Islam ja Touba

Senegalin pääuskonto on islam, wikipedia antaa muslimien määräksi 94% väestöstä. Kyseinen fakta vaikuttaa melko olennaisesti maan jokapäiväiseen elämään. Nyt nostan esille vain ne "omat huomioni/ihmetykseni", jokaisella varmasti on omat tulkintansa koraanin ohjeista ja noudattaa niitä niin kuin parhaaksi näkee. Toivon, ettei kukaan loukkaannu mahdollisista epäkorrekteista termeistä, joita tekstissä saattaa esiintyä. En pyri loukkaamaan ketään.

Kulttuurieroja miettiessä, mieleen jäi erityisesti erää koulun seinällä olleet aakkoset. En nyt muista mitä sanaa aapisessa käytetään i-kirjaimen kohdalla (isä, ilmapallo?), mutta siellä oli "I, niin kuin imaami". Voidaan vetää nopea johtopäätös, että jo pienet lapset ovat hyvin perillä islamin asioista.

Pienoismalli Touban moskeijjasta

Kuvia eri "tapahtumista" (mm. rukoilu) ei oikeastaan ole, kun en uskaltanut ilman lupaa kuvata ja luvan kysyminen tuntui jotenkin epäkohteliaalta. Muslimista kun ei koraanin mukaan saa tehdä kuvaa. Tästäkin lisää alla.

Pukeutuminen: Tästä tuli mulle pieni probleema jo ennen matkaa, kun ohjeistus oli "peittävä" ja harva vaatekappale, jota yleensä käytän +20 asteessa sopii tuohon kuvaukseen. Anyhow, naisilla oli käytännössä aina reidet peitossa, usein näki nilkkoihin asti yltävän hameen tai normi farkut. Täysin hunnuntettuja naisia en tainnut nähdä ja vain muutamia, jotka olivat verhonneet hiuksensa. Huiveja käytetään yleisesti paljon, lähinnä kuitenkin asun koristeena.

Joillakin veljeskunnilla on omanlaisensa päähineet myös miehille, ja osa porukasta hommasikin uudet "pipot". Rannoilla ja turisti alueilla voi olla ihan rennosti länkkäri vaatteissa, mutta syrjäseuduilla on ihan reilua kunnioittaa vallitsevaa käytäntöä. Monella naisella oli kuitenkin tapana paljastaa toinen olkapää, myös pienemmissä kylissä.

Touban pyhässä kaupungissa suoritettiin kuitenkin kunnon "muslimisoituminen" ja koko seurueen tytöt kiedottiin aiemmin hankittuihin kankaisiin.

"Diskomuslimit"

Rukoilu: Ehkä silmiinpistävin "kummallisuus". Telkkarista katsotaan kiihkeää futismatsia ja huoneessa olijat eläytyvät matsiin täysillä. Välillä joku katsojista nousee, ottaa mattonsa, menee hiukan sivummalle ja rukoilee. Kiihkeä futis-fani muuntuu parissa sekunnissa seesteiseksi rukoilijaksi - ja tätä minun oli jotenkin vaikea käsittää. Sitä on ehkä liian tottunut kiihkouskovaisiin, ateisteihin tai tähän omaan "kuulun kirkkoon, mutten harrasta uskontoa"-kategoriaan, etten osaa mieltää rukoilua siihen kuuluvine kaavoineen mitenkään rutiininomaiseksi. Ja kun ihmiset rukoilevat missä silloin sattuvat olemaan. Lentokentällä, putiikin edessä, leirillä... Enkä oikein tiennyt, onko epäkohteliasta seurata toisten rukoilua. Tuijottamista kun ei meilläpäin oikein hyvällä katsota.

Moskeijassa

Ennen rukoilua tulee pestä ainakin kasvot, jalat ja kädet, jonka lisäksi naisilla tulee olla hiukset, olkapäät ja nilkat peitettynä.

Ruoka: Sian lihaa ei missään vaiheessa edes tarjottu, sen löytäminen voi olla kenties jopa hankalaa? Aiemmassa postauksessa mainittiinkin, ettei vasenta kättä käytetä syödessä, mutten ole ihan varma onko tämä kytköksissä myös uskontoon, vai pelkästään hygienin seikka. Oli tärkeää myös tarkistaa, että lihasta oli oikeaoppisesti vuodatettu veri, ja esimerkiksi kanapatee tölkissä oli selkeä "halal"-merkki, josta tiesi lihan olevan kunnollista.

Moskeijaan mentiin paljain jaloin.

Valokuvaaminen: Oppaissa neuvottiin kysymään lupaa kuvaamiselle, mikäli kuvassa olisi ihmisiä, ja välttämään kuvaamista julkisilla paikoilla. Olin itse hiukan hämmästynyt, miten paljon paikalliset kuitenkin halusivat tulla kuvatuiksi. Lapset juoksivat laumoittain kameran eteen ja poseerasivat ihan ammattimaisesti :D Toisinaan aikuiset pyysivät, että heistä otettaisiin kuva.

Ja sitten taas välillä joku tuli heristämään sormea heti, kun näki vilahduksenkin kamerasta tai kadunmies totesi, ettei alueella saa kuvata. Mitään yhtenäistä linjaa ei siis oikein löytynyt.

Toubassa saatiin luvalla ottaa kuvia.

Rantapose N'Gorissa

Miehet vs. Naiset: Miesten maa, pakko myöntää. Kia otti nokkinsa, kun hänen maksaessaan ostoksiaan kassa palautti rahat automaattisesti Simolle, ilman mitään varsinaista syytä. Samoin Kian tilaus lentokentän kahvilassa jäi täysin puolitiehen, kun mies asiakas päätettiin palvella ensin. En taaskaan ole satavarma, mikä näiden esimerkkien islam-peräisyys on, mutta joku pieni side löytyy varmasti. Seurueen tavatessa toisen, miehet tervehditään ensin ja sitten ehkä naiset.

Moskeijan kattomosaiikkia.

Näkyvyys: Todella heikosti keksitty aiheen nimi. Pointtina on kuitenkin se, että uskonto on jo pelkästään kuvina todella paljon esillä ja näkyvillä joka paikassa. Uskonnollisten henkilöiden kuvia on seinillä, rukousnauhoja on joka paikassa ja paljon nähtiin näiden "yhdistelmiä": kaulakoruja, joissa on puulaattaan kiinnitettynä kuva henkisestä johtajasta. Uskonto näkyy myös nopeasti vaatetuksesta, lähinnä juuri päähineistä.

Seinillä kuvia ja rukousnauha.

Touban moskeija.

Touba-päivä: Leirin ohjelmaan kuului vierailu Toubassa [tuubassa], joka on Senegalin (koko länsi-Afrikan?) pyhin kaupunki. Wikipedian selostuksen kaupungista löytää täältä. Tiivistäen voin kertoa, että kaupunki on täysin erään veljeskunnan omistama ja ylläpitämä ja suurin osa asukkaista on jotakin kautta sukua Aamadu Bàmballe, joka on erään veljeskunnan perustaja. Kaupunkiin tehdään über-isoja pyhiinvaellusmatkoja ja se on kansallisella tasolla merkittävä paikka.

Sira & minä, Touba

Vierailu oli muutaman tunnin mittainen, ja keskittyi moskeijaan. Oltiin verhouduttu jo aiemmin Djourbelissa ja vaikka kangas oli ohut, koko päivä oli tuskallisen kuuma. Jätettiin kengät moskeijan vieressä sijaitsevaan rakennukseen, jossa on ainakin jonkin asteinen rukoussali ja tärkeiden vieraiden vastaanottohuoneita tms. Saatiin oppaaksi erittäin mielenkiintoista englantia puhuva henkilö, joka korosti useaan otteeseen islamin rauhantahtoista ydinajatusta ja vinkkasi parhaat kuvauskulmat.


Pakko todeta silti, että ihan törkeän huonoja kuvia tuli otettua. Tai jollei muuta, niin ainakin vähäinformatiivisia. Moskeijasta löytyy kuitenkin pesupaikat (naisille ja miehille erikseen) ja useita rukoustiloja. Siinäkin mielessä erilainen, verrattuna muihin vierailu kohteisiin, että hiekkaa oli todella vähän. Koko moskeijan alue on laatoitettu, joten pölyä ei sinä päivänä niin hirveästi jalkoihin tarttunut.