Kävelyretkiä ja kuulumisia ympäri Kufsteinin

Thiersee - 1,5 tunnin kävelymatkan päässä, ikävä reitti autotietä pitkin, mutta maisemat on kauniit!

Sunnuntaita!

Ajattelin pitkästä aikaa kertoilla ihan yleisluontoisia kuulumisia, viime aikoina nää postaukset on lähinnä keskittyneet kaikkeen arjesta poikkeavaan ja yleensä vielä Kufsteinin ulkopuolella tapahtuvaan elämään.

Fakta on kuitenkin se, että eniten aikaa vietän "kotona" Kufsteinissa (en muuten vieläkään ole esitellyt tätä meidän asumissysteemiä. Ja nyt olen jo saanut tosi hyvin leviteltyä mun tavarat ei-niin-siististi ympäri huonetta...). Pääsiäisloman jälkeen ollaan oltu vielä enemmän kotosalla, koska en ole tuntenut niin hirveän suurta tarvetta lähteä mihinkään kauemmas viettämään iltaa, vaan täältä asuntolastakin on löytynyt juttuseuraa. Käytännössä päivittäin ellei sitten useammankin kerran päivässä tulee jotakuta nähtyä ja vaihdettua kuulumisia, ja Justinen kanssa nyt ollaan muutenkin koko ajan tekemisissä. Tullaan hänen kanssa edelleen ihan äärimmäisen hyvin juttuun, enkä ajatellut tänne tullessa, että mulla voisi ikinä yhdenkään kämppiksen kanssa natsata näin hyvin.

Thierseen kylä

Kufsteinia, kaupungin linnoitus näkyy tuossa ala oikealla, Alpit näkyy kivasti

Arki on melko rattoisaa, yleensä maanantaisin tulee käytyä kaupassa, koska useimmiten koulua on vasta myöhään iltapäivällä jos silloinkaan, ja sunnuntaisin kaikki liikkeet on olleet kiinni ja ollaan tietysti ehditty syömään kaapit tyhjäksi. Me asutaan siinä mielessä tosi hyvällä paikalla, että kaikkiin isompiin kauppoihin kävelee viidesä minuutissa ja valikoimaa riittää; löytyy Lidl, Hofer, Interspar ja MPreis. Samoista liikekeskittymistä löytyy yksi hyvä aasialainen ravintola (to do -listalla on lounastaminen siellä), Intersport, yksi tai kaksi paikallista Vapaa Valintaa ja kaksi hyvää kosmetiikkaliikettä.

Kufsteinin keskustan liiketarjontaan ei ole niin kovasti tullut tutustuttua, tällä on yksi pieni ostoskeskus, josta löytyy kaksi vaatekauppaa, kirjakauppa, ruokakauppa, kolme kahvilaa, kosmetiikkaliike ja joku kenkäkauppa ainakin. Keskuksen ulkopuolella on sitten pieniä putiikkeja, joihin haluaisin tutustua paremmin. Kävellään aina kouluun mentäessä yhden korukaupan ohi ja siellä on näyteikkunassa hieno rannekoru, jota käyn vielä joku päivä kokeilemassa...

Irtojäätelö on halpaa, 1 pallo = 1€. Ja täältä saa kaikkia tosi nameja makuja!

Vuorenrinteiden kävelyreiteistä on pidetty hyvää huolta

Kufstein toisesta suunnasta - linnoitus keskellä

Tylsyyden iskiessä (ja mikäli juttuseura ei kiinnosta) lähden yleensä jonnekin ulos. Läheisin pakopaikka on asuntolan C-talon kattoterassi, joka on varmaan asuntolan paras "turha" puoli. Tai siis, mihin sitä kattoterassia tarvitaan? Ymmärtäisin hyvin jos sellaista ei olisi. Mutta kyllä sitä vain nauttii auringonpaisteessa istumisesta, vuori ja joki -näkymistä ja leppeästä tuulesta. Terasilla on useampi pöytä ja paljon tuoleja sekä pallogrilli :) Hillet pitäisi hankkia itse, mutta grillaaminen on mahdollista ja pari kertaa siellä onkin jo järjestetty bbq-lounaita tai muita ulkoilma illallisia. Viimeksi juoksin katolle torstaina, kun alkoi ukkostaa ja halusin nähdä salamointia. Justine ja Matt totesivat mun olevan hullu, mutta seurasivat kuitenkin perässä ja nähtiin aika hienoja välkähdyksiä ja kuultiin vuorenrinteistä kaikuvaa jylinää.

Löysin luolan!

Ylityspaikka

Sitten on tiestysti aina ihan oikea ulkoilma jos ja kun kattoterassi ei riitä. Olen juoksennellut paria eri reittiä, mutta enemmän nautin parin kolmen tunnin kävelyretkistä. Olen kävellyt mm Saksaan, kahdelle eri järvelle, Kufsteinin rajojen ulkopuolelle, pienelle kappelille, kahtaa eri vuorta ylöspäin, näköalapaikalle, Alppi-niityle ja luolaan.
Täällä on MAHTAVIA kävelyreittejä ja uskomattoman upeita maisemia, enkä vaan voi saada tarpeekseni kaikista pienistä poluista joita vuoristo on täynnä! Useimmat reitit on vielä erilaisin viitoituksin merkittyjä, joten eksymäänkään ei pääse. Pari kertaa olen ensin itse käynyt "tutkimusmatkalla" (= lähtenyt kävelemään ja mennyt mihin tie vie), ja mikäli matkan varrelta on löytynyt jotain jännittävää tai kaunista, raahannut kavereita myöhemmin mukaan.

Hyvät kengät ovat ihan äärimmäisen tärkeät ja mukana kulkee niiden lisäksi repussa aina vesipullo, jotain pientä popsittavaa (rakastan omppuja!), lämmin paita ja kamera. 

Lepotauko Alppiniityllä!

Koulussa pitää nyt ihan oikeasti välillä käydäkin, enkä ole ihan varma, mitä mieltä olen näistä kursseista ja Fachhochschule-systeemistä ylipäätään.

Kaksi kurssia olen jo suorittanut, joista toisen kesto oli 4 tai 5 oppituntia, ja toisen 2. Creative Industries oli ns. rysäys-kurssi, jossa kahden päivän aikana opiskeltiin yhteensä 15 tuntia, ja saatiin siitä sitten 2 opintopistettä. Mun kohdalla mielenkiintoinen muuttuja oli se, etten voinut osallistua jälkimmäisenä päivänä ollenkaan, koska meillä oli luokkaretki Innsbruckiin. Kurssin vetäjän kanssa selvitin tämän tilanteen ja päädytiin siihen lopputulokseen. että teen minkä voin ryhmätyön eteen ja katsotaan sitten jälkeenpäin saanko pisteet vai en. Olen äärimmäisen vakuuttunut siitä, että homma toimii ja saan kurssin suoritettua.
Jotenkin tällainen kahden päivän superkurssi on vain niin uusi tapa opiskella, etten oikein osaa sulattaa sitä.

Yksi ärsyttävä asia on jatkuvat muutokset. En tiedä onko mulla yhtään tähän mennessä alkanutta kurssia, joka ei olisi jotenkin muuttunut. Yleensä muutos tarkoittaa tuntien peruuttamista tai ajankohdan muutosta ja se taas aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska jostain käsittämättömästä syystä todella moni vaihtareille tarjotuista kursseista menee jotenkin päällekkäin toisten kurssien kanssa.
Tulee hiukan hölmö olo kun ensin puolet viikosta valittaa tylsyyttä ja istuu kotona tekemättä mitään, ja sitten loppuviikon istuukoulssa 8:45-20 ja miettii, miten paljon miltäkin kurssilta voi olla pois, jotta ehtii toiselle tunnille.

Toisenlainen vuoripolku

Kufstein kolmannesta suunnasta - linnoitus keskellä vasemmalla

Kevät jatkuu tosi kivoissa merkeissä ja ensi viikosta pitäisi tulla mahdottoman hauska! Justinen äiti saapuu maanantaina Kufsteiniin ja saatetaan mennä porukalla Salzburgiin tiistaina mikäli sää on hyvä (kirjoitan jossain vaiheessa tänne meidän luokkaretkistä, Salzburgin reissu oli aika lähellä katastrofia).
Keskiviikkona matkaan Wieniin, jonne junaillaan asuntolakaverin kanssa. Hän menee moikkaamaan omia kavereitaan ja mulla on tapaamisia Martinan sekä torstaina illalla saapuvien Kanadalaisten kanssa! Lauantain koulupäivä peruuntui, joten mietin, pitäisikö Wienistä kotiin tullessa viettää yksi yö St. Pöltenissä tai Linzissä ja tulla alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kotiin vasta lauantaina. Kotiin pitäisi kuitenkin tulla illaksi, koska silloin on Euroviisujen finaali ja meillä on koossa ehkä eurooppalaisin yleisö ikinä! (Kuunneltiin ja katseltiin eri maiden esityksiä eilen, eikä Suomi ollut ollenkaan huonoin!) Samaten lauantaina pelataan ensimmäinen Leijonien MM-matsi, enkä tiedä vielä ollenkaan, miten aion sen katsoa.
Sunnuntaina on irlantilaisen kaverin synttärit ja mennään jollakin kokoonpanolla ulos syömään. Sitä en sitten tiedä, miten aion onnistua kohteliaasti poistua pöydästä katsomaan Suomi-Venäjä matsia illalla.

Piilopirtti!

Tällaista tänne :)

Kattoterassilla lueskelemassa

Hengähdystauko

 Dodiih.

Kaikenlainen järjesteleminen, uusien paikkojen nuuhkiminen ja vieraiden katujen käveleminen on täyttänyt viime päivät erittäin tehokkaasti. Nyt sunnuntaina kaupat on olivat kiinni, eikä erityistä sosiaalisuutta tarvita tarvittu ennen kuin kahdelta iltapäivällä

Minikirkko

Ensimmäiset kaksi yötä Kufsteinissa yövyin siis hotellissa, koska koulun asuntolaan ei voinut päästä ennen sopimuksen alkamista, eli 1.3. lauantaina. Tästä aiheutuikin melkoinen soppa, koska 1.3. asuntolan toimisto olisi kiinni, eikä paikalla olisi ketään luovuttamassa avaimia tai hoitamassa muita toimistoasioita. Tieto tavoitti minut vasta torstaina, enkä ollut kovin vakuuttunut kun ensin aiheesta mainitsi toinen, vasta paikkakunnalle saapunut vaihto-opiskelija, sen jälkeen kuulin informaation olleen Facebook-ryhmässä (johon en kuulunut ennen torstaita) ja lopulta kysyttiin asiaa kv-opiskelijoiden koordinaattorilta, joka vahvisti väitteen todeksi. Henkilökohtaisesti mua jurppi eniten se, etten ollut saanut aiheesta mitään sähköpostia viimeisen kahden kuukauden aikana, eikä asiasta oltu tiedotettu mielestäni tarpeeksi, eikä riittävän selkeästi. Hotelivaraus mulla oli vain lauantaihin asti, enkä tykännyt ajatuksesta, että joutuisin maksamaan lisää hotelliyöpymisistä, vaikka vuokrasopimus olisi alkanut ja kaikki siihen liittyvät kulut maksettu. Näin ollen lähdettiin perjantai-aamuna Justinen kanssa hakemaan vastauksia rouvo Asuntolanhoitajalta.

Täällä oli muuten lauantaina joku karnevaalin tapainen.

Asuntolanhoitaja oli mukava, ja pahoitteli tilannetta ja sanoi, ettei valitettavasti voinut tehdä asialle mitään. Edellisten asukkaiden jälkeen loppusiivous olisi kesken, eikä avaimia voitaisi luovuttaa vain mulle ja Justinelle, koska ensinnäkin meidän huonekaverit ihmettelisi sitä maanantaina, ja toiseksi muut vaihtarit olisivat kiukkuisia kun me tytöt oltaisiin etuiltu. Keskusteltiin vähän niin ja näin ja joko olin oikeasti hyvä neuvottelemaan tai sitten vain erityisen säälittävä, koska loppujen lopuksi poistuttiin toimistolta huoneen avaimet mukana, ja päästiin vielä Justinen kanssa toistemme kämppiksiksi! Luvattiin pyhästi olla sanomatta asiasta kenellekään, ja hiottiin koko koulumatka todenmukaista peitesuunnitelmaa meidän aikaistetulle muutto-operaatiolle.

Tilanne ratkesi kuitenkin kaikille hyvin, kun kv-koordinaattori kertoi aamulla, että asuntola onkin tehnyt poikkeuksen ja vaihtarit voivat muuttaa sinne jo perjantaina. Tiedä sitten oliko meidän aamupalaverilla ollut osuutta asiaan, mutta joukkomuutto sai kaikki asianosaiset iloisiksi.

Loppu perjantai päivä kului tavaroiden roudaamisella asuntolaan, ja tehtiin Justinen kanssa ostoslistaa tarpeellisista kodinesineistä, kuten hiustenkuivaajasta, kylppärinmatosta ja eteisen kukista. Ehdittiin myös viereiseen Lidliin ostoksille ja sain vihdoin purettua matkalaukut huoneen kaappiin ja hyllyille. Kerron itse asuntolasta joskus tässä kohta puoliin myöhemmin tarkemmin.

Huonekaverina on joka tapauksessa ranskalainen pariisitar Justine, jonka kanssa tullaan todella hyvin juttuun. Olisi hirveästi helpompaa jos puhuisin oikeasti ranskaa, mutta jos ei jostain sanasta olla ihan varmoja, niin google auttaa melkein aina. Päädyttiin tosiaan jo hotellissa samaan huoneeseen, kun vaihtareita oli varmaankin alhaisen hinnan takia majoitettu toistensa seuraan. Hauskaa tässä oli se, ettei Justinella ollut mitään hajua siitä, että joku olisi tulossa hänen kanssaan samaan huoneeseen, joten meidän ensikohtaaminen oli hiukan vaivaantunut. On kuitenkin kivaa, että voi jonkun kanssa jakaa ajatuksia, kysyä suunnitelmia ja ihmetellä Itävaltaa.

Torstaina oli ensimmäinen orientaatio päivä, eli tutustuttiin kouluun, muutamiin tarjolla oleviin kursseihin, sekä toisiin vaihtareihin. Illalla oli koulun trajoama illallinen ruokajuomineen koulun ravintola-kahvilassa ja isolla porukalla jatkettiin vielä yhteen Kufsteinin pikkuiseen baariin.
Perjantaina olikin vain viimeisten tarjolla olevien kurssien esittely, saatiin koulun sähköpostiosoitteet ja muuta nippelitietoa koulun tietojärjestelmistä. Ostin itävaltalaisen puhelinliittymän, 10 eurolla saa, 1000mb netin sekä 1000 tekstaria ja minuuttia puheaikaa Itävallassa. Postitoimistoa en vielä ole löytänyt, mutta enpä toisaalta ole edes etsinyt.

Käytiin kaupassa!

Lauantaina tehtiin hiukan lisää ostoksia, ja kierreltiin lähialueita. Asuntolalta kävelee 10 min keskustaan ja vartin koululle, mutta toiseen suuntaan lähitessä on mm- iso Spar (vähän kuin Citymarket) ja muita hyödyllisiä kauppoja. Osa vaihtareista lähti myöhemmin iltapäivällä kävelemään läheiselle Stimmersee-järvelle, mutta itse kiertelin toisella puolen kaupunkia yhden vuoren juurella. Käytiin iltapäiväkahvilla toisen Suomi-vaihtarin kanssa ja vaihdettiin kuulumisia ja sain vinkkejä kurssivalintoihin. Nea oli väkertänyt omaa lukujärjestystään jo perjantaina, mutta koska koulun hieno nettisysteemiaikataulu ei toiminut tällä mun omalla koneella, niin piti odottaa maanantaihin, että pääsin valitsemaan kursseja. Siirryttiin ensimmäisestä kahvilasta toiseen istuskelupaikkaan, jossa nähtiin muita opiskelijoita ja yhtäkkiä meitä oli taas toistakymmentä vaihtaria samassa paikassa ja mentiin vielä siitä edelleen yksien kimppakämppään. Olen ihan äärimmäisen ylepä siitä, miten sosiaalinen jaksoin olla, vaikken ollut syönyt lounaan jälkeen muuta kuin cappuccinon kanssa tarjotun suklaapallon.

