Osa istutuksista puuttui vielä
Plööp.
Sainpas laitettua joitain kuvia tänne ennen kuin viikko loppui.
Ei mulla mitään oikeita kiiretä ole ollut, mutta vaihteeksi on pitänyt hiukan istua koulussa ja pkertaa ryhmätöitä, olen melko tiiviisti seurannut Suomen jääkiekkomatseja ja perjantai-ilta meni alakerran yhteisessä olohuoneessa beerpong-turnausta ihmetellen.(Beerpong on Amerikasta lähtöisin oleva seurapeli, jossa koitetaan heitellä pingispalloja vastajoukkueen kuppeihin. Pelin tarkoitus on juoda paljon olutta.) Itse ravasin kuitenkin kymmenen minuutin välein tähän omaan huoneeseen tarkistamaan Suomi-Sveitsi pelin tilanteen, ja kolmannen erän lopun vietin erittäin tiiviisti ruudun äärellä. Sain täällä yksinäni sydänkohtauksia rankkareiden loppuun asti ja palasin vasta sen jälkeen alakertaan olemaan normaali vaihto-opiskeija.
Eli jonkinlaista puuhaa on siis ollut.
Neptunus-suihkulähde. Puiston suurin ja tunnetuin.
Tässä tulee nyt kuitenkin suurenmoinen kuvakavalkaadi (keksin uuden sanan! ehkä?) viime viikolta Wienistä. Vietin torstai aamupäivän Martinan seurassa Schönbrunnin palatsin puutarhassa, ja kierreltiin siellä valehtelematta useampi tunti. Ollaan molemmat aamuvirkkuja, joten pitkästä aikaa joku toinen oli mun kanssa hereillä ja valmiina toimintaan ennen yhdeksää. Onnistuin ensin hienosti metroilemaan itsekseni oikealle asemalle (kävin ensin hankkimassa aamupalaa ja pysähdyin keskustassa ottamaan pari kuvaa oopperatalosta) ja Martina oli mua vastassa maan pinnalla. Käveltiin Puutarhan/puiston porteista sisään ja kaikki näyttti heti kovasti kauniilta.
Ihan mahtavaa, että puistoon on ilmainen sisäänpääsy, sillä pelkästään kaikkien istutuksien, patsaiden ja "vesiesteiden" näkeminen riittää tällaiselle pikkuturistille hyvin. Mikäli haluaa nähdä itse palatsin upeine saleineen sisältä, niin pääsylippu pitää hankkia, mutta ulkoilmahörhöille puutarha itsessään on se core-nähtävyys.
Neptunus-suihkulähteen takaa
Palatsi ja Wien
Obeliski ja suihkulähde
Puiston alueelle on myös eläintarha, ja mietittiin ennen mun kaupunkiin saapumista josko siellä pitäisi käydä, mutta jätettiin kuitenkin menemättä. Ja ehkä ihan hyvä niin, sillä nähtiin useampi pikkulapsilauma kulkemassa sinne eläintarhan suuntaan, eikä mulla ole minkäänlaista kiinnostusta jakaa parhaita tiikerinkatselupaikkoja joidenkin päiväkotilaisten kanssa. Kun myöhemmin päivällä käveltiin pois puistosta Martina luotsasi meidät eläintarhan viertä kulkevaa tietä pitkin, ja onnistuttiinkin näkemään muutama otus! Ei-niin-eksoottinen hevonen (tai muuli) ja nurmikolla loikoileva kenguru. Success! Kerran Martina onnistui näkemään leijonan, mutta tällä kertaa ne olivat jossain maksavien asiakkaiden katseltavana.
Käärmepatsas obeliskin juurella
Aamupäivän aikana ehdittiin näkemään vallan paljon kaikkea, ja sää oli kaikin puolin mahtava. Vihreä nurmi ja puut ja pensaat näyttävät huomattavasti paremmilta kirkasta, sinistä taivasta vasten, kuin esim. räntäsateen lomassa. Ihmeteltiin obeliskia, yhtä hassunnimistä rakennelmaa keskellä pusitoa, useita patsaita, nähtiin hevosia ja suihkulähteessä uiskentelevia sorsia ja kultakaloja ja ehdittiin jopa lahjoittamaan muutama kolikko Itävallan Punaiselle Ristille.
Aamulla saatiin kulkea hyvinkin rauhassa, eikä keskellä päivääkään turisteja ollut ahdistavan paljoa. Eniten väkeä löytyi palatsin edustalta, jossa vietettiin aikaa vain muutama minuutti.
Palatsi
Turisti
Aamupäivän hauskin osuus oli ehdottomasti labyrinteissa ja sokkeloissa leikkiminen! Puiston yhteen osaan on rakennettu leikkipaikka lapsille ja sen yhteydessä on yksi labyrintti (jossa voi eksyä) ja kaksi sokkeloa (joita pitkin voi kävellä, muttei eksyä, ellei ole tosi tosi tosi tyhmä). Pääsymaksu alueelle oli opiskelijalta huimat kolme euroa ja nautittiin kyllä koko rahan edestä.
Milloin viimeksi mä olen edes ollut labyrintissa?
Ehkä joskus Muumimaailmassa, ellei sitä Linnanmäen peiliversiota lasketa. Schönbrunnin labyrintti oli kuitenkin klassinen pensasmuodostelma ja sellaisia pieniä jännityksen väristyksiä saattoi mennä olkapäitä pitkin kun muistelin, että labyrintissa on aina jotain ikävää, kuten myyttisiä olentoja, loppumattomia ja näännyttäviä käytäviä tai kaverin syöviä pensaita.
Tässä labyrintissa oli "onneksi" vain hurjia, sokeina juoksevia pikkupoikia, jotka on kyllä raivostuttavampia ilmestyksiä ikinä.
Palatsi toisesta suunnasta - on puutarhan puolelta mielestäni kauniimpi
Kalasia!
Labyrintin lisäksi oli tosiaan sokkeloita, joiden sekaan oli "piilotettu" kaikkea pientä kivaa. Ensimäinen ylläri oli matematiikkatehtävä, joka olisi ollut ratkaistavissa, mutta haluttiin säästää aivojamme ja pysyä hyvällä tuulella, joten pienen ihmettelyn jälkeen jatkettiin ettenpäin. (Tehtävänä oli siis laatoissa olevien lukumäärien perusteella astella eteen-, taakse- tai sivullepäin ja lopulta päätyä ruudukon keskelle. Mahdollisuutena oli myös haastavampi versio pelistä, jossa piti osata yhteen- ja vähennyslaskuja, mutta meidän aivot oli ainakin sinä päivänä tarkoitettu paljon lennokkaampaan ajatteluun.)
Aivojumpan jälkeen tarjolla oli raakaa fysiikkaa. Hikasta kohosi kolme metallista tolppaa arviolta kolmen metrin korkeuteen, ja jokaisen huipulla oli sellainen soittokello, jota voi kilauttaa mikli pääsee kipuamaan ylös asti.
Me päästiin tasan niin ylös kuin jaksettiin hypätä.
Labyrintti ja sokkelo
Päivän aivopähkinä
Viereisessä sokkelossa ei tarvinnut rasittaa aivoja tai lihaksia, vaan pelkästään hyppiä ja pomppia ilosta. Yhtä keinulautaa keinuttamalla sai aikaiaan vesisuihkun, oli tukevilla vietereillä varustettuja "pompputelineitä", nilkoille ampuvia vesisuihkuja ja peilejä, jotka oli rakennettu niin, että itsensä näki noin sadasta eri kuvakulmasta. Parasta oli kuitenkin "musiikkilaatat", joiden päälle hypähtäessä kuului kilahdus. Eri laatasta tuli eri ääni, ja me pompittiin ja pimputeltiin niitä laatoja jotain vartin verran. Mitään kunnollista kappaletta ei saatu aikaan, koska osa laatoista oli hiukan jumissa tai epävireessä, mutta nautittiin ihan älyttömästi pelkästään siitä sekaisesta kilinästä.
Joku vois kertoa mulle sitten, kun tarvitsee alkaa käyttäytyä kuin vakava aikuinen.
Laitan kuvia lopusta Wienistä tässä kohta puoliin! Nyt on ohjelmassa kävelylenkki ja sen jälkeen Suomi-USA!
Martina sanoo moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti