Syömistä ja kaupustelua

Tallinnan kakkospäivä vietettiin vahvasti ruoan ja kauppojen äärellä. Sää oli suoraan helvetistä (piiskaava räntäsade), joten viihdyttiin sisätiloissa. Useampi tunti meni ensin Kristiine-keskuksessa, josta otettiin ilmainen bussi satamaan, tehtiin alkomaholien hintavertailuja ja käytiin vielä Virukeskuksessa.

Päivä oli aivan pirullisen pitkä, ja luottokengistä huolimatta jalat huusivat iltasella hoosiannaa. Kenkien vaihdon jälkeen (mikä ei kuitenkaan helpottanut yhtään) mentiin syömään Olde Hansaan, todnäk Tallinnan tunnetuimpaan turistiravintolaan.

Pitkäperjantaista huolimatta Kristiine avasi ovensa kymmeneltä, ja oltiin kärppinä paikalla. Käveltiin hotellilta puolisen tuntia ostoskeskukseen, eikä siinä säässä olisi yhtään pidemmälle viitsinytkään mennä.

Kristiine on ihan hurjan iso ja siellä on vaikka mitä kivoja kauppoja ja ruokaloita! Saatiin puolet päivästä kulutettua sielä, ja jotain pientä tarttui mukaan. Syötiin hyvää sushia ja hampparia, joita sai samasta raflasta! 

Mä niin haluan kyseisen ravintolakonseptin myös Suomeen. Ihmisillä on kuitenkin niin erilaisia makumieltymyksiä, että olis kaikille aprempi, jos ruokalaista saisi jokaista miellyttävää sapuskaa. Kyllä se resursseja vaatii joo, mutta miettikää niitä asiakasmääriä!

Plussa vielä siitä, että paikan sisustus oli todella miellyttävä. Kuvissa ei taida näkyä, mutta katosta roiukkui sellaisia hassuja kukkalamppuja! Ikään kuin väärinpäin olevia tulppaaneja tai jotain! Tuli hyvä mieli.

Olisin niin halunnut ostaa kaikki hyväntuoksuiset saippuat ja voiteet! Mikael meinasi jo turhautua, kun en millään osannut päättää mitä halusin. 

Taidan tehdä ostoksista jonkun oman jutun vielä. Ehkä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään shoppailublogi.

Syötiin mansikoita! Euron tuutti. Ei tosiaan olleet kotimaisia, mutta oli pakko saada!

Virussa käytiin Robert's Cafessa. Hyvää tomaatti-mozzarella leipää ja kahvia. Säästettiin tilaa illan keskiaikaisille ruoille.

Päästiin ilman pöytävarausta melkein heti syömään. Meidät ohjattiin kolmanteen kerrokseen ja saatiin pöytä kahdelle. Valaistus oli hoidettu käytännössä pelkästään kynttilöillä, esillä oli paljon massiivisia puurakenteita ja henkilökunnalla oli perinteiset keskiaikaiset asut. Syöjiä oli paljon, mutten usko, että oltiin missään ruuhkahuipussa. Sesonkiaikana kannattaa varmaan tehdä pöytävaraus.

Saatiin suomenkieliset ruokalistat, ja päädyttiin liharuokiin. Olde Hansan hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin muissa ravintoloissa, mutta silti halvat verrattuna esimerkiksi Turun iikinkiravintola Haraldin hintoihin. Oma annokseni (Härkää jumalaisessa kastikkeesa) maksoi 15 euroa, ja taisi olla listan halvimpia pääruokia. Mikaelin pihvit olivat reilut parikymppiä. Juomaksi punaviiniä ja vettä.

Oli namia, mutten mitenkän häikäistynyt. Mukavaa oli, että annokseen kuului lihan ja kastikkeen lisäksi mausteista papumuhennosta, jotain ohrajuttua, suolakurkkua, hapankaali (?) ja perunanyytti. Trajoiltin keraamiselta lautaselta. 

Suosittelen kyllä käymään, muttei täällä joka kerta tarvitse vierailla kun Tallinnassa käy. Ravintolatarjonta on muutekin niin lajaa, että mielummin kokeilen joka kerta uutta.

My City Hotel - Tallinn

My City -hotelli on pienehkö, kerroksia on muistaakseni vain viisi. Hotellin luokitus on neljä tähteä ja se kyllä pitää paikkansa. Tai ehkä sittenkin kolme ja puoli? Noh, opiskelijalle tässä mestassa oli luksusta.

Huoneessa oli pääsiäisen kunniaksi pieni pussillinen munamakeisia. Paperinipusta löytyi myös huonepalvelun hinnasto, TV:n kanavaopas sekä pelastussuunnitelma. Standard-luokan huoneessa oli yöpöydät, kirjoituspöytä, vaatekaappi, tallelokero, baarikaappi, tv, puhelin, kokolattiamatto, suihku, wc, hiustenkuivain, kenkäplankkia, vaateripustimia, shamppoo/saippuaa, pyyhkeitä ja suihkumyssyt!

 Huone ei ollut kovin iso, avoin matkalaukku vei melko paljon lattiapinta-alaa. En kuitenkaan kokenus fiksuksi purkaa laukkua kokonaan vain kahden yön ajaksi. Telkusta näkyi yle 1 ja 2 suomeksi, muutama englannin kielinen kanava (mm. MTV), espanjalainen kanava, venäläisiä kanavia ja pari viron kielistä kanavaa.

