Pest

Yolanda, minä, Abdel - parlamentin takapihalla sumukoneen ollessa toiminnassa

Vielä hetkeksi paluu Budapestiin.

(Pikaisena väliaikatietona: käytiin Liechtensteinissa, Sveitsissä ja Italiassa Mikaelin kanssa ja nyt ollaan taas lähtöpaikoillamme Itävallassa ja Suomessa.)

minä, Ioanna, Katerina, Ellen, Yolanda, Larkos

Tuntuu jotenkin äärimmäisen kaukaiselta kertoa reilun viikon vanhoista seikkailuista naapurimaassa, kun olen sen jälkeen ehtinyt näkemään kolme maata lisää, mutta katsotaan mitä tästä nyt tulee. Onneksi on kuvia, niistä on aina helpompi kertoa kun päiväkirjan pitäminen aina jää.

Sen ensimmäisen Buda-päivän jälkeen meillä oli tosiaan pari päivää aikaa tutustua Pestin puoleen Unkarin pääkaupunkia ja aika sokkona mentiin vähän sinne sun tänne, mikä nyt sattui kiinnostamaan. Pitkästä aikaa tehtiin myös jotain oikein turistia ja ostettiin Abdelin kanssa paikat Tonavan jokiristeilylle, jolla kuunneltiin erittäin retroista korvalapuista selostusta kaupungin nähtävyyksistä ja historiasta. Osa selostuksesta meni täysin ohi kun keskityttiin juttelemaan niitä näitä tai ihmeteltiin lintuja tai muuta. Mutta olipahan vaan kivaa lillua joessa ja katsella maisemia pehmeältä penkiltä.

Suuri kauppahalli - pienoinen pettymys, vaikka kakku olikin halpaa ja hyvää

Unkarilainen annos lounaaksi

Luonnollisesti syötiin myös hyvin koko reissun ajan. Lauantai oli oikein erityinen unkarilaiseen keittiöön tutustumispäivä, kun sekä lounaaksi että päivälliseksi syötiin paikallista. Lounas olikin aika hauska kokemus, seurattiin hostellista saatua karttaa, jossa yhden kadun päällä oli sulkeissa sana ravintolat, joten luotettiin sieltä löytyvän kiva lounaspaikka. Katu oli turisteista lähes tyhjä, mutta ravintoloita tosiaan oli. Mentiin yhteen unkarilaistaruokaa tarjoavaan liikkeeseen sisään ja oltiin koko ruokailun ajan ainoat asiakkaat :D En sitten tiedä oltiinko jotenkin liian aikaisin tai liian myöhään liikenteessä, mutta saatiin olla (häiritsevän) rauhassa. Ruoaksi tilattiin lihapatatäytteistä pita-leipää, jonka päällä oli sairaasti sipulia. Kuvailu ei kuulosta mitenkään liian houkuttelevalta, mutta ihan maistuva annos se oli joka tapauksessa.

Aiemmin aamupäivällä oltiin ehditty käymään kaupungin suuressa kauppahallissa, josta ostettiin isot kakkupalat hintaan 0,50€ (=160 Ft). Jälkkärikahvit juotiin myöhemmin yhden keskustorin vieressä olevassa fiinissä kahvilassa, enkä voinut olla tilaamatta ihaninta jätskiannosta. Siinä oli hedelmiä ja marjoja enemmän kuin tarpeeksi, sydän-keksi, kolmea lajia jätskiä ja "pikkuisen" kermavaahtoa. Über-hyvää!

Unelmien suosikkijälkkäri!

