Pest

Yolanda, minä, Abdel - parlamentin takapihalla sumukoneen ollessa toiminnassa

Vielä hetkeksi paluu Budapestiin.

(Pikaisena väliaikatietona: käytiin Liechtensteinissa, Sveitsissä ja Italiassa Mikaelin kanssa ja nyt ollaan taas lähtöpaikoillamme Itävallassa ja Suomessa.)

minä, Ioanna, Katerina, Ellen, Yolanda, Larkos

Tuntuu jotenkin äärimmäisen kaukaiselta kertoa reilun viikon vanhoista seikkailuista naapurimaassa, kun olen sen jälkeen ehtinyt näkemään kolme maata lisää, mutta katsotaan mitä tästä nyt tulee. Onneksi on kuvia, niistä on aina helpompi kertoa kun päiväkirjan pitäminen aina jää.

Sen ensimmäisen Buda-päivän jälkeen meillä oli tosiaan pari päivää aikaa tutustua Pestin puoleen Unkarin pääkaupunkia ja aika sokkona mentiin vähän sinne sun tänne, mikä nyt sattui kiinnostamaan. Pitkästä aikaa tehtiin myös jotain oikein turistia ja ostettiin Abdelin kanssa paikat Tonavan jokiristeilylle, jolla kuunneltiin erittäin retroista korvalapuista selostusta kaupungin nähtävyyksistä ja historiasta. Osa selostuksesta meni täysin ohi kun keskityttiin juttelemaan niitä näitä tai ihmeteltiin lintuja tai muuta. Mutta olipahan vaan kivaa lillua joessa ja katsella maisemia pehmeältä penkiltä.

Suuri kauppahalli - pienoinen pettymys, vaikka kakku olikin halpaa ja hyvää

Unkarilainen annos lounaaksi

Luonnollisesti syötiin myös hyvin koko reissun ajan. Lauantai oli oikein erityinen unkarilaiseen keittiöön tutustumispäivä, kun sekä lounaaksi että päivälliseksi syötiin paikallista. Lounas olikin aika hauska kokemus, seurattiin hostellista saatua karttaa, jossa yhden kadun päällä oli sulkeissa sana ravintolat, joten luotettiin sieltä löytyvän kiva lounaspaikka. Katu oli turisteista lähes tyhjä, mutta ravintoloita tosiaan oli. Mentiin yhteen unkarilaistaruokaa tarjoavaan liikkeeseen sisään ja oltiin koko ruokailun ajan ainoat asiakkaat :D En sitten tiedä oltiinko jotenkin liian aikaisin tai liian myöhään liikenteessä, mutta saatiin olla (häiritsevän) rauhassa. Ruoaksi tilattiin lihapatatäytteistä pita-leipää, jonka päällä oli sairaasti sipulia. Kuvailu ei kuulosta mitenkään liian houkuttelevalta, mutta ihan maistuva annos se oli joka tapauksessa.

Aiemmin aamupäivällä oltiin ehditty käymään kaupungin suuressa kauppahallissa, josta ostettiin isot kakkupalat hintaan 0,50€ (=160 Ft). Jälkkärikahvit juotiin myöhemmin yhden keskustorin vieressä olevassa fiinissä kahvilassa, enkä voinut olla tilaamatta ihaninta jätskiannosta. Siinä oli hedelmiä ja marjoja enemmän kuin tarpeeksi, sydän-keksi, kolmea lajia jätskiä ja "pikkuisen" kermavaahtoa. Über-hyvää!

Unelmien suosikkijälkkäri!

Käytiin näköjään kirkossakin kerran

Kirkon edustalta

Unkari-ruokailu jatkui iltasella ravintolassa, jonka muut olivat bonganneet matkallaan Heroes squarelta hostelliin. Kolmen ruokalajin ilallinen maksoi hiukan reilun kympin, ja valittavana oli muutama eri alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja - kaikki kuitenkin unkarilaisia. Itse aloitin gulash-keitolla (miten se kuuluu kirjoittaa?!?!), pääruoaksi syötiin Abdelin kanss puoliksi annokset paprika-kanaa + hassuja makarooneja ja rosé-ankkaa + rucolaa, enkä muista milloin viimeksi olen syönyt niin hyvää lihaa. Pitkään ollaan puhuttu sitä, että se ankka oli koko reissun paras asia. Ihan. Sairaan. Hyvää. (Hyvä vinkki jos ruokailee saman-makuisen kaverin kanssa, eikä oikein osaa päättää mitä tilaisi. Molemmille eri annos ja vaihdatte puolessa välissä. Voi tosin olla, että tämä on hyväksyttävää vain opiskelijoilla.) Jälkkäriksi otin sitten raejuusto-täytteisen struudelin, namia sekin, eikä onneksi hirveän makeaa. Ne päivän kaksi aiempaa jälkiruokaa olivat melko tehokkaasti täyttäneet mahdollisen sokerivajeen.