Reippaana aamulenkillä! Ei ihan mahduttu vuoren kanssa samaan kuvaan.

Suosikkiherkku

Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja lähdettiin vasta iltapäivällä kävelemään asuntolakaverien kanssa. Joen toisella puolelle on pikkuinen mäki, jonka päällä menee polku ja kuljettiin sitä pitkin ylös ja alas. Päätettiin vielä lähteä sinne samaiselle järvelle, jossa useimmat olivat olleet lauantaina.

Parin tunnin reippailun jälkeen päästiin takaisin asuntolalle, ja hetken lepäilyn jälkeen Justine kysyi josko lähdettäisiin luistelemaan. Facebook-ryhmä on siitä kätevä, että kun joku keksii jotain hauskaa puhaa, niin melko nopeasti saa kasaan porukan joka lähtee mukaan. Mentiin siis luistinradalle ja vuokrattiin tämän pallon huonoimmat luistimet. Yksi hollantilainen oli ihan hämmästynyt siitä, että tarjolla oli vain hokkareiden ja kaunoluistimien välimuotoja, eikä ollenkaan niitä pitkänmatkan tai pikaluistelun luistimia. Meitä oli aika sekalainen joukko vasta-alkajista enemmän luistelleihin (taas on suomen kielioppi hukassa...) ja viihdyttiin jäällä useampi tunti.

Asuntolan edustalta

On ollut siis paljon kaikenlaista, enimmäkseen ihmisiin ja paikkoihin tutustumista. Opiskelu käynnistyy tällä viikolla, ja säät lämpenee sitä vauhtia, että pelkään lumien sulavan kaikilta rinteiltä, ennen kuin ehdin laskettelemaan.

Ei muuta.

Möllöttämistä

Pööp.

Tänään oli toiseksi viimeinen työvuoro, mutta sitä ennen ehdin aamupäivällä käydä vaatekaapin läpi ja suorittaa alustavaa karsintaa mukaan otettavien vermeiden osalta. Mulla asuu kavereita Wienissä ja Münchenissä ja olen hiukan koittanut kysellä, minkälaisiin sääolosuhteisiin mun pitäisi varautua, mutta Alpit on siitä veikeitä ettei niistä ikinä tiedä. Kiva. Noh, puhelimen superhieno sääsovellus on tähän mennessä ennustanut noin +10 astetta päivisin ja yöt ovat siinä nollan pintaan. Tuntuu aika hurjalta pakata mukaan kesähepeniä kun lumipulasta huolimatta nyt on helmikuu.

Kela lähetti kivan kirjeen joka sisälsi ilmoituksen korotetusta opintotuesta tälle keväälle, mutta kuten viime syksynä jää viimeisen puolen kuun opiskeluista tuet saamatta. (Kelalla on kai jokin sääntö, jonka mukaan opiskelupäiviä pitää olla kuukaudessa tietyn verran, jotta opiskelija on oikeutettu tukeen, ja kun opinnot koulun tositteen mukaan loppuvat 15.7. niin siihen ei niitä päiviä kerry tarpeeksi. Tyhmää.) AMKin apuraha on vielä saamatta, mutta en siitä huoli sen enempää, kun ne ilmeisesti laitetaan maksuun kerran kuussa (kuun viimeisen päivän kieppeillä), eikä tässä nyt muutenkaan sen suurempaa hätää ole.

Tässähän tää aika kuluu chillaillessa. Huomenna käyn taas sanomassa heipat kotikonnuille Saloon, lauantaina on vihoviimeinen työvuoro ja sunnuntaina koukataan Hyvinkään kautta lentokenttähotelliin.

Pakatakin pitäisi, muttakun mun laukku on kutistunut.

(En millään malttais odottaa, että mun huoneen ikkunasta näkyy vuoria! Voi sitä pettymyksen määrää jos näkymät on vain vastapäiseen seinään.)

Tammikuulumiset

Turku on talvella kaunis.

Varsinkin, kun on lunta ja pakkasta ja jäätä, mua ei ole kylmä häirinnyt oikeastaan ikinä. Pukeutumiskysymys.

