Talo 1231

Hei vain taas!

Viikko koulua ja kohta kaksi viikkoa Kanada-elämää takana.  Sain jotenkin hankittua itselleni möykyn kurkkuun, ja koitan nyt toista (vai kolmatta?) päivää yskiä sitä pois. Ikuisena ja kaikkivoipana lääkkeenä toimivaa mustaherukkamehua ei ole saatavana, joten korvikkeena toimii piparminttu-tee. Tänä aamuna luotin myös mustikkamuffinssin parantavaan voimaan.

Josko tää tästä.

Aion nyt kuitenkin sunnuntai-aamun iloksi esitellä hiukan paremmin mun nykyistä asuinpaikkaa. Homma lähti käyntiin kesällä, kun aloin tutkia mahdollisia majoitusvaihtoehtoja, ja melko nopeasti huomasin että täälläpäin vuokrataan enneminkin huoneita, kuin kokonaisia asuntoja. Tai sitten ne asuntojen hinnat olivat ihan järkyttävän korkeita, eikä kaksioita pienempiä kämppiä oikeastaan ollut.

Huoneen vuokraaminen tuntui joka tapauksessa mukavammalta vaihtoehdolta kuin asuntola (6 hlön solukämppiä...), ja muutaman mutkan kautta sain laitettua oman vaihtari-etsii-vuokra-huonetta-ilmoituksen paikalliselle nettisivulle. Vastauksia tuli 5 tai 6, ja Suzannen viestisä tuli heti sellainen hyvä fiilis. Tarkentavien sähköpostiviestien jälkeen asia oli lyöty lukkoon, ja sitten jäi enää nähtäväksi millainen perhe ja kämppä niiden viestien takaa oikeasti löytyisi.

Voin ylpeästi ilmoittaa saaneeni sekä bingon että jackpotin, ja osuneeni kultasuoneen. Lyhyesti kuvailtuna asun normaalin lapsiperheen luona. Äiti pakkaa lasten lounaat koulua varten, Ian-isä tekee mahtavaa ruokaa ja hoitaa pieniä renoveerauksia kotona. Caelan 10v pelastaa maailmaa ja tykkää Monster High -nukeista, Joseph 7v pelkää hämähäkkejä, tykkää Lucky Charms muroista (joissa on seassa vaahtokarkkeja) ja ajaa kilpaa pyörällä naapurin poikien kanssa.

Isä muistuttaa hiukan Harry Potter elokuvien Hagridia ja googlaa kaikkiin retorisiinkin kysymyksiin vastaukset Macilta (mm. sen onko 21-vuotiaan turvallista matkustaa yksin New Yorkiin. Kuulemma on). Suzanne on todella herttainen ja pitää kovasti huolta siitä, että mulla on kaikki hyvin ja hienosti, enkä joudu kävelemään sateessa tai että saan varmasti tarpeeksi pannukakkuja. Tykätään yllättävän paljon samoista asioista ja tullan todella hyvin toimeen.

Caelan aloitti nyt 5 luokan ja on ihan parasta seuraa mulle. Tyttö voi jutella taukoamatta tunnin verran ja aikoo pitää ensi keväänä hyväntekeväisyys-synttärit. Eräänä iltana viime viikolla hän askarteli vanhoista pizza-laatikoista luonnonsuojelukylttejä, koska heidän parhaalta sammakkopaikaltaan ovat kaikki otukset hävinneet ilmeisesti roskaamisen takia. Aion pyytää Caelanilta pari tutor-tuntia, jos ranska alkaa tuntua liian vaikealta.

Joseph (Jo) on välillä hiukan liiankin aktiivinen ja päästää tajuttoman kimeitä ääniä. Hän haluaa kovasti kaikkea heti ja nyt, mutta on pohjimmiltaan kai kuitenkin ihan rauhallinen ja suloinen ja rakastaa legoja. 

Tämä perheessä asuminen on niin täysin mulle sopiva järjestely kuin vain olla voi. Parasta on ehkä se, että saa kertoa päivän tapahtumista heti jollekin, ja jos tulee vastaan jokin paikallinen omituisuus (squash = koristekurpitsa, ei pallopeli), niin voin aina kysyä ja saada vastauksia. Suzanne kovin mielellään myös ajaisi mut autolla joka paikkaan, mutten kyllä varmaan ikinä kehtaisi pyytää kyytiä mihinkään. Kauppereissuille lähden melkein aina mukaan ja vaeltelen pitkin käytäviä ja hihittelen hassuille tuotteille samalla kun Suzanne tekee ostoksia ja sanoo Jo'n kaikille mieliteoille 50 kertaa "ei".

Ja ehkä suurimpana etuna on keittiö ja täysi käyttöoikeus kaappien sisältöihin. Mun vuokran hintaan kuuluu "täyshoito" eli kaikki ruokailut. Toivottavasti en ole kovin röyhkeä, mutta aika vaivattomasti sopeuduin käymään vieraalla jääkaapilla ja olen jo nyt valtavan taitava kapselikahvinkeittimen käyttäjä. Ajattelin kyllä ostaa omat kahvit, ihan vaan reiluuden nimissä.

