Thanksgiving 2013

Kiitospäivän pitkä viikonloppu tuli ja meni, sain syötyä oloni turpeaksi muutamaan otteeseen ja rentoiltua sopivasti.

Kiitospäivää vietetään Kanadassa ja Amerikassa eri aikaan, Kanadassa näin lokakuun puolessa välissä ja Amerikassa marraskuun lopulla. Kanadalaisille kiitspäivä ei ole vuoden isoin juhla, vaan hyvä (tai pakollinen) syy viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tietyt ruoat kuuluvat juhlapöytään ja perheillä voi olla erilaisia juhlaperinteitä. Kaikenlaiset syys-elementit kuuluvat koristukseen ja oranssinvärisiä lehtiä löytyy patalapuista, pöytäliinosita, verhoista, muovikoristeista, ovikransseista, piparimuoteista, koruista ja ties mistä. Tykkään!

Viikonloppu kului omalta osalta perjantaina seuratessa Courtneyn leipomisia, lauantaina syödessä Courtneyn isoisän luona ja sunnuntaina oman host-perheen kanssa. 

Oikeista juhlaruoista ei nyt kyllä ole kuvia, koska huolimatta kaikesta kehtaamisestani tuntui vain liian nololta olla kamera kourassa ruokapöydässä. Kuvituksena on siis tällä kertaa otoksia lauantain illallisen valmistelusta.

Mentiin perjantaina Sarahin luo (jossa Courtney pääsääntöisesti asuu) ja ihmeteltiin mini-kurpitsajuustokakkujen ja porkkanakakun valmistumista. Courtneyn häärätessä keittiöön ei saa mennä häiritsemään, joten istuttiin Niinan kanssa kiltisti työpöydän toisella puolella ja pysyttiin pois tieltä. Avuliaana ihmisenä tein kuiteankin aluksi oman osuuteni ja mittasin kaksi kupillista sokeria taikinaa varten. Huh, kun oli rankkaa.

Syömään mentiin lauantaina Courtneyn isoisän Gregin luo, jonne tulivat myöhemmin myös Courtneyn äiti ja täti + setä perheineen. 4 pientä serkkulasta saivat sopivasti ääntä aikaiseksi, mutta olivat hyvää juttuseuraa ja kertoivat mielellään kaikkia hauskoja tapauksia. Ennen muiden saapumista oltiin nelistään Niinan, Courtneyn ja Gregin kanssa hiukan valmistelemassa syömistä. Oltiin ovelasti kysytty Sarahilta, mitä isäntäväelle kuuluu viedä kiitoksena illalliskutsusta, ja koska jälkiruokaa ei kannattanut viedä, päädyttiin kukkiin ja viiniin. Greg valmisti pääruoan (kinkun) ja täti toi tullessaan muita ruokia ja setä viiniä, joten arvioitiin viemisten osuneen ihan nappiin.

Gregin talo on melkoisen hieno, muttei kuitenkaan liian iso. Kivana lisänä on pienehkö uima-allas, johon oltaisiin voitu mennä pulikoimaan, mikäli oltaisiin muistettu ottaa aktiviteettiin sopiva vaatetus mukaan. Päädyttiin kuitenkin pelkästään istutskelemaan takapihan terassille ja välillä käytiin napsimassa alkupaloja (munchies) ennen sukulaisten saapumista. Naapurin Al ja Audreykin kävivät moikkaamassa kun omilta päivällisiltään ehtivät.

 Kiitospäivä-illallisella tarjottiin siis kinkkua, joka oli valmiiksi viipaloitua. En sitten tiedä miten hyvin Suomessa menisi kaupaksi etukäteen viipaloitu joulukinkku, mutta Kanadassa kyseinen myyntiartikkeli on ilmeisesti ihan peruskamaa. Greg valmisti esikypsennetyn kinkun grillissä, ja liha oli ihan mahdottoman hyvää. Parasta Kanadassa syömään tähän mennessä. Lisukkeina oli käsittääkseni kurpitsasta tehty laatikkoruoka, jonka päällä oli todennäköisesti ruskeaa sokeria/siirappia ja hasselpähkinöitä (nom nom) sekä viipaloituja perunoita jonkin näköisessä juustokastikkeessa. Ihan maistuvaa sekin. Salaatin virkaa toimittivat kypsennetyt ruusukaalit. Tai ainakin oletan niiden olleen ruusukaaleja. 

 Lauantaina tarjolla olikin sitten perinteisemmin kallkunaa, jota ei kypsennetty kokonaisena uunissa, vaan se oli paloiteltu mahtumaan pellille paremmin. Kalkkunan täyte tarjoiltiin erillisessä astiassa, koska ilmeisesti linnun täyttäminen aiheutta ongelmia sen kypsentämiseen ja sitten kaikki saavat salmonellan ja elämä on kauheaa. Näiden seuraksi ruskeaa kastiketta. Siihen kylkeen perunamuusia (johon oli ekstrana lisätty tavallisen maidon lisäksi kermavaahtoa), kypsennettyä kaalia ja muita juureksia, sekä nauris-laatikkoa. Jälkkäriksi omena- ja kurpitsapiirakkaa.

Hiukan tulivat mieleen jouluruoat, mutta ruokalajeja oli vähemmän. Täyteen sai itsensä syötyä joka tapauksessa.

Mitään erityisiä juhlallisuuksia kiitospäivään ei ainakaan näissä perheissä sen enempää liittnyt. Courtneyn luona sytytettiin kynttilä edesmenneelle isoäidille ja Ian lausui täällä meillä melko huolettoman ruokarukouksen. Mitään amerikkalaista "kiitos siitä ja tästä ja tuosta"-rinkiä ei lueteltu.

Odotin ehkä jotain virallisempaa tai juhlallisempaa tapausta, mutta näin kahden illallisen kokemuksella sanoisin kiitspäivän olevan melko rento, vähän isompi perhejuhla.

 Host-perheen Kiitospäivästä teki tänä vuonna ertyisen se, että Caelan kastettiin sunnuntai-aamuna. Menin mukaan kirkkoon ja vietin ihna mielenkiintoisen puolitoista tuntisen elokuvateatterin tapaisessa juhlasalissa, jossa perhe käy melkein joka sunnuntai. En nyt osaa tarkemmin määritellä mihin kristilliseen lahkoon/jaostoon/osastoon perhe kuuluu, mutta toimitus oli erittäin musiikkipainotteinen ja ainakin seurakunnalla on äärimmäisen hieno av-järjestelmä jos ei muuta. 

Vähän väsyneenä tätä kirjoitan, mutta hieno viikonloppu oli joka tapauksessa. Ainakin eilen maanantaina syötiin vielä kiitospäivän jämiä, tänään ei enää ollut kalkkunaa tarjolla.