Huone oli korkea ja niin oli ikkunakin. Maisema sisäpihalle ei vain ollut kovin kaunis. Nähtiin rapistunut tiiliseinä. Kadun puolelle olisi varmaan paremmatnäkymät, mutten sitten tiedä, miten liikenteen melu sielä häiritsee. 

Käytävän äänet kuuluivat huoneeseen melko hyvin. Uni ei häiriintynyt, mutta hereillä ollessa kaikki askeleet ja puhe kyllä kuuluivat. Huoneesta huoneeseen äänet eivät kantaneet. 

Huoneet sijaitsevat kerroksissa 2-5. Katutasossa on respa, wc:t ja neuvotteluhuone. Kellaritasossa sijaitsee hotelin pieni baari/cahvila/ravintola, saunaosasto sekä aamiassali. Saunaa tai poreallasta ei kuitenkaan käytetty, vaikka alustavasti suunniteltiin niin. 

Aamiainen oli kaikin puolin hyvä ja kattava, tilat vain olivat täälläkin melko pienet. Pöydät oli silti aseteltu niin, ettei kukaan kolhinut toista pöydästä noustessa.

Aamiaisella tarjottii mm. mysliä, muroja, jogurttia, rahkaa (lisää itse sokeri), hedelmäsalaattia, hilloja, lettuja, lihapullia, kananmunia, munakasta, pekonia, papuja, lohta, hedelmiä, leipää, salaattia, kurkkuja, tomaattia...

Suomalaisia asiakkaita hämmensi kahviautomaatti, josta sai mm. capuccinoa ja espressoa. "Saahan tästä ihan normaaliakin kahvia?" No kyllä siitä saa, paina nappulaa, jonka alla lukee coffee. 

Ei vietety juurikaan aikaa hotellilla, mutta tuntui silti kivalta majoittua tasokkaassa paikassa. Tänne ulee kyllä mielellään uudelleen. En välttämätä suosittelisi lasten kanssa matkustaville. Tuntui siltä, että hotelli on suunnattu"sivistyneille" ihmisille. 

Respa puhui erittäin hyvää englantia, suomea varmasti ymmärtäisi. Respasta sai myös erilaisia esitteitä mm. Tallinnan kulttuuritarjonnasta.

My City sijaitsee vanhan kaupungin laidalla, ei sataman puolella. Kävellen maktaa hotellille on Viking Linen satamasta noin puolituntia. Lähellä ovat esim. Olde Hansa (ravintola), vapaudenaukio (?), sekä Virukeskus.

Muurilla kävelyä

Hyvää pääsiäistä!

Palauduttiin kotimaan kamaralle jo lauantai-iltana, mutta oltiin sunnuntai Salossa sukuloimassa ja syömässä. Reisu etelänaapuriin meni mainiosti, tunnelma oli tosin sään puolesta enemmänkin jouluinen kuin keväinen. Torstaita lukuunottamatta tuli vettä ja räntää ja lunta, oli kylmää, märkää ja pimeää. Onneksi viihdyttiin ostoskeskuksissa!

 Lähdettiin aikaisin torstai aamuna autolla Saloon ja jatkettin siitä junalla Helsinkiin. Matka meni leppoisasti; mulla oli tekemisenä lasten ristikkolehti ja lukemisena uusin Me Naiset. Tai Anna. En nyt muista kumpi, otin lehtihyllystä sen halvimman ja edes puoliksi kiinnostavan :D

Mikael viihdytti itseään läppärillä ja VR:n verkolla. Diabloa odotellessa....

Ehditiin käydä rautiksen alakerrassa kaupassa ja ostettiin evästä laivalle. Viikkarilla on hinnat niin kohdillaan ettei oikein maistunut ostaa sieltä mitään. Liput saatiin Matkapoikien tiskiltä ja laivassa oltiin yhdentoista jälkeen.

Sikarinvalmistusta. Viikkarilla on Kuuba-viikot tai -kuukausi käynnissä. Samba soi ja Kuuban lippuja oli sielä täällä.

Tax Freessä on aina niin hauska kierrellä ja kaarrella. Tällä kertaa ihmeteltiin hintavia juomia ja Helsinki Design Capital -tavaroita. Otettiin myös vähän hintoja ylös, joita sitten voitaisiin verrata Viron hintoihin.

Päästyämme Tallinnan puolelle köpöteltiin hotelliin, ja jätettiin tavarat sinne. Teen hotellista vielä erillisen postauksen, mutta nyt jo voin sanoa, että odotukset täyttyivät! Aamupalalla sai lettuja!

Lähdettiin kiertämän vanhaa kaupunkia, ja päätettiin mennä kaupungin muurinharjalle kävelemään. Hintaa vierailulle tuli 3 euroa, muta maksettiin se ihan mieluusti. Kiivettiin kierteiset portaat ylös ja nautiskeltiin tornihuoneista ja maisemista.

 Muurilla kipittelyn jälkeen käytiin syömässä kiinalaista siinä samasa paikassa, jossa olin viime kesänä. Tällä kertaa syömäiltiin sisätiloissa, terssilla olis ollut hippasen kylmää.

Käytiin vielä pyörähtämässä Virukeskuksessa, muttei jääty sen enempää shoppailemaan. Ostettiin kellaritason ruokakaupasta suolatikkuja, viinirypäleitä sekä juotavaa ja mentiin hotellille. Mikael oli tässä vaiheessa valvonut jo 24 tuntia, joten hän meni nukkumaan samantien. Meikäläinen kanavasurffaili hetken ja sitten koitin mäkin saada unen päästä kiinni.