Erste Mai

Heimohei!

Perinteinen suomalainen vappu jäi tänä vuonna viettämättä, mutta onneksi tuossa rajan toisella puolella juhlittiin toukokuun ensimmäistä saksalaisittain. Corinnan kanssa oltiin jo aikoja sitten sovittu, että menen heidän kanssa katsomaan Maibaumin nostoa, syömään baijerilaista ruokaa ja luonnollisesti nauttimaan Maßin paikallista olutta.

Torstaina nousin äärimmäisen aikaisin ylös, jotta ehdin 7:02 lähtevään junaan, olin hiukan kahdeksan jälkeen Münchenin päärautatieasemalla ja vaihdoin siellä paikallisjunaan, joka vei mut Corinnalle.

Edelleen on mun mielestä hulvatonta, miten voin matkustaa Saksaan junalla.

Tästä se lähti. Traktori auttoi ensimmäisen vartin verran pitämään salon suorassa.

Nostoväellä oli luonnollisesti olutta virvoikkeina

Päätin kotona investoida aamukahvin sijaan aamu-finrexiniin, koska nuha, mutta onneksi sain Corinnalla kupillisen kofeiinia. Corinnan puolisuomalainen poikaystävä saapui paikalle ja pääsi myös osingoille kahvista, joten perinteinen saksalainen päivä alkoi kuitenkin erittäin suomalaisittain Muumimukeista juoduilla aamukahveilla.

Päivän asuina toimivat kuitenkin Dirndlit ja Lederhosenit, joihin pukeutuneina sulauduttiin hyvin juhlapaikan väkeen.

Käveltiin vartin verran viereiseen pienempään kylään ja saavuttiin juuri parahiksi näkemään Maibaumin (juhannussalkomainen, baijerin värein maalattu sairaan pitkä puusalko) nosto alusta loppuun. Maibaumin tarkoitus ei ole käsittääkseni kenellekään ihan selvä (koitin jopa googlata tän!), mutta toukokuun ensimmäisen päivän juhlallisuuksiin kuuluu salon nostaminen paikoilleen. Corinna osasi kertoa sen verran, että perinteisesti kylän miehet viettävät huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen päivän välisen yön "vartioiden" salkoa, ettei kukaan pääse pihistämään sitä.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten kukaan voi varastaa 30m pitkän. täyspuisen tolpan, mutta kai siinäkin on sitten joku joskus onnistunut.

Joka tapauksessa, salko pitäisi saada paikoilleen lihasvoimin, ja se tönitään/vedetään pystyyn pitkien puutolppien kanssa. Eilisen kylän miehiltä kului suoritukseen tunnin verran, toisinaan menee kauemmin, ja joskus tarvitaan jopa mekaanista voimaa.

Tällä kertaa saksalaiset hoitivat hommansa ja puun pystytyksen jälkeen mentiin pöytään.

Olut tuli läheisestä luostarista

Tässä vaiheessa sää muuttui muuten täysin. Aamulla oli ollut pilvistä ja koleaa, olin säätiedotuksesta katsonut ettei lämpötila nouse kuin ehkä korkeintaan +18 asteeseen, joten päätin siis aamulla ottaa paksun paidan ynnä muuta lämmikettä mukaan, ettei nuha äityisi pahemmaksi. Pilvet päättivät sitten kuitenkin seilata jonnekin muualle, ja yhtäkkiä oli +23 astetta kuuma ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Kylmä olut oli hyvää, mutta lämpeni ehkä hiukan liian nopeasti. Varsinkaan kun tuollaista päätä suurempaa kolpakkoa ei oikein voi kiskaista kerralla tyhjäksi.
Jotain haluttiin syödäkin, ja muutamasta tarjolla olevasta vaihtoehdosta valitsin bratwurstin ja perunasalaattia. Corinnalla taisi olla jotain saman tyyppistä ja Christine tilasi schnitzelin ja hapankaalia. Porukassa paloiteltiin vielä iso pretzl.
Lautasella ja lasissa oli siis aimo annos Saksaa.

Mietin jonkin aikaa sen kolpakon pihistämistä ja lisäämistä matkamuistokokoelmaan, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Hiukan jäi kaihertamaan kyllä.

Tultiin Christinen kyydillä kotiin ja jatkettiin iltapäivää Corinnan ja Mikan kanssa takapihalla lautapelejä pelaillen. Ehdittiin siinä päivän kuluessa tuhota pari levyä suklaata ja mä seurasin hiukan huolestuneena auringon vaikutusta käsivarren ihonväriin. Olen viimeisen viikon aikana ruskettunut noin sata astetta, mutta silti hiukan jänskättää olla porottavassa paahteessa, kun Senegalissa meni pari vuotta sitten iho vesikelloille.

Joskus viiden jälkeen lähdin junailemaan Münchenin kautta takaisin Itävaltaan.