|
Ensi näkymät Goréen saaresta. |
Senegalin Woomal-leirin toiseksi viimeinen päivä vietettiin Goréen saarella, joka sijaitsee aivan Dakarin edustalla. "Paikallinen Suomenlinna". Lauttamatka saarelle ja takaisin taisi olla 5000 CFA per pää, turisteilla kun on varaa maksaa (5000CFA = n. 9€).
|
Goréen ranta |
Saari on melko pieni ja vakituisia asukkaita vuonna 2005 oli (wikipedian mukaan) noin 1000. Saarelle ei ole mahdollista muutta, ellei sitten satu kuulumaan johonkin saarella jo asuvaan sukuun. Turisteja saarelle lappaa kuitenkin päivittäin ihan riittämiin - rannalla ei välttämättä ole tilaa kaikille.
Goréen saari on UNESCOn maailman perintökohde, sillä saarella sijaitsi yksi Länsi-Afrikan merkittävimmistä orjakaupan keskuksista. Saaren rakennukset onkin pyritty pitämään alkuperäisissä asuissaan ja värit olivat kyllä upeat. Tuskin löytyy kahta samanväristä taloa koko paikasta. Ja kaikki ne kauniit kukkaset vielä lisäsivät väriloistoa!
Meidän päiväohjelmaan kuului osittain opastettu kierros saarella (kesti kävellen noin 45 min.), lounas yhdessä rantaravintolassa ja vierailu orjatalossa. Virallisten osuuksien jälkeen oli reilun tunnin verran aikaa omatoimisesti tutustua saareen, rantaan tai meidän tapauksessa jälkiruoka creppeihin.
Leirin aikana aiemmin niin vähäinen turismi oli Goréella kyllä valloillaan. Rihkamakoruja ja taidetta kaupiteltiin joka nurkassa, eikä edes lounasta saanut syödä rauhassa kun kaupustelijat tulivat ihan röyhkeästi pöydän viereen esittelemään tuotteitaan. Itseä otti niin paljon pannuun etten ostanut mitään.
|
Korukoju |
|
Taidetta. |
Saarelta oli ihan törkeän upeat näkymät Atlantille. Meidän porukalla meni sen opastetun kierroksen jälkeen toiset 45 minuuttia pelkästään kuvien ottamiseen. Vesi näytti parinkymmenen metrin korkeudeltakin todella kirkkaalta ja haukat liiteli taivaalla ja aurinko paistoi ja tuuli sopivasti ja päivä oli ihan täydellinen.
|
Näkymät Atlantille |
Lounaaksi saatiin valita joko kanaa, kalaa tai "Frutti di mare". Kana sai noin puolet käsistä nousemaan ja merenherkut sen toisen puolen. Kala ei kelvannut kellekään. Itse otin kanaa, kun en typeryyksissäni uskaltanut kokeilla uutta. Tämä on mun ikuinen ruokailu onglemani:käytännössä aina kun mennään syömään (kotona, maailmalla where-ever), niin mulla on nälkä. Ja kun on nälkä, tahdon syödä jotain, mistä tiedän varmasti pitäväni. Ei ole kivaa tilata nälkäisenä ruokaa, jota ei sitten pystykään syömään.
|
Pelastava Coca-Cola |
Vieressä istunut Hanna oli fiksumpi ja valitsi merenelävät ja jestas että se kastike oli hyvää! Oma kana jäi kyllä niin kakkoseksi että melkein harmitti. Älkääkä käsittäkö väärin, oli se kanakin tosi hyvää, mutta katkaravuille se nyt ei vain makukilpailussa pärjännyt.
|
Riisiä ja kanaa... taas... |
Orjientalossa käyminen oli kyllä kokemus. Alkuperäiset tilat on pidetty kunnossa ja yleisöllä oli mahdollisuus päästä käymään niissä epäinhimillisen pienissä tiloissa, joihin tungettiin aivan liikaa ihmisiä; niin miehiä, naisia kuin lapsiakin.
|
Herrat ylhäällä, orjat alhaalla |
Orjien tilat olivat alakerrassa ja yläkerran orjakkauppiaiden tiloihin oli pystytetty näyttely koskien orjakaupan aikaa. Simo käänsi kiltisti lähes kaikki parikymmentä ranskankielistä opastaulua, joissa kerrottiin orjakaupan ajan elämästä, sen syistä ja seurauksista. Esillä oli myös muutamia kahiltsemisvälineitä (onko edes sana?).
|
Se kuuluisa oviaukko |
Vaikuttavinta koko talossa oli kenties avoin oviaukko, josta sadat ja taas sadat orjat lastattiin aikoinaan meren yli lähteviin laivoihin. "Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon heittää." Vierailu pisti pohtimaan, pitäisikö aiheeseen tutustua lähemmin. "Ne, jotka eivät tunne historiaa, toistavat sitä."
|
Orjuuden loppumisen muistomerkki. |
Päivä itsessään oli rento ja mukava, oli itse asiassa erittäin virikistävää olla turisti. Taisi olla lähes ainoa kerta, jolloin valkoinen ihonväri ei aiheuttanut suurempia reaktioita kanssaihmisissä.
|
Koju-aukio |
|
Orjien talo (punainen) |
Ihan ehdottomasti kannattaa Goréen saarella käydä mikäli joskus maailmaa matkatessa eksyy Dakariin.
2 kommenttia:
Olis kiva kuulla lisää että millaisia reaktioita vaalea ihnoväri sitten yleensä aiheutti? :)
Lapset lähinnä osoittelivat ja huutelivat "Bonjour toubab!" -tervehdyksiä (=moi valkoinen!). Tuijottelua oli myös paljon. Ja hinnat nousivat katukojuissa kymmenkertaisiksi paikallisten maksamaan verrattuna.
Kerran rannalla eräs uskonnollinen heebo päätti tulla laulamaan (karjumaan) jotain allah-laulua meille :D Eikä varmasti olisi pysähtynyt ellei oltaisi oltu valkoisia.
Taxit tööttäsi heti kun oltiin näköpiirissä ja miesten suusta tuli tosi usein kaikenlaisia äännähdyksiä ja huuteluita.
Näin tiivistäen :D
Lähetä kommentti