München-päivä

Heimoi!

Laitoin heti eilen illalla kuvat koneelle, mutten sitte jaksanut enää päivittää niitä tänne, koska oltiin kulutettu aika tarkkaan 12 tuntia Münchenissä. Maanantain lentely päivä sujui hienosti ja kaverin äiti oli mua vastassa lentokentällä. Saatiin jopa jonkin verran keskustelua aikaan saksaksi, vaikka mä olen ihan hukassa substantiivien artikkelien kanssa. En sitten tiedä onko parempi jättää ne sanomatta kuin sanoa väärin, mutta eiköhän kieli aika nopeasti tartu, ja koulussa saattaa olla jotain opetustakin aiheesta.
Kaveri tuli myöhemmällä lennolla, haettiin hänet kotiin ja ruvettiin miettimään seuraavan päivän aktiviteetteja. Säästä oli kuulemma tulossa kaunis, joten elokuviin meneminen olisi ollut hölmöä.

Hommattiin liput kaupunkikierroksille, joita talviaikaan on kolme. Bussi ajelee pitkin kaupunkia ja kaiuttimista kuulee selostusta mielenkiintoisista ja merkittävistä nähtävyyksistä. Vaikka Corinna on asunut täällä parikymmentä vuotta ja mulle tämä reissu on järjestyksessä kolmas Münchenin matka, ei olla kumpikaan tehty ikinä mitään turistikierroksia. Ajettiin siis kaikki linjat läpi, päästiin usein bussin toisenkerroksen ensimmäisille penkeille ja kuunneltiin selostusta vähän toiselle korvalla. Meidän lisäksi busseissa taisi parhaimmillaan olla 7 muuta matkustajaa, helmikuinen tiistaiaamu on siis erittäin hyvä aika olla turisti!

Ensimmäinen bussilinja teki kierroksen Schloss Nymphenburgiin, ja jäätiin siinä pysäkillä pois kyydistä. Seuraava linja-auto tulisi tunnin päästä ja päivälipulla saatiin ajella busseilla niin paljon kuin huvittaa, joten päätettiin lähteä kierätmään linnan puutarhaa, nauttimaan auringonpaisteesta ja ottamaan kuvia vesilinnuista. Heiteltiin jossain vaiheessa kiviä veteen ja sorsat luulivat heti, että meillä oli pullaa tarjolla. Näin ei kuitenkaan ollut, joten aiheutettiin hiukan pahaa mieltä nokikanoille ja tukkasotkille sekä perus-ankoille.

Linnan sisätiloihin on maksu, mutta valtavaan puutarhaan/puistoon on vapaa pääsy ja nähtiin paljon ihmeisiä lenkkeilemässä koiran kanssa tai itsekseen ja voin kuvitella miten paljon enemmän väkeä siellä on kesäisin kun kukat kukkivat ja puissa on lehtiä ja suihkulähde päällä. Puutarhurit istuttivat parhaillaan kovasti orvokkeja, joten ainakin heillä on luottoa siihen, ettei pakkasia enää tule. (Eihän orvokit kestä pakkasta?) Kaupungissa nähtiin muutamaan otteeseen hurjasti krookuksia, joten näin helmikuun lopulla on ilmeisesti hyvä aika aloittaa kevät.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen hypättiin heti toiseen, ja kierrettiin vähän toiseen suuntaan kaupunkia. Ei kuitenkaan jääty millään pysäkillä pois, vaan katseltiin maisemia ja huudahtelin aina välillä "Tonne mä haluan mennä myöhemmin!" "Toi näyttää kivalta!" "Ootko sä käyny tuolla?". Kierroksen jälkeen lähdettiin kävelemään keskustaan, koska auringonpaiste oli edelleen tavattoman riemastuttavaa ja teki mieli olla ulkona. Bongailtiin uusia ja vanhoja suosikki-kauppoja, eräs nainen tuli mikrofoonin kanssa kysymään meiltä minkälaisia katotilaiset naiset tavallisesti mielestämme olivat, ja vaikka ymmärsin kysymyksen niin en osannut siihen vastata muuten kuin sanomalla, etten tiedä. Vastasin kuitenkin! Siis saksaksi. Whooo! Corinna sanoi, että  kysymys saattoi liittyä johonkin radiojuttuun.

