Vielä pari sanaa ja kuvaa Kroatiasta!
Sinisen luolan jälkeen jatkoimme matkaa Visin kaupunkiin/kylään saman saaren toiselle puolelle, jossa mys Komiza on. Matkaa taitettiin sekä purjein, että moottorilla.
Lounasta tehtiin joka päivä veneessä, ja meillä oli kyllä mahtavia ruokataitureita mukana. Visistä lähdettäessä ostettiin viereen ajaneelta kalastajalta tuoretta kalaa (ei voi tietää mitä se oli, ehkä turskaa?) ja sen kanssa laitettiin kesäkurpitsaa. Oliiviöljy ja valkosipuli olivat kyllä kovassa käytössä.
Namia oli, eivätkä maisemat ollenkaan laskeneet lounaskokemusta. Pysähdyttiin suloiseen laguuniin ja lounaan jälkeen uitiin ja otettiin aurinkoa. Ihana loma!
Mikaelin kanssa otettiin kumivene käyttöön ja soudeltiin laguunissa. Vesi oli edelleen ihanan väristä ja matalikossa se näytti vielä paremmalta! Merisiiliä näkyi taas kun oltiin vähän matalammissa vesissä, 10 metrin syvyydessä niitä ei ainakaan näkynyt. Ei niin että oltaisiin käyty pohjassa, mutta kuitenkin. Vesi oli n. 18 asteista?
Hyvin purjehduskokemusten myötä olen nyt hiukan innostuneempi aiheesta ja mennäänkin juhannuksena ihan Suomen vesille pienemmällä veneellä. Takana on vasta kaksi purjehdusta, joista ensimmäinen ei tosiaan ollut niin miellyttävä, mutta Kroatian reissu antoi ihan uutta pontta kokeilla kyydissä oloa taas.
Jos en muuta osaa, niin käydet saan nätisti niputettua! Mikael osaa hoita purjeita ja mäkin varmasti opin sen, jos saan hyvät ja tarkennetut ohjeet. Kovalla tuulella se ei aina vaan onnistu, kun pitäisi olla nopea ja ripeä. Toivottavasti juhannuksen säät suosivat!
Laguuni-lounaan jälkeen jatkettiin matkaa Stari Gradiin. Päivä oli mahtavan kuuma, mutta laituriin ajettiin melkoisessa sivutuulessa. Viereisen veneen meihistö nauroi hämmästyksestä kun meillä oli 5 naista kannella. Useimmissa venekunnissa oli vain miehiä matkassa, joten kerrankin suomalaiset olivat eksoottinen näky!
Kaupungilla ei tullut mitenkään hurjasti käveltyä, varmaan osittain siksi ettei satamasta löytynyt suihkua tai vessaa veneilijöille. Stari Grad taisi olla ainoa satama, jossa näitä palveluja ei ollut käytössä. Oltiin ennen matkaa saatu ennakkotietoa, että suihkut löytyisivät vain kahdesta satamasta, joten oli ihan miellyttävä yllätys kun niitä kuitenkin oli melkein joka kylässä!
Viimeinen kylä ennen kotisatamaa oli Milna, jonne lähdettiin muutaman muun purjeveneen perässä. Ihan kivalta näytti kun sinistä merta vasten kallistui useampi purjevene.
Milnassa rantauduttiin aivan kylän kirkon eteen ja koko ilta saatiin kuunnella monipuolista kellojen kalkatusta - oli helatorstai ja katoliset juhlistivat sitä pitkin kirkon menoin.
Käveltiin kujia ja katuja ja etsittiin sopivaa illallisravintolaa. Viimeinen oli paras, joten tehtiin pöytävaraus, vaihdettiin veneellä paremmat päälle ja mentiin nautiskelemaan. Viikon aikana oli kyllä ihanaa kun joka ilta sai syödä eri annoksen eri ravintoloissa. Risotot olivat nameja, mutta usein annokset olivat niin isoja ettei niitä voinut jaksaa.
Vaikka kylät olivat kaikki erilaisia oli niissä myös paljon samoja elementtejä ja ehkä meidän ajoitus (ennen sesonkia) vaikutti siihen, että kylät tuntuivat kovin hiljaisilta, jos eivät suorastaan elottomilta. Poikkeuksen teki ensimmäisen päivän matkakohde Hvar.
Viimeisenä päivänä pysähdyttiin vielä uimaan ja syömään suojaiseen pohjukkaan. Harmi ettei Adrianmeressä uimista lasketa talviturkin heittämiseksi.
Seuraavia reissuja odotellessa!
