Pädäm, it's over.
Vuosi vaihtui, joulu meni, kuuselta pää poikki ja hou hou hou. Suomennettuna koitan tarkoittaa sitä, että me ollaan nyt palauduttu arkeen. Joka ei kyllä eroa joulusta muuten kuin supistuneilla työvuoroilla ja latvatähden puuttumisella.
Ja vaikka meillä nyt ei niin hurjasti mitään koristuksia ollutkaan (meidän "joulu-laatikko" on aika säälittävä näky), niin tuntui silti hiukan haikealta pistää valot pakettiin ja kaappiin piiloon. Onhan tässä tietty ystävän päivää ja kaikkea muuta tulossa, mutta Joulu on silti Joulu, ja mulle juhlista varmaankin rakkain.
Sain jotenkin rutattua valounauhan kokoon samalla kun Mikke lahtas kuusta jätesäkkeihin. Raukka on edelleen paloiteltuna tuolla parvekkeella. Kyntteliköt oli äkkiä nostettu pois, ja koska en löytänyt täydellistä kranssia täksi jouluksi, säästyttiin sen pois ottamiselta.
Mutta syystä koska en suostu kangistumaan kaavoihin, päätin olla muka-hupaisa ja tehdä lanttulaatikkoa! (Oli halpaa). Siitä tuli namia, ja sitä on paljon, mutta ei meidän piskuinen kaksion uuni oikein saa siihen samaa makua kuin mamman leivinuuni. No can do.
Joulusotilas Turusta toivottaa hyvää tammikuun jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti