torstai 22. marraskuuta 2012

Catch up


 No niin. Olipa kerran jos toisenkin henkilö, joka mukamas kirjoitti blogia, mutta sitten unohti sen kirjoittamisen, tai ei muka muistanut tai jaksanut tai ehtinyt. End of story?

Njääh, katsotaan mitä tästä nyt taas tulee. Pieni päivitys juhannuksen jälkeisiin tapahtumiin on varmaan kuitenkin paikallaan, ennen kuin aloitan tästä hetkestä. (Saatte kauhulla odotella tulevan joulun kuvasaldoa - me likes joulu.)


Käytettiin se voittamani Tukholman reissu elokuussa, hiukan ennen koulujen alkua. Olin ihan villinä meidän "luksus"hytistä, minibaarista, aamupalasta (johon kuului kuohuviiniä), sekä Tukholman putiikeista. Shoppailtua tuli Ruotsissa ei yhtään, mutta Helsingin päädystä löysinkin sitten jotain riepuja mukaani. 





Mikke halusi takastulomatkalla kuvata hassua, kuihtunutta saarta. Mies ihan onnessaan lainasi kameraa ja kuvaili jonkun puolituntisen kannella. Meikkis odotteli sisällä vähän tympeänä :D



Koska postaustenhan ei kuulu mennä kronologisessa järjestyksessä, kerron tähän väliin, että pääsin kouluun! Pääsin moneenkin kouluun! Pääsin jokaiseen kouluun mihin hain! I'm the best!

Turun yliopisto, Åbo Akademi (jå, på svenska!) ja Turun AMK kelpuuttivat minut oppineiden joukkoon, joten pienen pähkäilyn jälkeen päätös oli tehtävä, ja hyväksyin paikan restonomi-linjalle AMK:iin. 




Opiskelu on ollut haastavaa ja helppoa, tylsää ja mielenkiintoista. Olen ollut ärimmäisen innostunut ja menettänyt toivoni. Eiköhän tää tästä, katsotaan mihin maailma vie.


Loppu kesää nautiskeltiin Turussa, pääsin vihdoin käymään siinä ihanassa kahvilassa Varvin torin vierellä ja muutin kirjani virallisesti Turkuun. Hyvästi Salo.


Jyväskylä näytti myös parhaat puolensa, kun käytiin moikkaamassa isoa veljeä ja Mr. Pandaa siinä karkkitehtaalla. Uitiin järvessä (millon viimeks?), ihastuttiin maisemiin, syötiin nameja ja äitin kanssa kierreltiin Sokosta. 









Opiskelija-elämä ei ole pelkästään bileitä, ei ainakaan mulle. Olen naurettavan huonossa party-kunnossa, ja taktiikkana toimii lähes poikkeuksetta "merkki käteen ja kotiin". Huijausta! Edes meidän haalarit eivät ole tulleet vielä! Josko ne sitten vapuksi saisi kiskoa päälle.


Ja kun nyt päästiin pikakelauksella nykyiseen, niin voin ylpeästi ilmoittaa, että mieheni on edelleen paras ja mahtavin ja ihanin!

Sain tuliaisia!


Huraa! Suklaata ja jännää kultahippu-smirnoffia! Elämä siis hymyilee ja kaikki on mallillaan, koitetaan saada tähänkin internetin kolkkaan jonkinlainen joulusiivous ja sen jälkeinen kunnossapito.