|
Savannia, Mboro |
|
|
|
|
|
Tällä kertaa tarkoituksena esitellä lähemmin Senegalin luonnonmukaista ympäristöä. Ja vaikka otsikossa on mainittu myös eläinkunta, niin siitä ei pahemmin ole kuvia/tekstiä. Johtuu siitä, ettei nähty mitään hirveän mielenkiintoisia elikoita (esim. jellonia) ja ne ainoat eksoottiset linnut oli pääasiassa tosi säikkyjä, enkä koskaan ollut tarpeeksi nopea kameran kanssa.
|
Palmuja, Rufisque |
|
Pahoittelut heti alkuun myös siitä, etten osaa tarkasti määritellä jokaista kukkaa/kasvia. Meidän mummi olisi tällä saralla paljon parempi; hän tunnisti melkein jokaisen kuvatun kasvin muutamassa sekunnissa :D
|
Kaktus, Rufisque |
Näin yleistäen voisi sanoa, että Senegalin luonto on tosi kaunis ja mielenkiintoinen! Luontomatkailijoita tulisi pilvin pimein, mikäli olisi resursseja säilyttää ympäristö sellaisena kuin se on ja sitä vielä markkinoitaisiin maailmalle riittävästi.. Onglemia vain tuppaa olemaan, kun Sahelin alue (johon Senegal kuuluu) aavikoituu vinhaa vauhtia ja ihmiset heittävät jätteitä minne sattuu. Koko maa siivoustalkoisiin, sanon minä!
Nurmikkoa on todella vähän ja syy on kuivuus. Meidän kolmen viikon reissun aikana ei kertaakaan satanut, vaan sateet sijoittuvat (kuten nimestä kuuluu) sadekaudelle. Maa on hiekkaista ja pölyistä ja todella "kuollutta". Kosteikot erottuvat edukseen juuri vihreydellä ja nyt kun Suomen kevät on parhaimmillaan, en yhtään ihmettele Suomi-mainosten lauseita "upeasta ja vihreästä luonnosta". Suomi todella on vihreä. Senegal on lähinnä keltainen. Tai oranssi. Tai beige.
|
Baobab aka apinanleipäpuu |
Asia joka pisti silmään (tai paremminkin ihoon) oli kasvien piikikkyys. Jokaisessa korressa, heinässä, puussa ja pensaassa oli piikkejä, ja useammin kuin kerran tulin repineeksi vaatteni/ihoni niissä. Tästä voi joku viisas biologi minua valistaa; aiheuttaako kuivuus lehtien surkastumisen piikeiksi? Vinkkinä voin siis sanoa, ettei kannata juosta suin päin pusikkoon. Se todennäköisesti sattuu.
|
Erakko-lehmä, Mboro |
Eläimiä liikuskelee siellä täällä ja joka paikassa. Meidän Rufsquen naapureina oli muutama kili ja Mboron leirialueenläpi kulki silloin tällöin lehmälauma. Aaseja on paljon, samaten hevosia. Ja voi niitä kissanpentuja <3 Eläimistä sellainen jännä huomio, ettei niitä todellakaan pidetä lemmikkeinä. Ne on ihan vain ja pelkästään hyödykkeitä ja välillä oli rankkaa katsoa miten paikalliset kohtelevat ihmisen parhaita ystäviä.
|
Palmuja ja roskia, Mboro |
Käytettiin iltanuotiopuina ilmeisesti eukalyptusta, ja se on kyllä niin huonoa polttopuuta kuin voi vain olla. Ei pala sitten millään! Joku ystävällinen sielu selitti, että eukalyptus on niin tiivistä, että palaa siksi huonosti. Argumentin paikkansapitävyys pitänee tarkistaa. Joka tapauksessa, meidän nuotioissa paloi enemmän kaarna ja bensa kuin itse puu. Ei pitäisi olla metsäpalosita huolta siellä päin.
|
Leiri eukalyptus-puiden keskellä. |
Mboron leirialueella oli tosiaan paljon hauskanvärisiä ja -äänisiä lintuja. Useampana aamuna heräsin ihmeellisen älämölöön ja mietin, että kuka on laittanut radion päälle. Petrolin väriset ja kirkkaan punarintaiset linnut ne sielä lauleskeli ja oli kyllä niin kummallista laula, etten ennen ole kuullut.
Leo ja muutama muu kertoivat nähneensä skorpionin Mborossa, mutta itse en pääsyt kyseistä mönkijäistä ikuistamaan. Ehkä parempi niin, en sitten menettyänyt yöuniani. Muutenkin kaikki vaaralliset/uhkaavat eläimet jäivät kokematta.
|
"Kukkapuu", Fimela |
Hyttysiä oli, mutta ne ovat ihan toista maata kuin Suomen kesän hyttyset. Mitään ääntä ei kuulu, eikä psitäminenkään oikeastaan tunnu, mutta piru vie ne ovat sitkeitä. Jos telttaan pääse yksikin hyttynen, voi se yön aikana psitää useampaan kertaan. Sitten aamulla ihmetellään kun on sata paukamaa ympäri kehoa. Toisaalta ne ovat siinä mielessä nössöjä, että pienellä huiskimsella lähtevät pois, eivätkä millään pääse pistämään kankaan läpi. Hyttyskarkotetta käytin reissun aikana kerran. Taisi olla eka ilta.
