Vesiputous-viikonloppu

Seuraavaksi vähän kattavampi kuvaus viime viikonlopusta.

Vesiputousten lisäksi ehdittiin tehdä ja nähdä paljon muutakin, erityisesti koska Niagara Falls -kaupunki on Kanadan puolelta keskittynyt Clifton Hillin viihdekeskukseen. Kuvailevin määritelmä on "lasten Las Vegas", joka ei ole olleenkaan kaukana todellisuudesta. Alla on noin sata miljoonaa kuvaa, koittakaa jaksaa.

Yövyttiin Michael's Innissä, pari sataa metriä ydinkeskustan (Clifton Hillin) ulkopuolella. Oltiin kolmen tunnin ajomatkan jälkeen perillä hiukan yhden jälkeen lauantaina, ja koska huone oli heti valmiina heitettiin ylimääräiset tavarat sinne ja lähdettiin valloittamaan Amerikkaa.

Matkan varrella oli pakko ottaa muutama kuva putouksista, vaikka luvattiin jättää niiden kuvaaminen sunnuntaille. Saatoin hihkua riemusta ja hyppiä hiukan.

Vakavoitumista ei ainakaan auttanut se, että pääsy valtioiden rajan ylittävälle sillalle maksoi 50 senttiä, ja jalankulkijoiden piti kulkea sellaisen metallisen portin kautta, joita näkee uimahalleissa tai IKEAssa. Naureskeltiin tälle USAn huvipuistomaisuudelle koko matka Rainbow Bridgen yli.

Jonotettiin (taas) rajalla reilu puoli tuntia, vaikka jonossa ei meidän edessä ollut kuin korkeintaan 8 ihmistä. Arveltiin edessä olleen naisen passin hämmentäneen virkailijoita, koska passin kannessa luki Kuuba. Meidän shoppailumatka ei kuitenkaan herättänyt epäilyksiä, vaan päästiin melko pienin jännitysmomentein tois pual jokkee.

 Amerikan puoli Niagara Fallseista oli ruma ja kauhea ja ällöttävä. Käytiin infotiskiltä kysymässä, miten ostoskeskukseen pääsee ja koska meillä ei ollut autoa (You should have a car next time!) ja bussia ei löytynyt ja vaikka olisikin niin ei oltaisi osattu käyttää sitä, päätettiin mennä taksilla. Matka Niagara Falls Fashion Outletiin maksoi mittarin mukaan n. $18 suuntaansa. