Peak

Moooi!

Joo, eipä ole niitä loppuja Wienin kuvia tai kuulumisia vielä näkynyt, eikä pahemmin paljon muutakaan. Mulla on suoraan sanottuna ollut niin puuhakasta ja kivaa, etten ole jajsanut vaivautua keskittymään mihinkään tällaiseen "turhaan". MM-kisoja piti seurata tiiviisti (vitsit että kirosin eilistä kultaottelua ja nyt mun kämppis varmaan aidosti pelkää mua :D Onneksi kisat on taas vuodeksi ohi), mulla on ollut koulua enemmän kuin koko keväänä (esim. viime perjantaina 8:45-20 ja sitten lauantaina taas ennen yhdeksää koululle), olen ollut hirveän sosiaalinen ja viettänyt aikaa kavereiden kanssa + säät on suosineet, joten olen paljon mielummin hortoillut ulkona auringonpaisteessa (ja käynyt uima-altaalla!) kuin kököttänyt tässä omassa huoneessa.

Eilen tuli kuitenkin otettua niin hienoja kuvia, että ne on pakko jakaa.

Muistaakseni julkaisin johhain vaiheessa kuvia siitä yhdestä luolasta, jonka löysin vuorenrinteeltä? Samalta alueelta lähtee erilaisia vuoriteitä ja -polkuja sinne tänne, ja kun eilinen sunnuntai oli vapaa, sää aurinkoinen muttei paahtavan kuuma ja alla oli hyvät yöunet niin päätin lähteä jonnekin. Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä kauas, muttei välttämättä korkealle. Toisin kuitenkin kävi, ja päädyin Naunspitzelle 1633 metrin korkeuteen!

Ei sinne suorastaan eksynyt, hiukan piti jopa seurata polkuja ja tienviittoja, mutta aamulla kotoa lähtiessä en tiennyt mihin polku veisi. Tie oli vaihteleva, mutakinen, jyrkkä ja kivinen, mutta huipulta oli kerrassaan vaikuttavat näkymät! Samaan suuntaan kun olisi jatkanut hiukan pidemmälle (ja korkeammalle), niin olisi päässyt yli kahteen tuhanteen metriin, mutta multa loppui kiinnostus kesken. Ja tietysti piti päästä ajoissa alas katsomaan lätkämatsi.

Vuorella vierähti 6-7 tuntia.

Pikkuisen ryvettynyt seikkailija

Evästauko huipulla

Alastullessa päätin tukea vuorelle rakennettua raflaa. Osittain syystä että mun mielestä on hulvatonta, miten 1389 metrin korkeudessa toimiva ravintola tarjoaa niin paljon parempaa ruokaa, juomaa ja palvelua kuin moni liike Suomessa, ja osittain siitä syystä, että koin ansainneeni radlerin.

Oli todennäköisesti yksi hienoimmista ja upeimmista paikosita nauttia tuopillinen.

Sellainen sunnuntai. Nyt jalat tuntee tehneensä eilen jotain, kengännauhat on niin ripaantuneet ja rikki että mun tarvii käydä ostamassa uudet, ja hiukan mietityttää jo seuraava huippu...

Voin yrittää laittaa tänne kuvia ja kuulumisia jokseenkin paremmalla tahdilla, mutten lupaa mitään!

Moimoi!

Erste Mai

Heimohei!

Perinteinen suomalainen vappu jäi tänä vuonna viettämättä, mutta onneksi tuossa rajan toisella puolella juhlittiin toukokuun ensimmäistä saksalaisittain. Corinnan kanssa oltiin jo aikoja sitten sovittu, että menen heidän kanssa katsomaan Maibaumin nostoa, syömään baijerilaista ruokaa ja luonnollisesti nauttimaan Maßin paikallista olutta.

Torstaina nousin äärimmäisen aikaisin ylös, jotta ehdin 7:02 lähtevään junaan, olin hiukan kahdeksan jälkeen Münchenin päärautatieasemalla ja vaihdoin siellä paikallisjunaan, joka vei mut Corinnalle.

Edelleen on mun mielestä hulvatonta, miten voin matkustaa Saksaan junalla.

Tästä se lähti. Traktori auttoi ensimmäisen vartin verran pitämään salon suorassa.

Nostoväellä oli luonnollisesti olutta virvoikkeina

Päätin kotona investoida aamukahvin sijaan aamu-finrexiniin, koska nuha, mutta onneksi sain Corinnalla kupillisen kofeiinia. Corinnan puolisuomalainen poikaystävä saapui paikalle ja pääsi myös osingoille kahvista, joten perinteinen saksalainen päivä alkoi kuitenkin erittäin suomalaisittain Muumimukeista juoduilla aamukahveilla.

Päivän asuina toimivat kuitenkin Dirndlit ja Lederhosenit, joihin pukeutuneina sulauduttiin hyvin juhlapaikan väkeen.

Käveltiin vartin verran viereiseen pienempään kylään ja saavuttiin juuri parahiksi näkemään Maibaumin (juhannussalkomainen, baijerin värein maalattu sairaan pitkä puusalko) nosto alusta loppuun. Maibaumin tarkoitus ei ole käsittääkseni kenellekään ihan selvä (koitin jopa googlata tän!), mutta toukokuun ensimmäisen päivän juhlallisuuksiin kuuluu salon nostaminen paikoilleen. Corinna osasi kertoa sen verran, että perinteisesti kylän miehet viettävät huhtikuun viimeisen ja toukokuun ensimmäisen päivän välisen yön "vartioiden" salkoa, ettei kukaan pääse pihistämään sitä.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten kukaan voi varastaa 30m pitkän. täyspuisen tolpan, mutta kai siinäkin on sitten joku joskus onnistunut.

Joka tapauksessa, salko pitäisi saada paikoilleen lihasvoimin, ja se tönitään/vedetään pystyyn pitkien puutolppien kanssa. Eilisen kylän miehiltä kului suoritukseen tunnin verran, toisinaan menee kauemmin, ja joskus tarvitaan jopa mekaanista voimaa.

Tällä kertaa saksalaiset hoitivat hommansa ja puun pystytyksen jälkeen mentiin pöytään.

Olut tuli läheisestä luostarista

Tässä vaiheessa sää muuttui muuten täysin. Aamulla oli ollut pilvistä ja koleaa, olin säätiedotuksesta katsonut ettei lämpötila nouse kuin ehkä korkeintaan +18 asteeseen, joten päätin siis aamulla ottaa paksun paidan ynnä muuta lämmikettä mukaan, ettei nuha äityisi pahemmaksi. Pilvet päättivät sitten kuitenkin seilata jonnekin muualle, ja yhtäkkiä oli +23 astetta kuuma ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.
Kylmä olut oli hyvää, mutta lämpeni ehkä hiukan liian nopeasti. Varsinkaan kun tuollaista päätä suurempaa kolpakkoa ei oikein voi kiskaista kerralla tyhjäksi.
Jotain haluttiin syödäkin, ja muutamasta tarjolla olevasta vaihtoehdosta valitsin bratwurstin ja perunasalaattia. Corinnalla taisi olla jotain saman tyyppistä ja Christine tilasi schnitzelin ja hapankaalia. Porukassa paloiteltiin vielä iso pretzl.
Lautasella ja lasissa oli siis aimo annos Saksaa.

Mietin jonkin aikaa sen kolpakon pihistämistä ja lisäämistä matkamuistokokoelmaan, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt. Hiukan jäi kaihertamaan kyllä.

Tultiin Christinen kyydillä kotiin ja jatkettiin iltapäivää Corinnan ja Mikan kanssa takapihalla lautapelejä pelaillen. Ehdittiin siinä päivän kuluessa tuhota pari levyä suklaata ja mä seurasin hiukan huolestuneena auringon vaikutusta käsivarren ihonväriin. Olen viimeisen viikon aikana ruskettunut noin sata astetta, mutta silti hiukan jänskättää olla porottavassa paahteessa, kun Senegalissa meni pari vuotta sitten iho vesikelloille.

Joskus viiden jälkeen lähdin junailemaan Münchenin kautta takaisin Itävaltaan.

ödzgjnö

Täällä on nyt kai virallisesti talvi.

Lunta satoi hiukan enemän sunnuntaina, ja nyt on ollut sen verran viileä ettei se ole oikeastaan edes sulanut pois. Ja meksikolaisten mielestä täällä on ihan sairaan kylmä.

Tämä olikin nyt sitten kuluneen kahden viikon suurin tapahtuma, en ole tännekään mitään kirjoitellut kun tuntuu että nyt vain odotellaan koulun loppumista. Enkä mä nyt pelkästään kotona makaa, käytiin katsomassa paikallista lätkää, kouluhommia on edelleen sopivasti paljon ja salille suntaan pari kertaa viikossa. Arkiset asiat eivät vaan tunnu kovinkaan mainitsemisen arvoisilta. 

Peterborough Petes - näillä on yksi suomalaisvahvistus!

Koulua on tosiaan kolme viikkoa jäljellä, tai oikeastaan kaksi, koska tänään on jo tiistai ja viimeisellä viikolla mulla on torstai ja perjantai vapaata. 11 päivää siis. Mulla on ihan hyvä fiilis opiskelujen suhteen, koko lukukauden ajan arvosanat on ollut hyviä ja olen jättänyt menemättä kouluun vain yhtenä perjantaina. Kerran olin sekaisin kellonaikojen kanssa ja tunti oli jo ohi kun kävelin luokkaan, mutta toisen kerran olin tunnin liian ajoissa. Kaikki tehtävät on palautettu ajallaan ja huonoin arvosana on (tähän mennessä) ollu 70%. Paikallisella systeemillä kokeesta/tehtävästä pitää saada 50%, että pääsee läpi, ja siitä eteenpäin prosentit nousevat aina 100:n asti. Paras arvosana on ollu 96%.  Enköhän mä täältä voi ainakin koulun puolesta tulla ihan hyvillä mielin kotiin.

Joulua odotan ihan innoissani, ja olen parikin kertaa mennyt viihtymään paikallisen Biletman (Canadian Tire) jouluosastolle. Näillä on ihan tajuton määrä kaikkia ulos laitettavia koristeita, varsinkin sellaisia valaistuja muovikankaisia hahmoja (jotka täytetään ilmalla?). Naapurustossa on pari flamingoa, joilla on tonttulakit, ja ainakin viidellä talolla on jo joulukuusi sisällä. Muovikuusien valikoima on valtava, ja niitä saa mm. valkoisin, pinkkeinä, suurina, pieninä, valaistuina ja valmiiksi koristeltuina. Saatavana on myös valaistuja, muovisia joulupalmuja.
Odottelen joulukuun puolelle ja teen sitten jonkun valokuvauskierroksen lähimaastoon ja ikuistan kaikkein hulluimmat/hienoimmat/kauheimmat valoviritelmät. En usko että täällä käytetään sanontaa "pieni on kaunista". Varsinkaan jouluna. (Tässä samalla mietin, millaiset se New Yorkin jouluvalot mahtaa olla...)

Kuusen koristeita

Teen New Yorkin suunnitelmista jonkun oman raapustuksen myöhemmin. Tällä hetkellä on kuitenkin melko hyvä ajatus siitä, miten tulen päivät siellä viettämään. Mulla on kolme kokonaista päivää, yksi puolikas ja yksi kolmasosa päivää käytössä. Hankalin on lähtöpäivä torstai, jolloin hotellista pitää kirjautua ulos puoleenpäivään mennessä, mutta lentolähtee vasta kahdeksalta illalla. Vaikka olisin viisi tuntia ennen lennonlähtöä kentällä, niin siltikin jää muutama hukkatunti siihen uloskirjautumisen ja lentokenttäilyn väliin. Enkä millään haluaisi tuhlata sitä aikaa, jonka voisin käyttää vaikka ihastelemalla Central Parkia.
Toisaalta taas, en varmaan uskalla lähteä kovin kauas hotellilta, koska jos nyt sattuu joku viivästys hidaste, niin olisi enemmän kuin lohduttoman ikävää myöhästyä lennolta. Onneksi saan ainakin sunnuntai-illasta torstai-iltaan pyöriä ja kieriä rauhassa pitkin Manhattania.

Kivoin joulukalenteri. Näillä on yksi joulukalenterpäivä enemmän!

Multa loppuu ajankohtaiset aiheet nyt ihan kokonaan kesken, joten koitan loppu tekstiksi koota Kanadan hämmentäviä piirteitä.

+ tax.
Kanadassa hinnat ilmoitetaan verottomina. Ihan kaikkialla. Kun esim. ravintolassa annoksen hinnaksi sanotaan $15, niin siihen päälle tulee vero, ja siihen päälle vielä tippi. Eli vaikka menun mukaan hinnat on todella alhaiset, niin maksettava summa on helposti +20%. Myöskään vaatteiden, kirjojen, pääsylippujen tai minkään ilmoitettuun hintaan ei ole lisätty veroa. On ihan älyttömän ärsyttävää luke hintalapusta $20, ja sitten oikea hinta on jotain $22,60. Poikkeuksena on paikallisbussi, jonka hinta on $2,50. Ei enempää, eikä vähempää. Paikallisten selitys tälle hinta-venkoilulle on se, kun eri provinsseissa voi olla eri verot. On kuulemma helpompaa vertailla hintoja, kun ei tarvitse vertailla veroja. Tai jotain. En tykkää.

Tästä ideasta tykkäsin: jättimäiset joulupallot pihapuussa

Toisen naapurin pihakoristeita

"Moi, mitä kuuluu?"
Kaikkialla, aina ja ikuisesti kysytään mitä toiselel kuuluu, ja siihen vastataan "hyvää, mitä sulle kuuluu", ja siihen ensimmäinen kysyjä vastaa "hyvää". Sen jälkeen vasta käydään asiaan. Kavereiden kesken voidaan oikeasti kertoa mitä kuuluu (ihan huonoa, kaaduin ojaan ja taitoin nilkkani, mutta hukkasin vakuutuskortin ja nyt olen velkaloukussa), mutta noin yleisesti kaikilla mene koko ajan kivasti. Ehkä tässä on syy siihen miksi kanadalaisten aina sanotaan olevan hyvällä tuulella?

Vaahteranlehti
 Kanadan kansallissymboli löytyy joka paikasta, ja kun sanon joka paikasta, niin tarkoitan sitä. Myös sanaa "Canada" viljellään ihan surutta siellä täällä ja liput liehuvat saloissaympäri vuoden. Vaahteranlehti löytyy mm. pikaruoka ketjujen logoista, hintalapuista, kanadalaisista aikakauslehdistä, rekisterikilvistä, tienviitoista ja kauppojen nimistä. Ei voi ainakaan erehtyä siitä, missä maassa tällä hetkellä on. (Erikseen ovat sitten kaikki Canada-fanituotteet.)

Starbucksin kausimaku - Peppermint mocha. Kun kaipaat yliannostusta sokeria.

Autoa ajaessa risteyksestä saa kääntyä oikealla, vaikka valo olisi punainen
Joo. Aluksi ajattelin etteivät nää oikeastaan välitä liikennesäännöistä, mutta asiasta kysyttyäni totesin, että näiden liikennesäännöt on vain erilaiset. Eli vaikka liikennevalo palaa punaisena, saat kuitenkin kääntyä oikealle, kunhan tarkistat ettei sieltä vasemmalta ole tulossa ketään. Tämä systeemi sujuvoittaa liikennettä, ja kaikki ovat taas vähän iloisempia.

Talvirenkaat eivät ole pakollisia kaikissa provinsseissa
Quebecissa talvirenkaat pitää olla, mutta Ontariossa ei oo pakko jos ei haluu. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä jotain kolari- tai onnettomuustilastoja talvikuukausilta. Koska kyllä mua ihan pikkuisen hirvittää olla kyydissä kun maassa on jäätä ja lunta, mutta talvirenkaat on jossain säilössä.

Cokiksen omat joulupallot

Dippikastike pizzalle
Ostat viipaleen pizzaa - saat dippikastikkeen mukaan. Suomalaisena mietin että mitäs ihmettä sen kastikkeen kanssa pitäisi tehdä, mutta kanadalainen osaa heti dipata pizzaa siihen kastikkeeseen. En ole kokeillut viellä, koska ajatus pizzan dippaamisesta on outo ja mieletön. Miksi mä haluaisin dipata pizzaa kun eikös ajatuksena ole laittaa kaikki täytteet siihen pizzan päälle?

Kurpitsa
Kurpitsasta voi tehdä mitä vaan, ja kurpitsan kanssa usein käytetty mauste on ainakin kaneli. Maistuu ihan hirveän hyvältä missä muodossa vaan ja mä olen myynyt sieluni ainakin kurpitsakahville, kurpitsapiirakalle ja kurpitsamuffinsseille. Voisi hyvin olla näiden kansallisvihannes. (Onko kurpitsa vihannes?) Sitä paitsi kurpitsa on hauska sana englanniksi: pumpkin. Pumpkin pumpkin pumpkin.

Maitoa myydään muovipusseissa
Mun on pitänyt ottaa tästä monta kertaa kuva, mutta en nyt vain ole saanut aikaiseksi. Mutta tosiaan, maitoa on saatavana myös "normaaleissa" pahvisissa tölkeissä, mutta enemmän tarjolla on sellaisia muovisäkkejä, joissa on 3 pienempää, sangatona ja läpinäkyvää muovipussia. Tulee vähän mieleen sellainen ilmalla täytetty pussi, joita joskus laitetaan myynnissä olevien laukkujen sisälle, jotta ne näyttäisivät täydemmiltä/paremmilta. Sieltä säkistä otetaan sitten kerrallaan yksi maitopussi, joka laitetaan muoviseen kannuun, napsaistaan saksilla yksi pussin nurkka pois ja sitten maito on käytettävissä. Yhdessä säkissä on noin 4 litraa maitoa, joten kiinnostuneet laskekoot siitä yhden maitopussin sisällön.

Vietin Gracie kokeilemaan lunta. Hän ei innostunut.

Drive thru
Autokaistoja on lähes joka paikkaan, perinteisten pikaruokaloiden lisäksi myös kahviloihin ja esim. frozen joghurt -paikkoihin. Hilpein autokaista on kuitenkin tähän mennessä ollut käteisautomaatille. Eli siis jos haluat nostaa rahaa, muttet halua nostaa itseäsi autosta, niin ei hätää - ainakin yhden pankin seinässä ja toisaalla "keskellä parkkipaikkaa" on käteisautomaatti nimenomaan autoilijoita varten. (Täällä autot on muutenkin vähän enemmän ihan jokapäiväistä elämistä varten, eikä pelkästään liikkumista paikasta toiseen. On ihan yleistä syödä esim ruokaa autossa.)

Bataatti ranskalaiset
Parhautta. Opettelen tekemään näitä suomessa. Miksen ole itse keksinyt? Ranskikset on täällä muutenkin parempia kuin missään muualla.

Caleanin joululahjalista.

Olipas paljon ruokajuttuja. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa mennä aamupalalle.

Unohdin varmaan kaikki oikeasti hauskat asiat, koitan jatkossa vaikka kirjoittaa näitä paremmin ylös. Ja tässä vaiheessa syksyä on hiukan vaikeampi huomata kummallisuuksia. En esim. ole ihan varma on se outoa, että käytännössä kaikki talon huoneiden ovet saa lukkoon, eikä sisäovissa ole kahvoja, vaan kääntyvä nuppi?

Ei tässä muuta, koitan jatkossa keksiä jotain mielenkiintoisempaa kerrottavaa.

Thanksgiving 2013

Kiitospäivän pitkä viikonloppu tuli ja meni, sain syötyä oloni turpeaksi muutamaan otteeseen ja rentoiltua sopivasti.

Kiitospäivää vietetään Kanadassa ja Amerikassa eri aikaan, Kanadassa näin lokakuun puolessa välissä ja Amerikassa marraskuun lopulla. Kanadalaisille kiitspäivä ei ole vuoden isoin juhla, vaan hyvä (tai pakollinen) syy viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tietyt ruoat kuuluvat juhlapöytään ja perheillä voi olla erilaisia juhlaperinteitä. Kaikenlaiset syys-elementit kuuluvat koristukseen ja oranssinvärisiä lehtiä löytyy patalapuista, pöytäliinosita, verhoista, muovikoristeista, ovikransseista, piparimuoteista, koruista ja ties mistä. Tykkään!

Viikonloppu kului omalta osalta perjantaina seuratessa Courtneyn leipomisia, lauantaina syödessä Courtneyn isoisän luona ja sunnuntaina oman host-perheen kanssa. 

Oikeista juhlaruoista ei nyt kyllä ole kuvia, koska huolimatta kaikesta kehtaamisestani tuntui vain liian nololta olla kamera kourassa ruokapöydässä. Kuvituksena on siis tällä kertaa otoksia lauantain illallisen valmistelusta.

Mentiin perjantaina Sarahin luo (jossa Courtney pääsääntöisesti asuu) ja ihmeteltiin mini-kurpitsajuustokakkujen ja porkkanakakun valmistumista. Courtneyn häärätessä keittiöön ei saa mennä häiritsemään, joten istuttiin Niinan kanssa kiltisti työpöydän toisella puolella ja pysyttiin pois tieltä. Avuliaana ihmisenä tein kuiteankin aluksi oman osuuteni ja mittasin kaksi kupillista sokeria taikinaa varten. Huh, kun oli rankkaa.