Talo ei ole mikään linna, vaan ammattitaidottoman arvioni mukaan keskiluokkainen 4 makuuhuoneen omakotitalo, johon kuuluu takapiha. Asutaan tällaisen lenkin tekevän kadun viimeisessä takanurkassa ja jos voisin luikkia takapihan kautta isolle tielle, niin matka ostoskeskukselle melkein puolittuisi. Tai ainakin lyhenisi. Bussi ostoskeskukseen ja downtowniin kulkee sopivasti kadun päästä ja maksaa $2,50 suuntaansa.

Talo on kaksikerroksinen ja alakerta, jossa mun huone on, on osittain maan alla.  Sisään tullaan "välitasanteelle", josta pääsee joko ylös tai alaspäin. Alhaalla on mun huoneen lisäksi isohko varastohuone, jossa on pyykinpesukone ja kuivausrumpu, mun kylppäri, kaksi pienempää varastointi-tilaa ja oleskeluhuone. "Recroom" on se oleskelutila ja Ian pelaa aika usein videopelejä play stationilla (nyt on menossa Skyrim). Lapsilla on joitakin leluja siinä, ja talon ainoa televisio myös. Aika rauhassa saan kuitenkin olla, jos niin haluan, koska mun huone ja rec-room on ihan vastakkaisisa päädyissä.

Ja unohdin jo mainita perheen viidennen jäsenen! Gracie-kissa on ihanan pehmeä ja suloisen kaunis sisäkissa. Se on joitakin muistamattomia vuosia vanha ja alunperin pelastettu löytöeläinkodista. Seurallinen ja kaunis kisuli. Sopii hyvin mun huoneen sisustukseen!

Mun huoneessa on kokolattiamatto, beiget seinät, kaksi avohyllyä, ikkunasyvennys, jota voisi käyttää hyllynä, iso ja pehmeä sänky, yöpöytä/lipasto, työpöytä, tietokonetuoli ja vaatekomero. Seinät on hiukan tylsät, ja ajattelin mennä joku päivä etsimään sopivan mitäänsanomattomia sisustustauluja, ettei olisi niin onttoa. Eilen ostin 3 dollarilla pienen muratin, joka sekin tarvitsisi vähän viihtyisämmän purkin. Halloweeniksi ja Kiitospäiväksi pitäisi varmaan myös hankkia jotain koristuksia.

"Elämän ääniä" kuuluu tietysti ajoittain, varsinkin jos lapset ova kotosalla. En kuitenkaan pidä sitä mitenkään isona miinuksena, koska mulla on paljon aikaa olla arkena kotona silloin, kun pienet on koulussa. Suzannen kanssa höpötellään aina, jos ollaan samassa huoneessa, mutta omasta huoneesta saa oven kiinni ja lukkoon, jos siltä tuntuu.

Yläkerrassa on sitten oleskeluhuone+ruokailutila, keittiö, kylppäri ja 3 makuuhuonetta. Kaikkialla asiat on kotoisasti vinksallaan ja vähän rempallaan, tavara- ja vaatepinoja on toisinaan sielä täällä ja leluja milloin missäkin. Jo'lla on kaksi vihreää, pallon muotoista pehmolelua "Om-nomeja", joita hän kantaa melko usein mukanaan ja viljelee sinne tänne.

Tuntui aluksi  kummalliselta, ettei yläkerran olohuoneessa ole mitään "viihdykettä", kun TV on alhaalla, mutta kaikki ovat melko taitavia läppärin käyttäjiä, ja kolme neljästä soittaa pianoa, joten ylhäälläkin riittää tekemistä. Näille on jouluksi tulossa vieraita, ja talossa aikoo silloin mahtua asumaan 12 henkeä. Lähden sopivasti alta pois!

Keittiössä on iso, mutta mun silmiin hiukan vanhanaikainen liesi + uuni, mikro, vedenkeitin ja se monta kertaa mainittu kapselikahvinkeitin. Jääkaappiin ja pakastimeen mahtuu jos jotakin. Herkkuhylly on korkealla, mutta Jo kiipeää sinne näppärästi joko tuolin avulla tai omin voimin.

Näillä on siellä täällä seinillä kehystettynä erinäisiä hengellisiä tekstejä, ja perhe käy pääsääntöisesti joka sunnuntai kirkossa. Ian on tosi usein soittamassa tai laulamassa, ja muutkin käyvät usein esiintymässä. Kerran tähän mennessä Ian lausui ruokarukouksen kun kerrankin kaikki olivat paikalla samaan aikaan syömässä kunnon ateriaa. Menen varmaan joku sunnuntai mukaan katsomaan millaista toimintaa heillä siellä on.

Perheellä on yksi (7-paikkainen) auto, isovanhemmat itärannikolla ja paljon tuttuja. Tässä osoitteessa he oat asuneet vuoden verran.


Täällä mä oon.