|
"Kukkapuu" uudestaan, Fimela |
Ötököiden näkeminen jäi melko vähäiseksi, yhden torakan päälle meinasin astua. Säikähdin sydänjuuriani myöten, enkä ihan heti jatkanut unia. Oli se sen verran iso. Eivät kai torakat mitään tee, ällöttävät vain.
|
Taimia, Fimela |
Fimelassa haettiin muutamia puuntaimia paikallisesta taimitarhasta ja istutettiin niitä sitten parin koulun ja yhden kulttuurikeskuksen pihalle. Tiedä sitten, miten hyvin kasvavat, kun istutettiin ne suoraan hiekkaan...
|
Cashew-hedelmä |
Hedelmäpuita näin suhteellisen vähän, verrattuna saatavilla olevien hedelmien määrään. Jokaisen kadun varressa oli ainakin viisikymmentä hedelmäkojua, enkä oikein jaksa uskoa, että hedelmät näihin kojuihin tuotaisiin hirveän kaukaa. Muutaman mangopuun bongasin, mutta hedelmät olivat ihan rakoja.
|
Mangopuu, Fimela |
Yksi hienoimpia luontonähtävyyksiä oli mangrovemetsikkö Fimelassa. Silmän kantamattomiin sellaista vedenpäällä kasvavaa pöheikköä. Ja kokoajan pitäisi istuttaa lisää mangrovepuita, koska niitä on aikoinaan raivattu ihan liikaa kalastuksen tieltä. Edellinen woomal-porukka oli osaltaan auttamassa mangroven istutuksessa, mutta me emme sitä tuskaa/ihanuutta päässeet kokemaan. Kuivankauden aikana on kuulemma turha ryhtyä istutuspuuhiin.
|
Roskia... eikä ole mikään kaatopaikka, Fimela |
Maassa lojuvien roskien määrä on aivan käsittämätön. En missän muualla ole nähnyt niin paljon jätettä lojumassa ympäriinsä. Syy tähän on todennäköisesti se, että halpaa muovitavaraa tuotetaan jatkuvalla sykkeellä Aasiasta, eikä maahan ole ehtinyt kehittyä minkään asteista jätehuoltosysteemiä.
|
Mangrove-metsikköä, Fimela |
Ja taas jännittävä huomio: simpukoita on kaikkialla, siis ihan jokapaikassa. Oleiltiin kyllä suurin osa ajasta rannikon läheisyydessä, mutta silti. Hiekan seassa lojuu keskellä villkainta katua simpukka sielä ja toinen täällä. Ja monilta rannoilta niitä löytyi lukematon määrä.
|
simpukoita |
|
Auringonlasku ja mangrovepuita, Fimela |
Kun ollaan näinkin lähellä päiväntasaajaa, valoisan ja pimeän ajan määrä on sama; n. 12 tuntia. Hämärän aikaa ei kovinkaan kauan kestä, puolesta tunnista tuntiin (riippuen siitä, minkä laskee hämäräksi). Aurinko laskee kello 18-19 ja nousee klo 6-7. Ja kun on pimeää, niin todella on pimeää. Keskipäivällä aurinko paistaa suoraan ylähäältä, joten varjoa on vain katoksissa ja suoraan puiden alla.
|
Kassvitarha, Mboro |
|
Kasvitarha, Mboro |
|
Savannia, auton ikkunasta kuvattu |
|
Savannia |
|
Kili! St. Louis |
|
Rapulandia, St. Louis |
St. Louisin reissulla käytiin luonnonpuistossa, jossa veneretken aikana päästiin ihailemaan lintuja. Lonely Planet ja pari muuta matkaopasta kovasti hehkuttavat Senegalin ornitologista mahtavuutta. Maan pohjoisrajalla on yksi Länsi-Afrikan suurimmista "lintupuistoista", mutta ei missään vaiheessa lähdetty sinne asti. Jos joku käy, niin voi sitten kertoa kannattiko.
|
Rapusia! St. Louis |
Rapuja oli paljon! Jokaisella rannalla ja valtavasti tuolla St. Louisissa!
Näin pyydystät ravun: Ota hiekkaa valmiiksi käsiin ja bongaa kaukana oleva rapu. Juokse kovaa vauhtia sen perään ja heitä hiekkaa pakenevan eliöraukan päälle. Kaiva hämääntynyt ravu hiekasta. Jatkotoimenpitäitä voivat sitten olla vapauteen päästäminen, kavereille egoilu, syöminen tai muu parhaaksi kokemasi toiminta.
|
Sakset! St. Louis |
|
Lintusaari, St. Louis
|
|
Baobab, Rufisque |
|
Ihmepensas(?), Gorée |
Kaikki rannat eivät ole uimakelpoisia valtavien aaltojen takia, mutta muutaman kerran päästiin mereen pulahtamaan. Itse en kyllä ole mikään valtamerten fani (uimismielessä), koska vesi on inhottavan suolaista ja se suolaa jää jokapaikkaan kun vesi haihtuu iholta pois. Uima-altaat <3
|
Goréen saaren rantaa. |
|
|
|
|
Ja nyt taas saa hirveästi kysellä. Tuntuu jotenkin ääreisvaikealta kertoa mitään ilman yksityiskohtaisempia kysymyksiä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti