Jos sää on poutainen, taskusta löytyy parikymppiä, liikkuu Turun seudulla ja kaipaa jotain erilaista tekemistä niin kannattaa aivan ehdottomasti käydä kokemassa Flowpark! Löytyy tosi helposti Turku-Helsinki moottoritien varresta, kauppakeskus Skanssin takapihalta. Auton voi jättää kauppakeskuksen parkkihalliin ja paikkakuntalaiset löytävät perille vaikka pyörällä.
Lippujen hinnat on sen verran korkeat, etten opiskelijabudjetilla montaa kertaa kesässä kävisi. Aikuisen (yli 15-vuotiaan) kokopäivän lippu maksaa 20€, josta opiskelijakortilla saa 15% alea. Syys/kevätkaudella hinnasta tippuu pari euroa.
Flowparkin sivuilla neuvotaan varaamaan pari tuntia, mutta itse olisin kyllä viihtynyt vaikka koko päivän. Eväät mukaan ja kiipeilemisen välillä voi sitten lounastaa penkeillä tai ihan siinä metsikössä. Jos alueelta poistuu, niin puuhun ei enää pääse. Perheenjäsenet pääsevät toki alueelle sisään ilmaiseksi.
Ei tiedetty miten suosittu puisto on, joten oltiin Mikaelin kanssa varattu valjaat sunnuntaille. Olisi niitä varmaan muutenkin riittänyt, sen verran paljon niitä näytti varastossa olevan. Enne pääsyä kiipeilemään jokaisen piti kuitenkin kuunnella turvallisuusohjeet ja käydä läpi testirata, ja oli aivan pirun raivostuttavaa kun jouduttiin odottamaan puolisen tuntia ennen kuin päästiin edes sitä testirataa läpi, vaikka oltiin erikseen varattu valjaat/aika meille. Toistakymmentä lasta odoteltiin sitten siihen samaan ohjeiden anto settiin, enkä yhtään tykännyt odottaa, kun olisi vienyt max. 8 min kun se sama asia olisi selitetty mulle ja Mikaelille ja oltaisiin menty rata läpi. Nyt meni noin 48 min. Henkilökuntavaje?
Anyhow, saatiin valjaat päälle ja kypärät päähän ja testiradan jälkeen se olikin sitten menoa. Hanskat olin hommannu aikaisemmin, mutta niitä saa myös ostaa/vuokrata puistosta. Ja olkaa kaikki fiksuja ja käyttäkää niitä hanskoja, vaijerit repii ihon rikki aika hyvin.
Radat on koodattu vaikeusasteen mukaan neljään ryhmään. Vihreät on supehelppoja, siniset helppoja/vähän haastavia, punaiset haastavia ja musta mahdoton. Musta on jo siksi mahdoton, että se alkaa noin 10 metrin köydellä, jonka avulla täytyy silpata itsensä korkeuksiin. Ei tuu kesää.
Vihreät oli siinä mielessä tosi kivoja, että ne radat pääsi läpi nopeasti ja pelkäämättä. Siniset oli myös osittain hauskoja, vaikka välillä palkkien hieluminen hirvitti. Punaisissa olin jo välillä ihan helisemässä kun askel ei aina riittänyt seuraavalle puomille enkä ollut ihan varma liaanin pitävyydestä. Paha sieltä puusta oli muuten alas päästä, joten pakko oli mennä radat loppuun asti.
Radat on tehty niin, että tiettyjen puiden ympärille on rakennettu lavoja, joilla voi seistä. Näiltä lavoilta toiselle liikutaan sitten vaijerien varaan rakennettuja ratoja pitkin. Löytyy heiluvia palkkeja/pölkkyjä, tynnyreitä, liaaneja, pelkkää vaijeria ja aika monen näköisiä virityksiä. Tukevilta tuntuivat.
Ensimmäiset puolituntia meni ihan lämmittelyyn ja korkeuksissa totuttelemiseen, itse en erityisesti kammoksu korkeita paikkoja, mutta ajatus kymmenestä metristä tyhjää alapuolella ei ole mitenkään kovin mukava.
Yllättävän paljon oli lapsia liikenteessä, taitaa pienokaisilta puuttua itsesuojeluvaisto. Näky oli kyllä välillä täysin absurdi kun nelisenkymmentä ihmistä leikkii tarzania ostoskeskuksen takapihalla...
Hauska paikka ja varmasti mennään vielä joskus uudestaan! Kaksistaan oli kiva mennä, kun kumpikaan ei joutunut liikaa odottelemaan, mutta jos henkilöitä on 5 tai enemmän, niin sitten joutuu kyllä porukka hajaantumaan. Joku neljän henkilön ryhmä voisi olla ihanteellinen. Kuka lähtee ensi kerralla seuraksi?
Alueelta löytyvät wc tilat ja pienimuotoinen kahvila, josta saa pintä mutusteltavaa, makeaa ja virvokkeita.