Tammikuu on jotenkin vain lipunut ohi, kun ei ole ollut mitään kovin ihmeellistä tai pakollista tehtävää. Ainoana rytmittävänä asiana ovat olleet työvuorot, joita on ollut vaihtelevasti 1-5 kpl/viikko. En ole ihan varma tuntuuko tämä nyt sitten arjelta vai jatkuvalta viikonlopulta, kun eräänäkin viikkona arkipäivät olivat vapaita ja perjantaista sunnuntaihin tein pitkät vuorot. Mikael löysi mulle todella basic-askelmittarin, ja muutamien tutkimuskertojen jälkeen voin todeta, että töihin kävellessä otan noin 5500 askelta suuntaansa, ja 6h päivässä kertyy noin 8000 askelta.

Kovin on rankkaa ollut :D

Kanada on täysin paketissa. Koululle piti jälkitehtävänä kirjoittaa noin 4 sivun mittainen raportti vaihdon suunnittelusta, etenemisestä, kokemuksista, ajatuksista ja huomioista. Aika nopeasti sen sai kirjoitettua, kunhan ensin olin muutamaan kertaan venyttänyt ja siirtänyt kirjoittamisen aloittamista. Ongelma ei ollut siinä, etteikö aikaa olisi ollut, vaan ihan puhtaasti laiskuudessa ja saamattomuudessa. Olen tosi paljon nautiskellut meidän sohvasta, telkkarista, nettisurffailusta, kirjoista, Mikaelin ja kavereiden seurasta, ja kaiken muun lisäksi olen silloin tällöin kierrellyt aleissa, vaikken juurikaan mitään ole löytänyt tai edes etsinyt.

Mikäli kokemukset pitävät paikkansa tulee keskisemmän Euroopan puutikeissa kuitenkin vierailtua ihan sopivan paljon.

Niinan luona kävin yhtenä iltana vaihtamassa viimeiset Kanada-kuvat ja juteltiin kotiutumisesta ja tunnelmista ja jet lagin kokemisesta. Aika samanlaisia fiiliksiä on molemmilla ollut mm. hintojen seuraamisesta. Kanadassa aina hintalapun nähdessään siihen lisäsi päässään veroprosentin, jotta sai kokonaishinnan ja sen jälkeen käänsi sen suunnilleen euroiksi, joten esim. $20 ostos muuttui ensin muotoon ~$24 ja siitä euroiksi 17€. Nyt jotenkin tunee maksavansa kaikesta "enemmän" kun itselle edullisempaa valuutanvaihtokurssia ei ole :D

Ehdin myös käydä kaverin luona Tampereella, jonne kolmas kaveri ajeli Raumalta. Koko porukasta puuttui vielä kaksi, kun toinen opiskelee Hollannissa ja toinen joutui jäämään vesirokkoisen poikansa kanssa kotiin. Vietettiin paras sunnuntai ilta tekemättä erityisesti mitään, syömällä itseväkerrettyä pizzaa, vaihtamalla puolen vuoden kuulumiset ja pelaamalla Dixitiä. Pitää jatkosa miettiä tulevia reissukuvioita, mikäli kavereiden omat opiskeluvaihtohaaveet toteutuvat ja suuntaavat Nizzaan ja Hong Kongiin. Hollannisa majaileva ystävä on lähdössä Sydneyyn ensi syksyksi, eikä hänen kanssa ehditä näkemään Suomessa, koska mulla on koulu vasta loppumassa Itävallassa kun hän jo lentää Aasiaan. Pitää siis kehitellä jokin tapaaminen kevään aikana.

Bussimatka Turusta Tampereelle oli mielenkiintoisin ikinä. Eräältä pysäkiltä (kun matkaa oli vielä hiukan vajaa pari tuntia jäljellä) nousi kyytiin nuori tyttölapsi, jota isänsä oli saattamassa. Tyttö jäi mun penkin viereen seisomaan ja isä kysyi ihan luontevasti "Haluatko sä istua tohon?".  Tyttö nyökkäsi ja totesin ettei mua haittaa vaihtaa paikkaa. Menin siis käytävän toiselle puolelle yhden penkkirivin taaksepäin ja koitin jatkaa omissa oloissani olemista kirjan takana, mutta Aleksandra kohta 7 vee totesi, ettei hänen matkaeväänsä toimi ja kysyi olisko mulla saksia. Ei ollut, mutta laitoin tytön karkkisuihkeen toimimaan ja siitähän vasta riemurepesi. Pelattiin arvausleikkiä (Katot vaan jotain, mitä tästä bussista löytyy ja sit toisen pitää arvata se!), mulle esiteltiin leluja (Tää on mun merenneitoponi!), keskusteltiin vähän fysiikasta (Onneks on painovoima tai muuten me oltais ihan väärinpäin!) ja kuuntelin satua (Mul on tällanen kirja mukana, haluatsä etmä luen sulle?) 

 

Pariin kertaan ollaan käyty luistelemassa, ihan niinkuin viime talvena. Lähistöltä löytyy useampi jääkenttä, jotka on vaihtelevan hyvässä kunnossa. Eilen otettaan taas hokkarit ja kaunoluistimet kantoon, mutta en kovin montaa kertaa ehtinyt harjoitella sitä hienoa lätkäjarrutusta, kun painovoima oli puheenaiheen sijasta täysissä voimissaan. Tipahdin selkä edellä jäähän, ja nyt aamullakin jomottaa vielä vähän. Onneksi töitä on vasta huomenna, ehtinen siihen mennessä toipumaan.

Itävallan osalta: lentoliput on ostettu! :) Lähden 24.2. aamupäivällä, reitti kulkee Helsingistä Kööpenhaminan kautta Müncheniin. Köpiksessä on mukavasti muutama tunti aikaa ruokailla ja pällistellä, Etelä-Saksassa olen sitten maanantaina viiden aikoihin. Odottelen todennäköisesti sielläkin päässä muutaman tunnin, että paikallinen kaveri tulee omalla koneellaan myöhemmin saman illan aikana Müncheniin, ja menen pariksi päiväksi heille siihen suurkaupungin kylkeen. Tarkoitus on jatkaa keskiviikkona junalla Itävallan puolelle.

Koulun asuntolaan pääsee vasta maaliskuun ensimmäisenä päivänä (lauantaina), mutta koulu on järjestänyt vaihtareille mahdollisuuden majailla kaupungin hotellissa erittäin kohtuulliseen hintaan loppuviikon, koska orientatio päivät ovat jo torstaina ja perjantaina. Etukäteen olen maksanut jo nyt reilun kolmen kuukauden vuokran, ja ensi kuun puoleen väliin mennessä pitää maksaa loputkin.

AMKin apurahaa on jo anottu, Kelan kanssa täytyy vielä asioida.

Aika rennosti ja turhia hötkyilemättä olen tän Kufsteinin osalta ollut, tuntuu niin paljon helpommalta vain kävellä maahan ja kouluun sisään, kun vertaa Pohjois-Amerikan "sähellykseen". EU:ssa on paljon hyvää.

Hemtexin aleista tein parhaan sotoksen ikinä! Pehmein karvaviltti ilostuttaa pakkasen keskellä!

Vuoden 2013 loppu

Moimoimoi.



Koitan pikku hiljaa päästä näiden kuvien ja tekstien julkaisun kanssa kiinnitähän päivään ja olla edes suunnilleen ajassa. Koska kohta on taas maastamuuttoaika ja uuteen kouluun tutustuminen ja kavereiden löytäminen ja vielä vieraampi kieli hallittavana.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyivät siis viime vuoden 12 viimeistä päivää.

Mikael tekee joka vuonna kinkun. Tämän vuotinen oli tähän astisista ehdottomasti paras.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle 20. päivä joskus kolmen maissa iltapäivällä. Sain tavarat ennätyksellisen nopeasti pois liukuhihnalta ja oli ihanaa päästä tuttuun autoon istumaan ja olemaan ja juttelemaan Mikken kanssa pitkästä aikaa kasvotusten kuulumisia. Pariin otteeseen taisin matkalla Saloon jopa torkahtaa, takana oli kuitenkin reilu vuorokausi valmomista. Halusin kuitenkin pysähtyä äitin luona, soittaa heti iskälle (yllättävän hyvin muuten onnistui kahden ihmisen käyttää yhtä puhelinta ennen kuin mun uusi liittymä aukeni Suomessa) ja siskoille piti tietysti antaa heti tuliaisia ja jakaa jäljelle jääneitä dollareita. Päästiin iltasella kotiin ja nukuin 15 tuntia putkeen.

