Puistot

Filosofia-puisto + eri uskontojen edustajien patsaat

Vielä paluuta viime viikonloppuun.

Faktahan on se, että vaikka miten tykkäänkin kaupungeista ja upeista rakennuksista ja kiinnostavista monumenteista, niin yleensä puistot ja viheralueet antavat kylille vähintään yhtäpaljon luonnetta kuin kuuluisat nähtävyydet. Jokaisessa kunnon kaupungissa on puistoja. Isoja, pieniä, yleisölle avoimia ja kukilla koristeltuja kaiken kansan olohuoneita. Rakennuksia tuojotellessa sitä tuntee katsovansa taaksepäin ja kokevansa palan historiaa, mutta puistoissa on läsnä juuri tämä hetki. Mona Lisan maalauksen edessä voi olla hivenen vaikeaa keskittyä juuri tähän, mutta ruohikolla makoillessa tai kahvia nauttiessa on helpompi pysähtyä. Carpe diem.

Tämän huikean sepustuksen jälkeen totean siis vain, että tykkään puistoista. Tykkään siitä kun ympärillä on tilaa. Tykkään siitä, etten voi kovin helposti joutua minkään kulkuvälineen yliajamaksi, vaan voin pitää silmät huolettomasti kiinni vaikka vartin. Tykkään nähdä leikkiviä koiria. Tykkään myös nähdä leikkiviä ihmisiä, ihan kaiken ikäisiä. Toisinaan on myös hienoa nähdä "mies ja kitara" jonkin puun alla. Yhtä paljon tykkään kannettavan radion lähettämästä raikuvasta pop-musiikista.

Tämä kaikki vaatii tietysti hivenen auringon paistetta, tai ainakin sateen puuttumista ja yli +17 astetta (celssiusta).

Me löydettiin keidas keskeltä Tonavaa ja sen keitaan nimi on Margaret-saari. Reilut pari kilometriä pitkä saari on varattu käytännössä täysin kansalaisten virkistyskäyttöön ja suurten nurmialueiden välissä risteilee sekä asfaltoituja- että perinteisiä hiekkateitä. Saarelta löytyy ainakin yksi hotelli ja hostelli, pieni kotieläintarha, pari kahvilaa, hieno vesitorni, liuta lenkkeilijöitä ja paljon vapata tilaa. Menin itse ihan sekaisin vihreästä nurmesta ja +20 asteesta ja selitin muille, miten fiilis ja sää oli kuin ensimmäisenä kesäpäivänä. Ellen (belgiasta) ymmärsi mua joten kuten, mutta kyproslaiset pitivät kevättakit tiukasti päällään ja Yolanda (austraaliasta) totesi, että olisi varmasti jäätynyt jos olisi ollut mun suhteellisen kevyissä vaatteissa.

Viis veisasin vilukissoista ja  kuljin nurmikolla ilman kenkiä.

Oli kyllä tavattoman hyvä ajatus kulkea koko päivä ilman aikataulua. Mulla on yleensä tapana suunnitella, vertailla, pohtia ja miettiä "parasta" ja "tehokkainta" tapaa viettää aikaa vieraassa paikassa. En mitenkään haluaisi tuhlata tunteja esimerkiksi jonottamiseen tai eksymiseen. Tähän mennessä olen jotenkin aina mitannut matkan onnistumista silmillä. Miten paljon ehdin nähdä, näinkö tarpeeksi, vai olisiko sittenkin pitänyt nähdä vielä tämä tai tuo? On kovin harvinaista, että oikeasti pysähdyn nauttimaan hetkestä. Voi olla, että juuri tämän takia nyt vouhotan Margaret-saaresta ja sen ihanasta hippi-tunnelmasta. Lojuttiin yli tunti, ellei enemmänkin, tekemättä erityisesti mitään. Välillä pelattiin korttia (opetin muille Viimeistä tikkiä) ja juteltiin niitä näitä. Vähän ikävästi yhdellä porukasta on ruohoallergia (siis mitä!?!), joten ihan äärettömän kauan ei voitu pysyä paikoillaan ja sammaloitua. Aurinko alkoi laskea, joten kun minä suomalaisena myönsin, että alkaa olla hieman viileää, oli todellakin jo hyvä aika lähteä.

(Edelleen muistelen lämmöllä viime lukukauden meksikolaisia vaihtareita Kanadan alkutalven pakkasissa.)

Löydettiin toinen mahtava viheralue Pestin puolelta sunnuntaina. Heroes Squaren (Sankareiden aukion) takaa alkaa kaupungin virallinen puisto, josta löytyy ainakin kaksi lampea, linna (!!), kylpylä ja lisää vihreää nurmitilaa. Oli siellä myös kahviloita, mutta niihin ei tutustuttu mitenkään. Mikäli sitä viettäisi enemmän aikaa kyseisessä kaupungissa, yrittäisin varmasti löytää parhaan puisto-kahvilan, parhaan puisto-jäätelökioskin ja parhaan piknik-alueen. Tällä kertaa tyydyttiin vain kävelemään paikkojen läpi ja tutkailemaan  ja havainnoimaan muita puistoilijoita. Keskuspuistossa oli enemmän "taiteilijoita", johtuen varmaan siitä, että linnan luona oli enemmän turisteja kuin Margaret-saarella. Oma suosikkini oli saippuakuplamies, joka teki hauskalla keppien ja narujen viritelmällä sairaan isoja saippuakuplia, jotka sitten leijailivat joko lapsien poksuteltaviksi tai yläilmoihin kaikkien ihasteltaviksi.

Voi olla, että seuraavaan Budapestin vierailuun menee useampi vuosi, mutta To Do -listalta löytyy jo nyt kylyplävierailu. Mikäli olisin tutustunut etukäteen kaupungin turistikohteisiin paremmin, olisin ehkä saattanut käydä jossakin kaupungin useista kylpylöistä. Tunnetuin (ja suosituin?) (ja paras?) on kaupungin keskuspuistossa sijaitseva hassun niminen kylpylä, joka ulkoapäin menisi ihan hyvin taidegalleriasta, entisaikojen kuninkaiden kesäpalatsista tai vastaavasta. On hulvatonta, miten arkkitehtuuri on muuttunut vuosi(kymmenten/satojen) varrella. Mitään en arkkitehtuurista tiedä, enkä ole sitä minuuttiakaan opiskellut, mutta näin maallikkonakin huomaa eron skandinaavisen minimalistisissa suorissa lasiseinissä ja Budapestin häikäisevän koristeellisessa kylpyläpalatsissa. (Näin ohi mennen tuli mieleen, että olisi hauskaa tehdä joskus kierros Budapestissa [tai miksei muissakin kaupungeissa] ja laskea kaikki patsaat.)

Kaupungin puistossa ei tehty erityisesti mitään (sielläkään. Olen selkeästi oppinut jotain tekemättömyyden hienoudesta.) Linnan edutalla oli kiva pieni lampi, jonka reunalla istuttiin ja katseltiin toisella puolen olevaa perheen isää, joka koitti onkia toimimatonta kauko-ohjattavaa venettä vedestä, samalla kun perheen koira koitti kovasti pelastaa isäntäänsä.

Pelkkä oleminen on toisinaan yllättävän viihdyttävää.

Koitan keksiä jostain sopivan välin laittaa loput Budapestin kuvat tänne ennen kuin lähdetään Mikaelin kanssa Sveitsiin (= huomenna aamulla)

Mission impossible? Ehkä.