Käytiin näköjään kirkossakin kerran

Kirkon edustalta

Unkari-ruokailu jatkui iltasella ravintolassa, jonka muut olivat bonganneet matkallaan Heroes squarelta hostelliin. Kolmen ruokalajin ilallinen maksoi hiukan reilun kympin, ja valittavana oli muutama eri alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja - kaikki kuitenkin unkarilaisia. Itse aloitin gulash-keitolla (miten se kuuluu kirjoittaa?!?!), pääruoaksi syötiin Abdelin kanss puoliksi annokset paprika-kanaa + hassuja makarooneja ja rosé-ankkaa + rucolaa, enkä muista milloin viimeksi olen syönyt niin hyvää lihaa. Pitkään ollaan puhuttu sitä, että se ankka oli koko reissun paras asia. Ihan. Sairaan. Hyvää. (Hyvä vinkki jos ruokailee saman-makuisen kaverin kanssa, eikä oikein osaa päättää mitä tilaisi. Molemmille eri annos ja vaihdatte puolessa välissä. Voi tosin olla, että tämä on hyväksyttävää vain opiskelijoilla.) Jälkkäriksi otin sitten raejuusto-täytteisen struudelin, namia sekin, eikä onneksi hirveän makeaa. Ne päivän kaksi aiempaa jälkiruokaa olivat melko tehokkaasti täyttäneet mahdollisen sokerivajeen.

se kirkko

Pest vasemmalla, Buda oikealla

Parlamentti

Osittain pitää paikkansa, että Budapestissa on halpaa syödä, mutten mitenkään löytänyt niin halpoja paikkoja, kuin mistä Corinna kertoi. Kuulemma erittäin hyvän illallisen viineineen on mahdollsita saada kuuteen euroon, mutta useimmat mun näkemät hienot lista-annokset olivat 15-20€. Mikä ei toki sekään ole paljon hyvästä, hienosta ja laadukkaasta ravintola-annoksesta, mutta kun mahdollisuus kerta on pääsä alle puoleen siitä, niin tunteepahan vain maksavansa ylimääräistä :D Yhtenä iltana löydettiin tosin melko hämärältä kadulta kaikkia Suomen hygieniasääntöjä rikkova pizzeria, josta kaksi slicea maksoi 400 Ft, eli noin 1,20€. Ja ne olivat vielä sellaisia Kanadan tyylisiä pannupizza-palasia eikä mitään Italian houtpohjaisia versioita. Syötiin ne erittäin tyylikkäästi jonkin kivisen rakennuksen ikkunasyvennyksessä viereisellä yhtä hämärällä kadulla ja katseltiin poliiseja työssään.

Ja oli ihan turvallista, tai vaikkei olisi ollutkaan niin ei silti pelottanut. Ei huolta.

Chain Bridge

turistiryhmä

oopperatalo

Viimeisenä kokonaisena Unkari-päivänä osallistuttiin "ilmaiselle" turistikierrokselle. Ilmainen on hipsujen sisällä siksi, että osallistujien oletetaan maksavan jonkin suuruinen tippi oppaalle kierroksen lopussa (tai kun osallistujat poistuvat kierrokselta). Saman tyyliselle osallistuin myös Montréalissa, enkä nyt pysty muistamaan kummasta maksoin enemmän. Nyt Budapestissa maksoin joko 500 tai 1000 Ft, eli 1,5 tai 4 euroa. Oppaana toimi paikallinen opiskelija, ja liikuttiin aika isona joukkona Pestin puolella ja kuunneltiin juttuja sekä kaupungin että Unkarin historiasta. Saatiin aika kivasti Unkarilainen näkökulma Itävalta-Unkarin ajanjaksoon, kun meidän Itävallan historia -tunnilla ollaan kuultu vain se Itävallan versio. Pikkuisen surku tuli Unkaria kohtaan, kun he on aina hävinneet kaikki sodat ja muutenkin olleet vähän ovimattoina milloin kenellekin, mutta ainakin Rubikin kuutio on jotain, mistä unkarilaiset voivat olla ylpeitä! Kuution keksijä asuu ymmärtääkseni edelleen Budapestissa, Budan puolella jokea.

Ei haluttu seurata joukkiota Budaan, joten poistuttiin takavasemmalle ennen sillan ylitystä ja lähdettiin talssimaan Heroes Squarelle.