se kirkko

Pest vasemmalla, Buda oikealla

Parlamentti

Osittain pitää paikkansa, että Budapestissa on halpaa syödä, mutten mitenkään löytänyt niin halpoja paikkoja, kuin mistä Corinna kertoi. Kuulemma erittäin hyvän illallisen viineineen on mahdollsita saada kuuteen euroon, mutta useimmat mun näkemät hienot lista-annokset olivat 15-20€. Mikä ei toki sekään ole paljon hyvästä, hienosta ja laadukkaasta ravintola-annoksesta, mutta kun mahdollisuus kerta on pääsä alle puoleen siitä, niin tunteepahan vain maksavansa ylimääräistä :D Yhtenä iltana löydettiin tosin melko hämärältä kadulta kaikkia Suomen hygieniasääntöjä rikkova pizzeria, josta kaksi slicea maksoi 400 Ft, eli noin 1,20€. Ja ne olivat vielä sellaisia Kanadan tyylisiä pannupizza-palasia eikä mitään Italian houtpohjaisia versioita. Syötiin ne erittäin tyylikkäästi jonkin kivisen rakennuksen ikkunasyvennyksessä viereisellä yhtä hämärällä kadulla ja katseltiin poliiseja työssään.

Ja oli ihan turvallista, tai vaikkei olisi ollutkaan niin ei silti pelottanut. Ei huolta.

Chain Bridge

turistiryhmä

oopperatalo

Viimeisenä kokonaisena Unkari-päivänä osallistuttiin "ilmaiselle" turistikierrokselle. Ilmainen on hipsujen sisällä siksi, että osallistujien oletetaan maksavan jonkin suuruinen tippi oppaalle kierroksen lopussa (tai kun osallistujat poistuvat kierrokselta). Saman tyyliselle osallistuin myös Montréalissa, enkä nyt pysty muistamaan kummasta maksoin enemmän. Nyt Budapestissa maksoin joko 500 tai 1000 Ft, eli 1,5 tai 4 euroa. Oppaana toimi paikallinen opiskelija, ja liikuttiin aika isona joukkona Pestin puolella ja kuunneltiin juttuja sekä kaupungin että Unkarin historiasta. Saatiin aika kivasti Unkarilainen näkökulma Itävalta-Unkarin ajanjaksoon, kun meidän Itävallan historia -tunnilla ollaan kuultu vain se Itävallan versio. Pikkuisen surku tuli Unkaria kohtaan, kun he on aina hävinneet kaikki sodat ja muutenkin olleet vähän ovimattoina milloin kenellekin, mutta ainakin Rubikin kuutio on jotain, mistä unkarilaiset voivat olla ylpeitä! Kuution keksijä asuu ymmärtääkseni edelleen Budapestissa, Budan puolella jokea.

Ei haluttu seurata joukkiota Budaan, joten poistuttiin takavasemmalle ennen sillan ylitystä ja lähdettiin talssimaan Heroes Squarelle.

"Rautaverho"-muistomerkki

 "Budapest"-rakennelma Heroes Squarella

Raunio pubin sisutusta

Heroes Square on iso aukio, jonka molemmilla puolilla on taidemuseot ja takana kaupungin puisto. Käveltiin erittäin pitkää, mutta suoraa tietä melkein Pestin keskustasta asti ja tultiin lähes samaa tietä takaisin kun oltiin saatu kierreltyä ja kaarreltua tarpeeksi sekä aukiolla, että puistossa. Käveltiin juutalais-kortteleiden läpi kohti "raunio pubeja", jotka on hylättyihin rakennuksiin väsättyjä, äärimmäisen suosittuja illanviettopaikkoja. Sanoisin, etten keksi hipsterimpiä paikkoja. Kalustus vaikuttaa vähän sieltä sun täältä haalitulta, katosta roikkuu rikkinäisiä tuoleja, keskellä sisäpihan parasta paikka on paraatipöytänä ruosteinen, hassusti maalattu auto ja muukin sisustus on erittäin hämmentävää. Lattia on käytännössä maata ja seininä ovat tosiaan vanhat rauniot. En tiedä miten erilaiselta paikka näyttää iltasella, mutta päivällä oli tipalla ettei kävelty koko mestan ohi. Käväistiin siis tunnetuimmassa pubissa räpsimässä kuvat, mutta samankaltaisia paikkoja on ilmeisesti useampia.

Raunio pubin sisäpiha

Pubin sisäänkäynti

Yhtenä iltana käveltiin siltoja pitkin Budan puolelle ja takaisin Pestiin, kun haluttiin saada kuvat valaistuista rakennuksista. Niin hyvä kuin toi mun pieni digikamerani onkin, niin pimeällä sen kuvaustoiminnot eivät pelitä mitenkään mahtavan hyvin. Voi olla, että investoin jossain vaiheessa parempaan kuvasvälineeseen. Tai sitten keskityn kuvailemaan vain päiväsaikaan.

Matkamuistoksi ostin kauniita puisia lasinalusia ja muutaman kortin lähetin postin matkaan. Muuten ostoksia ei kertynyt, vaan olin puhtaasti pällistely-matkalla. Menen jossain sopivaksi katsomassani vaiheessa tutkimaan vaihteeksi Innsbruckin kauppoja...

Toiseen maailmansotaan liittyvä muistomerkki - rautakenkiä

Sellainen matka sillä kertaa.

Kotiinpäin menossa - Budapestin rautatieasemalla