Pit stop at Boston

Perillä!

Tai ollaanhan täällä nyt oltu jo keskiviikosta asti, mutta wifi saatiin koneeseen toimimaan vasta äsken, joten tämä "Perillä!"-päivitys tulee vasta nyt.

Rakas ystävämme USA oli pienoinen kivi kengässä ja mutka matkassa, mutta muuten lentely Helsingistä Torontoon sujui suhteellisen kivuttomasti.

Icelandair tarjoili parhaat viihdykkeet ja leffat Helsinki-Reykjavik välillä, ja mikäli laitteet olisivat toimineet olisi lisää viihdettä ollut tarjolla vielä seuraavallakin lennolla. Harmikseni satuin istumaan juuri sillä penkkirivillä, jonka viihdesysteemit eivät Reykjavik-Boston välillä olleet toiminnassa. Koitin siis sen viiden tunnin lennon horrostaa huonolla menestyksellä.

Ensimmäinen lento oli kuitenkin nopeasti ohi Les Miserablesin kanssa. Tarjolla olisivat olleet myös Hobitti,sekä ikisuosikit Moulin Rouge ja Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu. Ei ollenkaan heikko esitys kun näiden lisäksi oli vielä saatavana suosikki TV-sarjoja, kuten The Big Bang Theory.

Iloisena Islannissa. Paljon ei ollut aikaa tutkia paikkoja, mutta jos yleiseen vessaan voi ihastua, niin se tapahtui Keflavikin lentokentällä. Tilaa oli kopissa vaikka kolmelle pienemmälle, kaikki oli rentoutavan valkoista ja modernin automatisoitua. Vain valaiden laulu puuttui.

Tämän jälkeen kuvaan astui Setä Samulin kotimaa, johon tutustuminen oli astetta rasittavampi kokemus.

Jo Helsingistä lähtiessä oli ongelmia, kun mua ei voitu checkata lennoille. Syy: kipaisen Bostonin (eli Amerikan) kautta, joten mulla pitää olla matkalippu pois sieltä. Noh, olen vain vaihtamassa konetta, jatkaisin Kanadaan, eikä mulla ole mitään pakottavaa tarvetta tulla ikinä takaisin USAan. Tämä nyt ei kuitenkaan käy, koska USAsta pitää jatkaa jonnekkin muualle, kuin Kanadaan tai Väli-Amerikkaan. Mietin siinä sitten vain, että miksei tätä ole kerrottu aikaisemmin, tai miten olen voinut ohittaa kyseisen ilmiselvän faktan.

Sitten vaan läppäri kauniiseen käteen ja tilaamaan lentolippuja kotiin, ennen kuin olen edes päässyt matkaan. Ei siinä muuten mitään, tämä nyt vain tuli vähän äkkiä.

Maahantulo- ja tullauslappuja täytellessä kysyin vieruskavereilta apua, ja Torontolaiset ystävällisesti kertoivat mitkä laatikot lapusta kannattaa ruksata. Juteltiin hiukan enemmän ja pohdittin yhdessä, mahdetaankoa ehtiä samaiselle Toronton lennolle, kun vaihtoaikaa oli koneen myöhästymisestä johtuen vain hiukan reilu tunti. Lentoemo käski olla huolehtimatta, koska hän on mennyt samojen rajatarkastusten ja tullien läpi ainakin sata kertaa ja aina on ehtinyt. You bet.

Pika-adoptoiduin tähän Toronto-perheeseen, ja jumitettiin peräkanaa USAn rajalla reilun tunnin verran. Juuri sopivasti niin paljon, että jatkolento oli jo noussut ilmaan kun sain laukkuni tullista läpi. Siitä sitten vain lentokenttäbussilla viereiseen terminaaliin varaamaan uutta lentoa seuraavalle päivälle, ja toisella bussilla takaisin ensimmäisen terminaaliin kyselemään lentoyhtiöltä mahdollista yösijaa.

Kaikeksi onneksi mulla oli tämä mahtava Kanadalainen apuperhe käytössäni ja heidän kanssa selviteltiin asioita ja oltiin yhteydessä sinne sun tänne. Läppäri on hurjan kätevä kun lentokentillä on ilmeinen Wi-Fi käytössä. Saa pystyyn vaikka pienen toimiston jos niikseen tulee.

Päästiin lentoyhtiön tarjoamaan hotelliin yöksi (samalta lennolta oli myöhästynyt ilmeisen monta matkustajaa), ja oli kieltämättä melko mukavaa viettää yö kunnon sängyssä. Voittaa lentokoneen penkit sata nolla.

Pyyhesettien määrästä päätellen saamani huone on sopiva neljälle ihmiselle, ja mä sain kaiken sen tilan yksin!!  Valittavana oli viisi tyynyä ja käytössä TV, vedenkeitin (+ teetä ja pikakahvia) sekä kylpyamme. Hotellissa olisi ollut myös uima-allas, mutta lentokentällä piti olla taas aamulla seitsemältä joten pulikoinnille ei jäänyt aikaa.

 Nälissään ei myöskään tarvinnut olla. Saatiin $20 iltaruokailuun ja $15 aamupalaa varten. Adoptioperhe tilasi väähn sitä sun tätä, kun heillä oli viiden hengen voucherit käytössä, itse päädyin seuositusten perusteella paikalliseen soppaan (nimeä ei voi millään enää muistaa) ja mansikka-salaattiin. Salaatissa olleet saksanpähkinät oli asiaankuuluvasti sokeroitu.

Aamu oli muutamien tuntien unen jälkeen melko miellyttävä. Ainoastaan päätä särki, kun en ollut eilisenä matkapäivänä juonut tarpeeksi vettä. Suihkun jälkeen keitin ensin kahvit omassa huoneessani, ja hetken päästä tilasin toise kupin aamiaisella. Otettiin melko lentävä lähtö hotellista, koska lentokenttäbussi tuli hakemaan seitsemältä, eikä aamiainen ollut silloin viellä valmis, vaikka oltiin tilattu se jo parikymmentä minuuttia aiemmin take awayna. Valitettavasti hotelli ei ollut varautunut niin suureen määrään yllätysvieraita, ja aamiaista oli tekemässä/tarjoilemassa vain yksi henkilö. Juoksutettiin rouva parkaa siis oikein kunnolla.

Lentokentällä kiire vaihtui taas odotteluksi, kun lento oli jostain syystä 1,5 tuntia myöhässä. 
Lopulta sanottiin päivän valossa heiheit Bostonille, ja päästiin vihdoin jatkamaan kohti Kanadaa!

Torontossa kaikki meni hyvin ja hienosti ja jada jada jada. Sain laukun ja odotin bussia/taksia, joka toi mut vihdoin keskiviikkona paikallsita aikaa kolmelta iltapäivällä Peterboroughiin ja host-perheen luo.

Laukkua avatessa huomasin kortin, jonka rakas ystäväni Amerikka oli sinne sujauttanut.