"Rautaverho"-muistomerkki

 "Budapest"-rakennelma Heroes Squarella

Raunio pubin sisutusta

Heroes Square on iso aukio, jonka molemmilla puolilla on taidemuseot ja takana kaupungin puisto. Käveltiin erittäin pitkää, mutta suoraa tietä melkein Pestin keskustasta asti ja tultiin lähes samaa tietä takaisin kun oltiin saatu kierreltyä ja kaarreltua tarpeeksi sekä aukiolla, että puistossa. Käveltiin juutalais-kortteleiden läpi kohti "raunio pubeja", jotka on hylättyihin rakennuksiin väsättyjä, äärimmäisen suosittuja illanviettopaikkoja. Sanoisin, etten keksi hipsterimpiä paikkoja. Kalustus vaikuttaa vähän sieltä sun täältä haalitulta, katosta roikkuu rikkinäisiä tuoleja, keskellä sisäpihan parasta paikka on paraatipöytänä ruosteinen, hassusti maalattu auto ja muukin sisustus on erittäin hämmentävää. Lattia on käytännössä maata ja seininä ovat tosiaan vanhat rauniot. En tiedä miten erilaiselta paikka näyttää iltasella, mutta päivällä oli tipalla ettei kävelty koko mestan ohi. Käväistiin siis tunnetuimmassa pubissa räpsimässä kuvat, mutta samankaltaisia paikkoja on ilmeisesti useampia.

Raunio pubin sisäpiha

Pubin sisäänkäynti

Yhtenä iltana käveltiin siltoja pitkin Budan puolelle ja takaisin Pestiin, kun haluttiin saada kuvat valaistuista rakennuksista. Niin hyvä kuin toi mun pieni digikamerani onkin, niin pimeällä sen kuvaustoiminnot eivät pelitä mitenkään mahtavan hyvin. Voi olla, että investoin jossain vaiheessa parempaan kuvasvälineeseen. Tai sitten keskityn kuvailemaan vain päiväsaikaan.

Matkamuistoksi ostin kauniita puisia lasinalusia ja muutaman kortin lähetin postin matkaan. Muuten ostoksia ei kertynyt, vaan olin puhtaasti pällistely-matkalla. Menen jossain sopivaksi katsomassani vaiheessa tutkimaan vaihteeksi Innsbruckin kauppoja...

Toiseen maailmansotaan liittyvä muistomerkki - rautakenkiä

Sellainen matka sillä kertaa.

Kotiinpäin menossa - Budapestin rautatieasemalla

Puistot

Filosofia-puisto + eri uskontojen edustajien patsaat

Vielä paluuta viime viikonloppuun.

Faktahan on se, että vaikka miten tykkäänkin kaupungeista ja upeista rakennuksista ja kiinnostavista monumenteista, niin yleensä puistot ja viheralueet antavat kylille vähintään yhtäpaljon luonnetta kuin kuuluisat nähtävyydet. Jokaisessa kunnon kaupungissa on puistoja. Isoja, pieniä, yleisölle avoimia ja kukilla koristeltuja kaiken kansan olohuoneita. Rakennuksia tuojotellessa sitä tuntee katsovansa taaksepäin ja kokevansa palan historiaa, mutta puistoissa on läsnä juuri tämä hetki. Mona Lisan maalauksen edessä voi olla hivenen vaikeaa keskittyä juuri tähän, mutta ruohikolla makoillessa tai kahvia nauttiessa on helpompi pysähtyä. Carpe diem.

Tämän huikean sepustuksen jälkeen totean siis vain, että tykkään puistoista. Tykkään siitä kun ympärillä on tilaa. Tykkään siitä, etten voi kovin helposti joutua minkään kulkuvälineen yliajamaksi, vaan voin pitää silmät huolettomasti kiinni vaikka vartin. Tykkään nähdä leikkiviä koiria. Tykkään myös nähdä leikkiviä ihmisiä, ihan kaiken ikäisiä. Toisinaan on myös hienoa nähdä "mies ja kitara" jonkin puun alla. Yhtä paljon tykkään kannettavan radion lähettämästä raikuvasta pop-musiikista.

Tämä kaikki vaatii tietysti hivenen auringon paistetta, tai ainakin sateen puuttumista ja yli +17 astetta (celssiusta).