Suunnilleen viikon verran mun sisäinen (ja tietokoneen) kello oli aivan hukassa, eikä auringonvalostakaan ollut juuri apua. Illalla uni ei vain tullut, ja tuntui hölmöltä pyöriä sängyssä ihan virkeänä, joten lueskelin jonnekkin aamu kolmeen ja neljään ennen kuin herätin Mikaelin valvomaan mun seuraksi ja heti puoli seitsemältä juotujen aamukahvien jälkeen olin törkeän väsynyt. Aamupäivä meni joko nuokkuessa, tai vaihtoehtoisesti zombina ja päivällä sallin itselleni muutaman tunnin torkut. Oli sinäänsä mielenkiintoista huomata, miten aivot eivät käyneet ihan täysillä; oltiin kaupassa ja piti ostaa salaattiaineksia koska halusin tehdä vihersalaattia. Kun se jäävuorisalaatti oli sitten korissa, en muka enää tarvinnut muita aineksia (koska salatti oli siinä) ja seuraavana päivänä ihmettelin miten ei hankittu muita raaka-aineita. Kuulostaapa tyhmältä näin tekstin välityksellä, mutta hauskanhölmö juttu se oli joka tapauksessa.

Vietettiin joulua vähän siellä täällä ja oli ihanaa rauhoittua moneksi päiväksi putkeen. Olen viimeiset neljä joulua ollut joulukiireiden kuormittamissa töissä, ja nyt oli aivan mahtavaa kun tiesti, ettei oikeasti tarvitse katsoa kelloa tai miettiä yhtään mitään.

Kävin kuitenkin näyttäytymässä töissä ja heti irtosi yksi viimeinen työvuoro vuoden 2013 toiseksi viimeiselle päivälle. Tammikuun palkkakuitti oli sen johdosta kovin pikkuinen, mutta kuitenkin tervetullut :)

Kokeiltiin lahjaksi saatua vohvelirautaa

Jonkin verran ehdittiin moikkaamaan kavereita ja sukulaisia eripuolilla Varsinais-Suomea, mutta enimmäkseen vain tylsästi notkuttiin kotona. Oma keittiö, tutu kahvimukit, pehmeät pussilakanat ja parvekkeen näkymä ovat sellaisia pieniä jokapäiväisiä ilonaiheita, joita taas hetken arvostaa ihan uudella tunteella.
Mikael oli sovitusti laittanut joulukuusen, valot ja kyntteliköt paikoilleen, joten tunnelma oli ensimmäisistä hetkistä alkaen kotoisa ja jouluinen. Tämänkin koko sepustuksen voisi hyvin tiivistää yhteen lauseeseen; On hyvä olla kotona!

Tehtiin rahkainen glögikakku

Eli siis mitään kummallista ei tapahtunut. En mm. jaksanut, viitsinyt, ei ollut pakko, eikä huvittanut.

Uutta vuotta juhlittiin kaveripariskunnan kanssa tässä meillä. Käytiin kaupassa ostamassa aineksia, ja rullailtiin makeja ja pyöriteltiin susheja. Juotiin kuohuvaa, jutusteltiin niitä näitä, katseltiin rakettaja ja pelattiin lauta pelejä. Mulla oli pari tähtisädetikkua ja vieraat toivat viisi rakettia jotka käytiin vuoden vaihtuessa ampumassa läheiseltä hiekkakentältä. Jotenkin kummallisesti ilta venyi aamu kolmeen (perus Kanada-aikataulu siis) ja vuoden ensimmäisenä päivänä nukuttiin pitkään.

Vuonna 2014 aion mm. oppia puhumaan sujuvasti saksaa, käydä Venetsiassa ja syödä jotain superhyvää kakkua Wienissä. Aion vaeltaa Alpeilla, pohtia tulevaisuuden työkuvioita ja tulla jossain välissä kotiin. Nyt viellä syksy on kovin sumun peitossa, mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa aukene.

Cheers!