Nycitys jatkui joulukuisena maanantaina päivä retkenä kaupunkin ulkopuolelle, Woodbury Common Outletteihin. Oltiin aiemmin syksyllä käyty Niagara Fallsien outleteissa ja tein sieltä tosi hyviä löytöjä itselle ja lahjaksi, joten ajattelin viimeiset joululahjat mahdolliset tuliaiset ostostella Woodburystä.
Olin varannut matkan parin viikkoa etukäteen netistä, ja bussimatkat edes takas + ostosvihkonen + alueen kartta olivat yhteensä noin $35. Bussi lähti käytännössä mun hotellin edustalta ja mun lisäksi mukana oli noin 10 ihmistä. Bussi oli aika rupuinen, mutta päästiin kuitenkin hienosti perille ja saatiin (joulun kunniaksi?) kuskilta piparminttukarkit :)
Jostain ajatusvirheestä johtuen en ollut laittanut kunnollista takkia päälle, vaan jotenkin ajattelin että hypin vain putiikista toiseen ja kuumahan siinä ostostellessa aina tulee. Alue oli kuitenkin yllättävän iso ja vietin enemmän aikaa ulkona kuin mitä oli tarkoitus. Eli alueelle talvella matkustavat: laittakaa kunnolla vaatteita päälle.
Alue oli todella kaunis, mutta yllättävän vähän löysin mitään. Woodbury on vielä enemmän high end -shoppailu kohde kuin se Niagara Fallsien outlet, joten mun budjetissa olisi pitänyt olla ehkä kaksi nollaa lisää että olisi voinut shoppailla ihmettelemättä hintalappuja.
Ehdin jopa kyllästyä koko paikkaan, ja kulutin viimeiset 45 minuuttia alueen Starbucksissa, joka on aivan liian pieni niin isolle alueelle. Kesällä on varmaan kivaa kun ihmiset voivat juoda kahvejaan ulkona, mutta nyt talvella ja pakkasen paukkuessa paikka oli ihan täynnä. Sain onneksi pienen pöydän nurkan itselleni ja tyytyväisenä join namia kahvia ja wifin turvin viestittelin taas Suomeen.
Bussi lähti takaisin kaupunkiin samasta kohdasta kuin mihin se meidät aamulla jätti. Taisin käydä hakemassa kaakaon ja bagelin lähikaupasta ja menin aikaisin nukkumaan.
Tiistaina olikin sitten virallinen nähtävyyspäivä. Oltiin kanadalaisten kavereiden kanssa sovittu törmäävämme mun hotellin aulassa aamulla, ja oli tosi kiva nähdä tuttuja naamoja. Lähdettiin metrolla kohti eteleistä Manhattania ja Vapaudenpatsasta. En ollut itse mitenkään hirveästi opiskellut metrokarttaa, joten ajattelin vain kulkea tyttöjen perässä. Noustiin jollakin asemalla siis pois ja oltiin vielä ihan liian kaukana medän oikeasta määränpäästä. Lähdettiin siis kävelemään Joen (vai meren?) rantaa pitkin ja saatiinkin matkata ihan hyvän aikaa. Mua ei käveleminen haitannut, mutta sää oli ehkä hiukan ikävä. Oli tosi pilvistä, melkein sumuista ja jossain vaiheessa alkoi sataa räntää.
Siinä kävellessä todettiin, että 9/11 muistomerkki on melkein matkan varrella, joten käytäisiin katsomassa se ensin. Uudet tornit olivat rakenteilla, eikä sen yhden korkean rakennuksen huipppua näkynyt ollenkaan. Koko alue tuntui rakennustyömaalta, ja etsittiin niitä opaskirjoissa kuvattuja muistoaltaita tms. Jotenkin ei vaan pystytty niitä löytämään, joten päätettiin että Kanadalaiset menisivät yhteen alueen museoon, ja itse kävisin kiertämässä Century 21 ostoskeskuksen. Nyt myöhemmin kuulin, että se kyseinen museo olisikin ehkä ollut ilmainen, tai toimisi lahjoitusten varassa ja ne altaat olivat ilmeisesti siellä sisällä. Mua vain hämäsivät hirveästi ne museon oviaukolla olevat kyltit joissa ohjattiin New York passin haltijat toiseen jonoon ja muut asiakkaat toiseen. Kanadalaisilla oli se passi hankittuna, joten he kävivät muutenkin useammissa nähtävyyksissä ja turistikohteissa kuin minä.
Muistopuu
Käveltiin loppu matka Vapauden patsaan lautalle nopeasti, ostettiin liput ja mentiin turvatarkastuksista läpi. Lautta lähti nopeasti ja sitten oltiinkin jo vesillä. Sää ei tosiaan ollut aivan optimaalinen, mutta ainakin voi kertoa olleensa New Yorkissa lumisateen aikaan. Patsasta ei aluksi edes näkynyt ja Manhattanin rakennukset melkein peityivät sumuun ja lumeen ja räntään kun ajelehdittiin kauemmas kaupungista.
Pääsy patsaalle ja lauttamatka maksoivat $17 aikuiselta, opiskelijahintoja tai alennuksia ei ollut.
Patsas oli ihan saman näköinen kuin kuvissa, enkä nyt sitten tiedä oliko mitenkään erityisen mullistavaa nähdä se siinä oman nenän edessä. Kovasti puhutaan patsaan merkityksestä toivon ja vapauden symbolina, ja paljon päivitellälän myös patsaan kauneutta, mutta pakko myöntää että mulle Vapauden patsas on vain ja ainoastan kruunupäinen, soihtua kantava hahmo ja New Yorkin tunnistettavin kohde.
Saarelle kun päästiin saatiin sellaiset hassut kapulat, joista voitiin kuunnella nauhoitettua opastusta saarelle ja patsaalle. Pelatiin kapulasta löytyvä tietovisa, muttei muuten juurikaan kiinnostuttu kaikella tarjolla olevasta informaatiosta. Totesin, että jos joskus jokin asia mietityttää niin voin aina googlata vastauksen.
Kierrettiin patsas, käytiin sen jalustalla ja kipaistiin vielä lopuksi matkamuistomyymälässä. Käsittämättömän paljon on saatavana New York ja Lady Liberty tavaraa, itselleni hommasin sopivan kangasmerkin opiskelijahaaraleihin. Onpahan sitten jotain muistoja lisättävänä siihenkin asuun tältä syksyltä.
Skipattiin Ellis island ja sen siirtolaismuseo kokonaan, oltiin väsyneitä ja nälkäisiä eikä sää parantanut oloa ollenkaan. Mä halusin lähteä vielä kiertelemään kaupunkia (ja sitä Century 21:tä) joten sovittiin näkevämme uudestaan kanadalaisten kanssa torstaina Central Parkin merkeissä.
Wall Street oli sen verran lähellä, että siellä oli pakko käväistä, vaikken oikein edes tiedä miksi. Löysin kivan pikku kuppilan, josta sain myöhäisen lounaan, mutta wifiä ei ollut. Hö.
Ajattelin jatkaa hetken aikaa Broadwayta pitkin, koska se oli suora reitti hotellille ja matkan varrella voisin nähdä jotain mielenkiintoista. Vastaan tulikin useampi kiinnostava näyteikkuna, ja olen tosi tyytyväinen ettein vain hurauttanut metrolla takaisin keskustaan. Olisi jäänyt paljon kaikkea näkemättä. Hollister-kauppa tuli vastaan ihan vahingossa, ja löysin sieltä siskolle viimeiset tuliaiset. Sephora oli useamman kerran matkan varrella, joten sain toiselle tuttavalle viemiset ja hetkellisen wifi-yhteyden.
Satuin myös osumaan paikallisille joulumarkkinoille, joiden kojuja oli hauska kierrellä. Tarjolla oli vaikka mitä ja jos jonkin laista, mutta ainoa oikeasti kiinnostava asia oli alla olevassa kuvassa näkyvät valokukat. Järkeilin kuitenkin, että sähkö systeemit on jenkeissä ja Suomessa niin erilaiset, etten jaksa ruveta säätämään ja kukat jäivät ostamatta. Ne olisivat kyllä olleet hienot! Noin muuten oli kivaa nähdä vähän erilaisia asioita ainaisten kauppojen jälkeen.
Jaksoin koko matkan hotellille asti. Hain viereisestä italialaisesta ketjuravintolasta pastaa iltapalaksi ja katselin lisää telkkari ja kirosin kipeitä jalkojani. Matka sieltä saaren eteläkärjestä hotellille oli kestänyt valehtelematta 3 tuntia + se aamuinen kävely ja ostoskeskuksessa pyöriminen.
Aika perinteisesti olin päivän jälkeen ihan poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti