Itävallasta Sveitsiin

Vauhtikuva auton ikkunasta

Dodiih,

tässä on nyt hurja kattaus kuvia meidän ekalta ajelupäivältä, eli viime  perjantailta. Kuvissa on lähinnä vuoria ja ruohoja ja vettä, vain neljässä kuvassa on ihminen ja yhdessä kuvassa kissa.

Saatiin päivään mahtumaan mielettömästi mielettömiä maisemia, useampi sata kilometriä, kolme valtiota, Tirolin suurin vesiputous, yksi melkein-paniikki hetki ja hirveästi kivaa oleilua.


ITÄVALTA

Se "iso" vesiputous tuolla oikeassa ylänurkassa

Lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan Kufsteinista kohti Sveitsiä, ja aika pitkä pätkä saatiinkin mennä Itävallan puolta. Maa on sen verran pitkulaisen muotoinen, että Sveitsiin päin ajettiin muutama tunti, kun vaihtoehtoisesti Italiaan oltaisiin päästy tunnissa.
Ihmeteltiin vuoria ja mä pahoittelin pilviä, jotka peitti huikeat näkymät alkumatkasta, eikä Mikke saanut ollenkaan oikeanlaista (mieli)kuvaa Kufsteinista. Vakuuttelin itselleni, että kyllä niitä vuoria riittää varmasti koko viikonlopuksi, enkä ollut ollenkaan väärässä.
Autolla matkustamisessa on se hyvä puoli, että mikäli aikataulu antaa myöen, voi tehdä pieniä koukkauksia sinne tänne. Me päätettiin seurata opaskylttejä Tirolin suurimmalle vesiputoukselle, joka oli kyllä hivenen pettymys. Parkkeerattiin auto Ötzin (sen jäämiehen) kylän viereen ja seurattiin opasmerkkejä jalkaisin ylös vuorenrinnettä ja saatiin näin odottamaton reippailuhetki. 

Itävallan puolella piti muuten hankkia "Vignette", joka on ikään kuin jatkuva tietullimaksu. Fyysisesti se on auton tuulilasiin laitettava tarra, josta viranomaiset sitten mahdollisen tarkastuksen yhteydessä näkevät kuka on maksanut makust ja kuka ei. Tarralappunen on voimassa 10 päivää ja maksoi 8,50€. (En muuten tiedä, onko niitä saatavana eri versioina.) Myyntipaikkoja ovat valtion rajojen läheiset huoltoasemat, täältä Kufsteinista ainakin kyseisiä lappusia saa melkeinpä joka paikasta. Mä olin rohkea ja hoidin ostotilanteen saksaksi!
Vignette ei kuitenkaan ihan kaikkia maksuja kattanut, sillä yhteen tunneliin mentäessä piti laittaa automaattiin 9€. Ja myöhemmin viikolla Italian puolelta takaisin tultaessa oli yhdelle moottoritielle suunnilleen saman suuruinen maksu.
Eli en edelleenkään ole täysin varma mitä teitä Vignetten kanssa voi huoletta ajaa. Pakollinen se kuitenkin on ja ilman sitä ajaville rapsahtaa kuulemma isot sakot.
Me päästiin joka tapauksessa hienosti Liechtensteinin puolelle.

LIECHTENSTEIN

Navigaattori ohjasi meidät hienosti Itävallasta Liechtensteiniin, mutta ennen rajan ylitystä ostettiin huoltoasemalta "Vignette" myös Sveitsin ja Liechtensteinin moottoriteille. Liechtenstein tuntuu olevan vähän kuin Sveitsin Ahvenanmaa, sama raha ja yhtä irrallaan EU:sta kuin Sveitsi, mutta silti kovasti kantaa omaa lippuaan ja pitää vain yhtä virallista kieltä. Heidän vignette oli hintavampi (33€), mutta validi vuoden verran. Me tarvittiin sitä vain muutamaksi päiväksi, mutta hinta on yhtä kaikki sama. Sinäänsä ihan kivaa, ettei kulattajana tarvitse suorittaa hurjaa vertailua eri vaihtoehtojen kesken, mutta toisaalta joku parin päivän pikku-vignette olisi näin läpikulku-turistina ihan miellyttävä.

Meidän piti lounastaa Liechtensteinin pääkaupungissa Vaduzissa, muttei ollut siinä kaupungin kohdalla vielä yhtään nälkä, joten jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin ottamaan kuvia hienosta linnasta ja kivasta kukkapellosta. Oli niin kesälomafiilis siinä auringon paistaessa ja kukkien kukkiessa ettei mitään rajaa. Vietettiin hyvä tovi ihmetellessä upeaa maisemaa.
Aiheutin Mikaelille melkein sydänkohtauksen, kun oltiin jo autossa ja kurvaamassa liikkeelle kun kiljaisin "KISSA!" ja hyppäsin liikkuvasta autosta ulos.
Mun oli ihan pakko saada nähdä (ja kuvata) Liechtensteiniläisessä kukkapellossa tallustava musta kisu! Kun se sitten tallusti omasta tahdostaan ja mun kisutteluista huolimatta pois, oltiin valmiita jatkamaan matkaa.

Die Katze

SVEITSI

Jossain Liechtensteinin ja Sveitsin rajamaastossa käytiin kaupassa ja ostettiin evästä. Jäätettä, porkkanoita, suolakeksejä ja pullaa. Sellaiset perus automatkaeväät. Mussutettiin niitä sitten koko päivä, eikä edes illalla ollut niin kova nälkä, että oltaisiin menty ravintolaan syömään. Autossa istuessa ei niin hirveästi tule energiaa kulutettua...
Sveitsin ja Liechtensteinin rajaa ei nähty missään vaiheessa. Huomattiin vain, kun valkoisia ristejä punaisella pohjalla alkoi näkymään siellä sun täällä lipputangoissa ja pääteltiin siitä olevamme Sveitsin puolella.
Rajatarkastus tehtiin tosiaan jo ennen Vaduzia, ja Mikke hoiti tilanteen hienosti puhumalla sanasen puhdasta suomea :D Ketään ei kiinostanut nähdä meidän passeja tai tavaroita, joten jatkettiin matkaa ihan ilman moottorin sammuttamista.

Perus taukopaikka

Ja toinen taukopaikka

Sveitsissä oli järjettömän kaunista.

Niin hienoa, ettei missään vielä ikinä ole tätä aikaisemmin ollut niin paljon niin kaunista. Paljon on hienoja katuja tai upeita istutuksia tai vaikuttavia näkymiä, mutta se osa mitä Sveitsiä ehdittiin näkemään oli jatkuvalla syötöllä upeaa. Siis ihan koko ajan. Erityisesti vuorten välissä olevat järvet olivat ihania ja pysähdyttiinkin pariin kertaan katselemaan niitä.

Näin jälkeen päin sitä miettii, miksei kukaan ole markkinoinut Sveitsiä mulle aikaisemmin? Tai miksen ole itse keksinyt lähteä sinne aikaisemmin? Sveitsi on maisemiensa puolesta täydellinen.

Navigaattori oli korvaamaton apu, mutta välillä tuli aina ylläreitä. Melkein loppumatkasta se nimittäin käski meitä ajamaan järven yli, joten oletettiin siinä olevan jokin silta. Mikke oli ihan innoissaan, että pääsee näkemään superpitkän, sveitsiläistä tekoa olevan infrastruktuulisen rakennelman, mutta todellisuus olikin hiukan eri. Siinä järven poikki meni nimittäin lauttayhteys, mutta onnistuttiin missaamaan edellinen vuoro parilla minuutilla, ja seuraava tulisi vasta tunnin päästä. Päätettiin siis lähteä kiertämään järveä, koska "ei se voi niin kauhean iso olla". Noh, päästiin seuraavaan niemen kärkeen ja todettiin, että järven kiertämien autolla kestäisi varmaan kolmatta tuntia, joten käännyttiin takaisin lauttarantaan. Aikataulun vieressä oli lauttahinnasto ja selvitettiin viereisestä hotellista, että lautalla käy vain käteinen. Lähdettiin siis metsästämään pankkiautomaattia, koska eihän me nykynuoret oltu osattu varautua paikallisella käteisellä. Hiukan tuskastuneen kellon tikittäessä ajettiin takaisin päin ja kyseltiin automaatin sijaintia random-ihmiseltä (saksaksi!), löydettiin sujettu infopsite, josta ei ollut apua, ja lopulta yhden nurkan takaa pilkisti automaatti!

Lauttamatka maksoi autolle ja kuskille 22 frangia ja lisämatkustajalle 5 frangia. Päästiin toiselle puolen jorpakko alle puolessa tunnissa ja nähtiin lisää kauniita maisemia.

Ja siinä se päivä sitten olikin. Järven ylityksen jälkeen ajeltiin vielä ainakin tunti ellei kaksikin ja päästiin kahdeksan aikaan illalla hotellille Wilderswiliin.