Syömään mentiin lauantaina Courtneyn isoisän Gregin luo, jonne tulivat myöhemmin myös Courtneyn äiti ja täti + setä perheineen. 4 pientä serkkulasta saivat sopivasti ääntä aikaiseksi, mutta olivat hyvää juttuseuraa ja kertoivat mielellään kaikkia hauskoja tapauksia. Ennen muiden saapumista oltiin nelistään Niinan, Courtneyn ja Gregin kanssa hiukan valmistelemassa syömistä. Oltiin ovelasti kysytty Sarahilta, mitä isäntäväelle kuuluu viedä kiitoksena illalliskutsusta, ja koska jälkiruokaa ei kannattanut viedä, päädyttiin kukkiin ja viiniin. Greg valmisti pääruoan (kinkun) ja täti toi tullessaan muita ruokia ja setä viiniä, joten arvioitiin viemisten osuneen ihan nappiin.

Gregin talo on melkoisen hieno, muttei kuitenkaan liian iso. Kivana lisänä on pienehkö uima-allas, johon oltaisiin voitu mennä pulikoimaan, mikäli oltaisiin muistettu ottaa aktiviteettiin sopiva vaatetus mukaan. Päädyttiin kuitenkin pelkästään istutskelemaan takapihan terassille ja välillä käytiin napsimassa alkupaloja (munchies) ennen sukulaisten saapumista. Naapurin Al ja Audreykin kävivät moikkaamassa kun omilta päivällisiltään ehtivät.

 Kiitospäivä-illallisella tarjottiin siis kinkkua, joka oli valmiiksi viipaloitua. En sitten tiedä miten hyvin Suomessa menisi kaupaksi etukäteen viipaloitu joulukinkku, mutta Kanadassa kyseinen myyntiartikkeli on ilmeisesti ihan peruskamaa. Greg valmisti esikypsennetyn kinkun grillissä, ja liha oli ihan mahdottoman hyvää. Parasta Kanadassa syömään tähän mennessä. Lisukkeina oli käsittääkseni kurpitsasta tehty laatikkoruoka, jonka päällä oli todennäköisesti ruskeaa sokeria/siirappia ja hasselpähkinöitä (nom nom) sekä viipaloituja perunoita jonkin näköisessä juustokastikkeessa. Ihan maistuvaa sekin. Salaatin virkaa toimittivat kypsennetyt ruusukaalit. Tai ainakin oletan niiden olleen ruusukaaleja. 

 Lauantaina tarjolla olikin sitten perinteisemmin kallkunaa, jota ei kypsennetty kokonaisena uunissa, vaan se oli paloiteltu mahtumaan pellille paremmin. Kalkkunan täyte tarjoiltiin erillisessä astiassa, koska ilmeisesti linnun täyttäminen aiheutta ongelmia sen kypsentämiseen ja sitten kaikki saavat salmonellan ja elämä on kauheaa. Näiden seuraksi ruskeaa kastiketta. Siihen kylkeen perunamuusia (johon oli ekstrana lisätty tavallisen maidon lisäksi kermavaahtoa), kypsennettyä kaalia ja muita juureksia, sekä nauris-laatikkoa. Jälkkäriksi omena- ja kurpitsapiirakkaa.

Hiukan tulivat mieleen jouluruoat, mutta ruokalajeja oli vähemmän. Täyteen sai itsensä syötyä joka tapauksessa.

Mitään erityisiä juhlallisuuksia kiitospäivään ei ainakaan näissä perheissä sen enempää liittnyt. Courtneyn luona sytytettiin kynttilä edesmenneelle isoäidille ja Ian lausui täällä meillä melko huolettoman ruokarukouksen. Mitään amerikkalaista "kiitos siitä ja tästä ja tuosta"-rinkiä ei lueteltu.

Odotin ehkä jotain virallisempaa tai juhlallisempaa tapausta, mutta näin kahden illallisen kokemuksella sanoisin kiitspäivän olevan melko rento, vähän isompi perhejuhla.

 Host-perheen Kiitospäivästä teki tänä vuonna ertyisen se, että Caelan kastettiin sunnuntai-aamuna. Menin mukaan kirkkoon ja vietin ihna mielenkiintoisen puolitoista tuntisen elokuvateatterin tapaisessa juhlasalissa, jossa perhe käy melkein joka sunnuntai. En nyt osaa tarkemmin määritellä mihin kristilliseen lahkoon/jaostoon/osastoon perhe kuuluu, mutta toimitus oli erittäin musiikkipainotteinen ja ainakin seurakunnalla on äärimmäisen hieno av-järjestelmä jos ei muuta. 

Vähän väsyneenä tätä kirjoitan, mutta hieno viikonloppu oli joka tapauksessa. Ainakin eilen maanantaina syötiin vielä kiitospäivän jämiä, tänään ei enää ollut kalkkunaa tarjolla.