Me löydettiin keidas keskeltä Tonavaa ja sen keitaan nimi on Margaret-saari. Reilut pari kilometriä pitkä saari on varattu käytännössä täysin kansalaisten virkistyskäyttöön ja suurten nurmialueiden välissä risteilee sekä asfaltoituja- että perinteisiä hiekkateitä. Saarelta löytyy ainakin yksi hotelli ja hostelli, pieni kotieläintarha, pari kahvilaa, hieno vesitorni, liuta lenkkeilijöitä ja paljon vapata tilaa. Menin itse ihan sekaisin vihreästä nurmesta ja +20 asteesta ja selitin muille, miten fiilis ja sää oli kuin ensimmäisenä kesäpäivänä. Ellen (belgiasta) ymmärsi mua joten kuten, mutta kyproslaiset pitivät kevättakit tiukasti päällään ja Yolanda (austraaliasta) totesi, että olisi varmasti jäätynyt jos olisi ollut mun suhteellisen kevyissä vaatteissa.

Viis veisasin vilukissoista ja  kuljin nurmikolla ilman kenkiä.

Oli kyllä tavattoman hyvä ajatus kulkea koko päivä ilman aikataulua. Mulla on yleensä tapana suunnitella, vertailla, pohtia ja miettiä "parasta" ja "tehokkainta" tapaa viettää aikaa vieraassa paikassa. En mitenkään haluaisi tuhlata tunteja esimerkiksi jonottamiseen tai eksymiseen. Tähän mennessä olen jotenkin aina mitannut matkan onnistumista silmillä. Miten paljon ehdin nähdä, näinkö tarpeeksi, vai olisiko sittenkin pitänyt nähdä vielä tämä tai tuo? On kovin harvinaista, että oikeasti pysähdyn nauttimaan hetkestä. Voi olla, että juuri tämän takia nyt vouhotan Margaret-saaresta ja sen ihanasta hippi-tunnelmasta. Lojuttiin yli tunti, ellei enemmänkin, tekemättä erityisesti mitään. Välillä pelattiin korttia (opetin muille Viimeistä tikkiä) ja juteltiin niitä näitä. Vähän ikävästi yhdellä porukasta on ruohoallergia (siis mitä!?!), joten ihan äärettömän kauan ei voitu pysyä paikoillaan ja sammaloitua. Aurinko alkoi laskea, joten kun minä suomalaisena myönsin, että alkaa olla hieman viileää, oli todellakin jo hyvä aika lähteä.

(Edelleen muistelen lämmöllä viime lukukauden meksikolaisia vaihtareita Kanadan alkutalven pakkasissa.)

Löydettiin toinen mahtava viheralue Pestin puolelta sunnuntaina. Heroes Squaren (Sankareiden aukion) takaa alkaa kaupungin virallinen puisto, josta löytyy ainakin kaksi lampea, linna (!!), kylpylä ja lisää vihreää nurmitilaa. Oli siellä myös kahviloita, mutta niihin ei tutustuttu mitenkään. Mikäli sitä viettäisi enemmän aikaa kyseisessä kaupungissa, yrittäisin varmasti löytää parhaan puisto-kahvilan, parhaan puisto-jäätelökioskin ja parhaan piknik-alueen. Tällä kertaa tyydyttiin vain kävelemään paikkojen läpi ja tutkailemaan  ja havainnoimaan muita puistoilijoita. Keskuspuistossa oli enemmän "taiteilijoita", johtuen varmaan siitä, että linnan luona oli enemmän turisteja kuin Margaret-saarella. Oma suosikkini oli saippuakuplamies, joka teki hauskalla keppien ja narujen viritelmällä sairaan isoja saippuakuplia, jotka sitten leijailivat joko lapsien poksuteltaviksi tai yläilmoihin kaikkien ihasteltaviksi.

