokeiltiin, miltä pakkanen tuntuu Alpeilla. Saatiin myös hiukan lumisadetta.
Joku päivä pitää varmaan tulla uudestaan ja valita sopivan aurinkoinen päivä huippu-vierailulle. Näkee sitten omilla silmillä kaikki ne Sveitsin suurimmat vuoret. Kauniilla ilmalla Schilthornin huipulta voi kuulemma nähdä Saksan Mustaanmetsään asti. Ja vähän kaikkialle muuallekin.
Alas päin tultaessa hissijono oli täynnä aasialaisia matkustajia, ja tunnelma gondolissa oli melkoisen tiivis. Mietittiin niiden pienten vuorikylien, Mürrenin ja Gimmelwaldin, läpikävelemistä, mutta päätettiin tulla paremmalla ilmalla uudestaan.

Laakso

Laakso, jota pitkin ajettiin vuoren juurelle, näytti niin pieneltä ja niin mitättömältä kun sitä katseli korkeuksista gondolin laskeutuessa alas. Heti kun päästiin pilvien alle maisemat muuttuivat ihan täysin. Kallioisia sienämiä siellä täällä ja joka puolella, lunta ja jäätä ja korkeuksista tippuvia sulaveden muodostamia vuoripuroja, vihreitä peltoja ja jyrkänteitä.

Wau.

Lähdettiin lounastamaan erään järven toisella puolen olevalle kiinnostavalle taukopaikalle, joka oltiin ohitettu edellisenä päivänä.
Matkan varrella pysähdyttiin kerran tai kaksi nauttimaan maisemista ja laulatettiin kameraa ja Mikaelin uutta tabletti-lelua.

"Vesiputous" tuolla vasemmalla

Lounasmaisemat

Se taukopaikka oli näkymiensä puolesta melko maaginen. Naurettiin makeasti kuin musteltiin radiomainosta "Ai miksi aina ABC?". Paikka oli siis perinteiseen sveitsiläiseen tyyliin rakennettu hirsimökki, joka tarkoili (oletettavasti) perinteistä sveitsiläistä ruokaa ja näkymät olivat laakson yli toisella puolen kohoaviin lumihuippuisiin vuoriin. Terassi oli rakennettu ei-minkään päälle ja siinä oli kyllä erittäin hauska istuskella.
Tähän väliin voin vinkkinä todeta, että mikäli haluaa parhaita pöytiä turistipaikoissa Sveitsissä, niin kannattaa matkustaa huhtikuun puolivälissä. Missään ei ole liikaa matkustajia, paitsi ehkä isoissa kaupungeissa.
Paikan ruoka oli hiukan hintavaa, mutta saatiin röstiperunoita ja jotain muuta mielenkiintoista ja hyvältä maistui! Samassa rakennuksessa toimii myös hotelli, mutten kyllä keksi, miksi joku haluaisi viettää yönsä juuri siellä. Paikka on kuitenkin "vain" tienvarsiravintola. Tie taukopaikalle oli kuitenkin hulvattoman hauska ja hieno ja jännittävä, oikein kunnon serpenttiinitie mutkineen ja kallioleukkauksineen ja tunnelikin taisi löytyä.

Taukopaikka

Om nom

Mikken puhelin kuvasi hienon videon ajosta alas samaa tietä, ehkä saan joskus laitettua sen tänne asti.
Alhaalla laaksossa päätettiin kiertää järvi välillä toiselta puolelta, koska oltiin nyt nähty sen toinen laita jo pariin kertaan. Käännyttiin siis risteyksestä oikealle, ja ajettiin ehkä maailman kaunein reitti Interlakeniin suuntaan.
Nähtiin vuorikyliä, vihreää nurmea, sinisin kaikista sinisistä järvistä, lisää mahtavia vuoria, aurinkokin tuli jossain vaiheessa esiin, kukkivia puita, söpöjä ankkoja, lisää perinteisiä alppitaloja, ja kaikki oli aivan äärimmäisen hienoa.

Brienzersee

Kuvaa ei ole muokattu

Pari paikallista pullasorsaa

Sama järvi, vastarannalta

Kello oli jo reippaasti alkuillan puolella, mutta halutiin nähdä vielä jotain, joten laitettiin auto parkkiin ja tutustuttiin jalkaisin hiukan isompaan kylään nimeltä Interlaken.

Se olikin aika erilainen kokemus verrattuna päivän muutoin luontopainotteiseen sisältöön. Intelaken oli niin selkeästi turistikaupunki, ettei toista olekaan. Oli miljoonasti kellokauppoja, hiukan vähemmän suklaakauppoja, kymmenittäin ravintoloita, kasino, useampi kymmen eritasoista ja näköistä hotellia tai muuta majoitusliikettä ja vaikka mitä muita härpäkkeitä. Kauniita maisemia myösja hienoja rakennuksia, mutta näkemistämme ihmisistä noin 75% oli aasialaisia turisteja. Mietin vain, että miten piukassa kylä on kesäisin, kun oikea turistikausi on päällä.

Sen lottovoiton jälkeen saatan yöpyä täällä

Jos Elvis mainostaa kelloja, niin niiden on pakko olla parhaita

Kierrettiin kaupunkia ympäri jonkin aikaa, ja todettiin, että oli sekin ihan kiva nähdä. Useimmat paikat olivat kuitenkin jo kiinni (lauantai-ilta) ja toisaalta, vaikka olisivatkin olleet auki niin opiskelija budjetilla ei montaa rolexia osteta. Interlakeniin palataan kyllä joskus uudestaan, mieluiten lottovoiton jälkeen. Ravintoloiden hinnat vaikuttivat kuitenkin vähintään kohtuullisilta, mutta nälkä ei ollut. Sveitsiläiseen suklaaseen ei tutustuttu käytännössä olenkaan, joten senkin takia pitää mennä vielä joskus takaisin.

Ei me siis päivän aikana paljoa muuta tehty kuin katseltu ja ihmetelty. Kyseessä oli melko suurelta osin "tutkimusmatka", otettiin selvää siitä, kannattaako Sveitsiin tulla joskus oikeasti lomailemaan.

Kyllä kannattaa.

Mulla on nyt uusia matkailumissio; käydä Sveitsissä jokaisena vuoden aikana.

Meidän hotelli - Hotel Bären

Nukkumaan!

Seuraavana päivänä ajettiinkin sitten Luganon kautta Italiaan!