Ja sitten avattiin terassikausi! Corinna oli jo rautatieasemalla näyttänyt erästä pullakauppaa, ja sanoi että sieltä saa kaikkea hyvää syötävää jos joskus tarvitsee aamupalaa tai leipää tai jotain. En nyt tietenkään enää muistan paikan nimeä, mutta Ricth-jotain ja niillä on siniset markiisit ja ikkunatarrat. Valinnan vaikeus oli suuri, kun tiskillä oli monenmosita leipätuotetta ja vähintään yhtä paljon kakkuja, mutta päädyin ruohosipulituorejuustolla täytettiin pretzeliin (mitenköhän sekin oikeasti kirjoietaan...) ja cappucinoon. Mahduttiin ulos istumaan ja huomattiin myöhemmin, että paikan valinta oli erittäin onnistunut, sillä kadun toisella puolen olevan rakennuksen varjo peitti meidän lähtiessä jo oli puolet terassialueesta. Me saatiin kuitenkin taivaan täydeltä aurinkoa. (Näin ollen mun d-vitamiini arvot on erittäin ok.)

Kierreltiin lisää kauppoja, koska aikaa oli ja eritäisen paljon poikettiin hauskoissa sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä. Mun pitää varmaan jossain vaiheessa ostaa kuorma-auto, että saan täältä kotiin kaiken mitä haluaisin tuoda. Tai ehkä tyydyn isoon pakettiautoon.
Mitään varsinaisia ostoksia ei tehty, ellei hulirasvaa ja Milkan oreo-suklaata lasketa. Eräässä kaupassa oli esillä sinälle laitettavia eläinten päitä, mutta ne oli tehty phmoeläimistä ja valikoimasta löytyi mm. iloisesti hymyilevä hai! Löysin myös älyttömän hienon lampun, jonka varjostin oli vähän kiinanruusun näköinen.

Tehtiin vielä viimeinen turistibussikierros, joka lähti neljältä ja kiersi muita linjoja enemmän kaupungin keskustassa ja nähtiin kiva, pieni markkina-alue. Corinna bongasi sieltä unkarilaisen kojun, jossa halusi käydä, joten bussikierroksen loputtua lähdettiin suuntaamaan sinne. Poikettiin vähän siellä sun täällä ennen sitä, joten kun ehdittiin paikan päälle oli osa kojuista mennyt jo kiinni, se unkarilainen mukaan lukien. Yksi teltta oli vielä auki ja sen ovensuussa oli kuivattuja omenoita! Päästiin maistamaan niitä (koska kuivatut omenat on parasta herkkua), ja sitten otliin yhtäkkiä keskellä supermaistatusta, koska saatiin palasia piparkakuista, kolmesta erilaisesta pestosta ja ainakin kahdesta leivästä. Paettiin paikalta heti kun kehdattiin ja päästiin, mutta luvattiin tulla paremmalla ajalla takaisin. Hetki viellä kierreltiin ja kaarreltiin ja mietittiin samalla kivaa illallispaikkaa. Päädytiin pitkän pohdinnan jälkeen Hard Rock Caféseen, mutta sen ovella komeili kyltti, jossa paikan todettiin olevan varattu yksityistilaisuutta varten. Höh. Baijerilaista syötäisiin toiste, joten mentiin Corinnan suosimaan sushi-paikkaan.

Taidetta

Mun ensimmäinen liukuhihnasushi-illalinen! Pikku annoksia kulki koko ajan silmien ohi, suurimman osan ajasta vielä kahdessa kerroksessa, kylmät ruoat alhaalla ja lämpimät lämmitetyllä ylähyllyllä. Paljon oli juttuja joista tykkäsin, pari vähän hassumpaa annosta, ja joidenkin annoin vain rullata ohitse. Välillä sushi-lautasten väliin oli laitettu hedelmäkippoja, friteerattuja banaaneja ja ananasta, sekä jäätelöä. Ihan mahtavan hyvä paikka, vaikka silmiin alkoi välillä melkein sattua kun tuijotti ohi lipuvaa ruokaa. Hypnoottista.
Tehtiin myös tieteellinen koe, ja selvitettiin pienen persiljan avulla, miten pitkään linjastolta kestää kiertää ympäri. Neljän minuutin ja yhdeksän sekunnin kuluttua persilja tuli takaisin meidän kohdalle. Oli todella kiva päivä ja ilta ja kaikkia asiat muutenkin!

Hypättiin junaan ja oltiin kotiasemalla joskus kymmenen aikoihin illalla.