Voi olla, että seuraavaan Budapestin vierailuun menee useampi vuosi, mutta To Do -listalta löytyy jo nyt kylyplävierailu. Mikäli olisin tutustunut etukäteen kaupungin turistikohteisiin paremmin, olisin ehkä saattanut käydä jossakin kaupungin useista kylpylöistä. Tunnetuin (ja suosituin?) (ja paras?) on kaupungin keskuspuistossa sijaitseva hassun niminen kylpylä, joka ulkoapäin menisi ihan hyvin taidegalleriasta, entisaikojen kuninkaiden kesäpalatsista tai vastaavasta. On hulvatonta, miten arkkitehtuuri on muuttunut vuosi(kymmenten/satojen) varrella. Mitään en arkkitehtuurista tiedä, enkä ole sitä minuuttiakaan opiskellut, mutta näin maallikkonakin huomaa eron skandinaavisen minimalistisissa suorissa lasiseinissä ja Budapestin häikäisevän koristeellisessa kylpyläpalatsissa. (Näin ohi mennen tuli mieleen, että olisi hauskaa tehdä joskus kierros Budapestissa [tai miksei muissakin kaupungeissa] ja laskea kaikki patsaat.)

Kaupungin puistossa ei tehty erityisesti mitään (sielläkään. Olen selkeästi oppinut jotain tekemättömyyden hienoudesta.) Linnan edutalla oli kiva pieni lampi, jonka reunalla istuttiin ja katseltiin toisella puolen olevaa perheen isää, joka koitti onkia toimimatonta kauko-ohjattavaa venettä vedestä, samalla kun perheen koira koitti kovasti pelastaa isäntäänsä.

Pelkkä oleminen on toisinaan yllättävän viihdyttävää.

Koitan keksiä jostain sopivan välin laittaa loput Budapestin kuvat tänne ennen kuin lähdetään Mikaelin kanssa Sveitsiin (= huomenna aamulla)

Mission impossible? Ehkä.

Buda

Chain bridge

Hei taas!

Pidennetty viikonloppu Budapestissa on takanapäin ja samalla tuli virallisesti avattua tämän kevään Eurooppa-matkustelu. Noita paria aiempaa Münchenin reissua en oikein edes laske matkoiksi, koska kilometrejä kertyy vähemmän kuin Salosta Helsinkiin. Mulla on tällä hetkellä tosiaan pelkästään vapaata, joten koitan parhaani mukaan keksiä kivoja vierailukohteita ja toisaalta nautiskelen letkeästä elämästä Kufsteinissa. Mikael saapuu näille kulmille huomenna ja perjantaina lähdetään vuokra-autolla Sveitsiin ja sieltä viikonloppuna edelleen Italiaan :)

Tämän psotauksen kuvat on otettu meidän ensimmäisenä kokonaisena Unkari-päivänä, ja ensimmäistä silta-kuvaa lukuun ottamatta ne on räpsitty Budan puolelta Tonavaa. (Piti oikein googlata mikä kaupungin läpi virtaavan joen nimi on suomeksi, koko viikonloppu meni englannin-saksan-unkarin sekoituksella ja jollain vieraalla kielellä joen nimi on Danube.)

Lähdettiin Kufsteinista matkaan torstaina iltapäivällä ja junailtiin ensin Salzburgiin. Vaihdettiin siellä pikapikaa toiseen junaan, jonka pääteasema oli Budapest. Oltaisiin vaihtoehtoisesti voitu huristella ensin Wieniin asti ja vaihtaa junaa vasta siellä, mutta ajateltiin, että hoidetaan vaihto nopeasti alta pois ja sitten vaan hengaillaan tunti tolkulla. Yhteensä matkustamiseen kului noin 7 tuntia, josta puolisen tuntia kului Wienin asemalla pysähdyksissä. Junalla matkustaminen on ihan leppoisaa, ja Itävallan junat ovat hyväkuntoisia ja toimivia. Popsittiin eväitä, lueskeltiin kirjoja, jutusteltiin niitä näitä ja oltiin lopulta kahdeksan jälkeen perillä Unkarin pääkaupungissa.

Meidän seitsemän hengen delegaatioon kuului asutraalialainen, belgialainen, marokkolainen ja kolme kyproslaista + minä. Hostellin huone oli sopivasti juuri 7 henkilölle, joten sen lisäksi että päästiin kaikki samaan huoneeseen saatiin jakaa se pelkästään oman porukan kesken! Hostelleissa ei mun mielestä ole muuta vikaa kuin se, että yksin matkustaessa joutuu vieraiden ihmisten sekaan ja se on aina ikävä epävarmuustekijä. Neljästä yöstä piti maksaa 36€, joten hinta ei päätä huimannut. Jaettiin muutama kylpyhuone/wc muiden hostellin asukkaiden kesken, hommattiin aamupala tarvikkeita yhteiskeittiöön ja kahvia sai keittää hostellin piikkiin ihan mielin määrin. Lattiat narisi ja netti oli välillä poikki, mutta hostellin sijainti oli niin hyvä ja ilmapiiri rento ja rauhallinen, että sitä todella tuntee saavansa rahoilleen vastinetta.

Käveltiin rautatieasemalta hostellille noin 50 minuuttia, koska oltiin vieraassa kaupungissa ja käytössä oleva kartta ei ollut maailman laadukkain. Ei kuitenkaan eksytty (itsehän en eksy koskaan), vaan ihmeteltiin hetken aikaa muutamassa risteyksessä, osa vaihtoi käteistä rahaa euroista forinteiksi ja ihasteltiin niitä kaikkia kauniita rakennuksia ennen hostellille päätymistä.

Oltiin tosi myöhässä illallisen kanssa, joten pienen kiertelyn jälkeen syötiin masentavat sybway-leivät lähiruokalassa ja mentiin nukkumaan.

Matka tuli jotenkin niin yllättäen, etten ehtinyt/jaksanut/viitsinyt/muistanut/osannut hankkia tarpeeksi tietoa kohdekaupungista, vaan melko ainutkertaisesti lähdin reissuun ihan takki auki. Yolanda (AUS) oli kuitenkin tehnyt riittävästi esityötä ja ehdotti, että ensimmäisen päivänä kierreltäisiin nähtävyyksiä Budan puolella Tonavaa. Näin päätettiin ja aloitettiin Budapestin valloitus ylittämällä yksi kaupungin tunnetuimmista silloisa ja jätettiin Pest odottamaan seuraavaa päivää.

Kuljettiin jonkin matkaa joen viertä Gellert-kukkulan juurelle ja pysähdyttiin noin viiden minuutin välein matkalla huipulle, kun jokaisen näköalatasanteen luona piti ottaa miljoona kuvaa. Koko ensimmäinen päivä oli kyllä sellaista kameroiden ilotulitusta ettei mitään rajaa. Jos sää olisi ollut parempi (= ei pilviä) oltaisiin otettu varmaan vielä enemmän kuvia. Karken arvion mukaan ensimmäisenä päivänä tuli tehtyä noin 300 ikuistusta.

(Mulla ei muuten ole mitään hajua näiden nähtävyyksien virallisista suomen kielisistä nimistä.)

paikallinen pulu

Gellert-kukkula on siis iso mäki, jonka huipulla on paikallinen vapauden patsas, kallis ravintola ja hienot näköalat. Osa teki ostoksia turistikojuista ja kiireettömän ihmettelytuokion jälkeen jatkettiin köpöttelyä. Tultiin alas mäen toiselta puolen ja suunnistettiin kohti seuraavaa nähtävyyttä, Budan palatsia. Matkan varrella törmättiin kivaan puistoon, jossa oli hienoja patsaita, ja Yolandan piti saada kuva niistä kaikista (monesta eri kulmasta), koska Austraaliassa ei juurikaan monumentteja ole.

Löydettiin palatsi, käveltiin ylös rinnettä (taas), ihasteltiin rakennuksia ja puutarhaistutuksia, koitettiin löytää kiva ruokapaikka (ei löytynyt vielä) ja mä koitin ottaa hyviä kuvia puluista (en onnistunut). Oli yllättävän kivaa viettää kiireetöntä turistipäivää. Käveltiin paljon, mutta rauhassa, eikä hötkyilty ollenkaan, mikä on mulle aika tavatonta.

Jatkettiin kukkulan huipulla kävelyä kohti Fisherman's Bastionia ja päädyttiin lounastamaan jotain unkarilaista keittoa ja hassuja perunapyöryköitä. Tuntui hullulta maksaa lounaasta yli tonni ja otettiin paljon kuvia meidän 5000 ja 10 000 forintin seteleistä :D

Sen hienon kirkon hienot kattotiilet

Sen hienon kirkon edustalla oleva hieno kahvila

 Fishermen's Bastion ja yksi uskomattoman hieno kirkko ovat ihan vieri vieressä, ja paikka oli pullollaan turisteja. Tai no, ei pullollaan, mutta kävijöitä oli ihan riittävästi. Kesäkuukausina varmaan vielä enemmän. Kirkkoon ja linnoituksen muurin harjalle oli pääsymaksu, joten tyydyttiin ihastelemaan kirkkoa ulkopuolelta ja nähtiin ihan samat maisemat kaupungin yli kuin kolme metriä ylempänä olleet maksavat asiakkaat. Muur (tai linnoitus, mikä lie) oli todella kaunis, valkeasta kivestä tehty rakennelma, joka oli mun silmissä yhtä isoa parveketta. Jonka lisäksi siinä oli torneja, portaikkoja, holvikaaria ja ihanin kahvila. Tuotteet oli niin ylihinnoiteltuja että jätettiin iltapäiväkahvit myöhemmäksi, mutta viereisesta jäätelökioskista ostettiin stracciatella pallot hintaan 0,50€. Otettiin sata miljoona kuvaa lisää ja nautittiin maisemista.

Joen vasemmalla puolella Buda, oikealla Pest

Fishermen's bastion

Linnoituksen jälkeen käveltiin alas joenrantaan ja jatkettiin Tonavan viertä eteenpäin. Budapestin ehkä tunnetuin nähtävyys on kaupungin parlamenttitalo ja haluttiin tietysti saada mahtavan hyvät kuvat siitäkin. Koitettiin löytä täysin keskitetty kuvauspaikka Budan puolelta jokea, ja hetken aikaa saatiinkin kävellä että osuttiin kohdalle. (Jäi muuten vähän harmittamaan, etten ottanut mun askelmittaria mukaan matkaan. Olisin ihan varmasti saanut ennätyslukemia tauluun. Käveltiin useita kilometrejä jokaisena päivänä, mutta on hirveän vaikea arvoida matkoja kun kulkeminen oli välillä nopeaa, välillä hidasta, ja silloin tällöin pyörittiin ympyrää ja ihmeteltiin vain.)

Kuvaustuokion jälkeen mentiin vielä edelleen siltaapitkin Tonavan keskellä nököttävälle saarelle (Margaret tai jotain sinne päin on saaren nimi), mutta laitan siitä kuvia ihan omaan postaukseen muiden viheralueiden kanssa. Budapest on tosiaan kaupunki, eikä mikään luonnon puisto, joten rakennuksia ja rakennelmia on enemmän kuin viheralueita. Vaihtelua Kufsteinin vuoristomaisemiin, mutta mun on vaikea sanoa kummasta pidän enemmän. Tai no, Kufstein on muutoin mun mielestä joka tavalla kivampi, mutta Budapestin ravintola-/ruokatarjonta on ihan omaa luokkaansa :D

Se hieno kirkko

Se hieno kirkko ja se hieno muuri

Nähtävyyksien ja saarella lokoilun jälkeen palattiin hostellille ja hengähdettiin hetki ennen illalliselle menoa. Päätettiin syödä Hard Rock Caféssa, koska Abdel ja Yolanda eivät olleet ikinä käyneet yhdessäkään ketjun paikassa ja Corinna oli kertonut mulle etukäteen, että ruoka siellä on reippaasti halvempaa verrattuna muiden (Euroopan) kaupunkien Hard Rock Caféiden hintoihin. Edellisen kerran olin HRC:ssa Niagaran putouksilla...

Syötiin ja ihasteltiin pimeää Budapestia ja nukuttiin.

 Larkos, Katerina, Ioanna, Yolanda, Abdel ja Ellen (+parlamentti)

Tadaa!