Jos sitten alkais olla vimeisten lomakuvien aika.
Päästiin tosiaan hienosti Italiaan asti ja yövytiin Moniga del Garda nimisessä kylässä/kaupungissa järven rannalla. Paikka oli täynnä pikkuisia kujia, kauniita kivitaloja ja maisemat oli ihan mukiin meneviä. Hotelliin kirjautuessa vastaanoton mies antoi meille kartan järvestä ja sitä ympäröivistä paikoista ja suositteli Sirmionessa ja viereisessä Salòssa käymistä. Hiukan alkoi hymyilyttää, kun mietin miten paljon pelkkä heittomerkki kaupungin nimessä muuttaa paikkaa. Kotikaupunki Suomessa on nimeltään Salo ja pitihän sitä ehdottomasti mennä katsomaan Italian versio.
Salòon ajoi Monigasta reilun vartin, bongasin haukan katseellani hyvän (ja ilmaisen!) parkkipaikan lahden toiselta puolelta ja lähdettiin siitä köpöttelemään rantaa pitkin kohti kaupungin keskustaa. Jostain tuntemattomasta syystä monet kaupat ja putiikit olivat maanantaina kiinni, joten enimmäkseen vietettiin aikaa vain kävelemällä sinne tänne. Meidän koko loma oli erittäin katselu-painotteinen, ei juurikaan ostettu mitään tai käyty mitenkään mainittavissa nähtävyyksissä tai museoissa, vaan lähinnä kierreltiin ja kaarreltiin osin päämäärättömästi. Sveitsissä ihailtiin vuoria, Italiassa kuvankauniita kyliä/kaupunkeja ja Garda-järveä.
Ilma oli tosi kesäinen, joten päädyttiin ensin nauttimaan jäätelöt ja vasta sen jälkeen ulkoilmalounas. Valittiin ruokapaikka ehkä hiukan huonosti, koska hinta ja laatu eivät kyllä mitenkään kohdanneet siinä kahdeksan euron perussalaatissa. Noin yleisesti ottaen reissun ruokapuoli onnistui kuitenkin ehkä odotuksia paremmin ja pääsin maistelemaan joka päivä jotain erilaista. Matkustamisen yksi parhaita puolia on ehdottomasti ruoka :D Olisi ihan suunnaton pettymys jos nyt kehittäisin jostain valtavan valikoiman ruoka-aineallergioita, on nimittäin tosi mukavaa antaa joskus tarjoilijan valita mulle ylläriannos. Muutamista raaka-aineista en välitä, mutta kakomisrefleksiä ei kyllä taida aiheutta mikään. Olen jopa koittanut (melko passiivisesti) opetella syömään oliiveja! Tai siis, enää en nypi niitä nenää nyrpistellen pois salaatista tai pizzasta vaan koitan olla sivistynyt aikuinen ja antaa oliivien olla.
Salòssa nähtiin monenmoisia veneitä, piipahdettiin paikallisessa kirkossa, käytiin yhdessä tai kahdessa turistikaupassa ihmettelemässä "käsintehtyjä italialaisia nahkalaukkuja" ja oikeita käsintehtyjä italialaisia nahkatuotteita. Mulla on ostoslistalla hyvä ja kestävä nahkavyö, ja hiukan teki mieli ostaa sellainen matkamuistoksi, mutta jostain syystä sekin jäi vain ajatuksen tasolle. Nähtiin paljon sisiliskoja, otettiin miljoonasti kuvia ja hymyiltiin kilpaa auringon kanssa.
Joskus iltapäivästä todettiin, että Salò tuli nähtyä, mutta puolikas päivää olisi viellä aikaa, joten päätettiin käydä hotellilla vaihtamassa vaatetusta ja mennä illalliselle respan suosittelemaan Sirmioneen.
Mulla oli aivan suunnaton valinnan vaikeus ennen reissua kun vertailin hotelleja. En tienny Garda-järven alueesta oikeastaan mitään, ja sopivia hotelleja tuntui löytyvän jokaisesta järvenrannan kylästä. Sirmionesta löytyi useampi kiinnsotava vaihtoehto, mutta näin jälkeenpäin olen tosi iloinen ettei päädytty yöpymään sinne. Koko Sirmionen niemi on rakennettu täyteen hotelleja, eikä se ollut ollenkaan niin kiinnsotava, mielenkiintoinen tai persoonallinen kuin Moniga del Garda tai Salò. Sirmione on pelkkä turistikylä, joka oli kyllä sopiva kohde illalliselle sillä ravintolatarjonta oli äärimmäisen runsas. Noin muuten tuntui jopa hiukan ahdistavalta olla satojen muiden turistien keskellä. Sveitsissä saatiin olla tosi rauhassa, eikä Salòssakaan ollut mitenkään mainittavasti väkeä haittaamassa näkymiä, mutta Sirmione oli ikään kuin paikallinen versio Sveitsin Interlakenista.
Hotel Riva del Sole - meidän huone oli tuolla ylimmässä kerroksessa!
Hyvä puoli oli kuitenkin se, ettei tarvinnut valita ensimmäsitä vastaan osuvaa ravitsemusliikettä, vaan voitiin vertailla ja miettiä sopivinta vaihtoehtoa. Kriteereinä oli sillä kertaa pasta ja auringonpaiste, ja niin onnekkaasti kävi, että saatiin molemmat. Saatiin vielä jopa osittainen järvinäkymä, valkoinen pöytäliina ja punaista viiniä, joten illallisen voi todeta olleen kaikin puolin onnistunut. Saatiin siis mainio grande finale meidän kevätlomalle, sillä seuraava päivä meni kokonaisuudessaan autossa istuessa ja ajellessa Kufsteinin kautta Münchenin lentokentälle.
Sveitsiin mennään tulevaisuudessa ehdottomasti uudestaan, ja miksei tuonne Garda-järvellekin. Voi kyllä olla, että haluan nähdä muutakin Italiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti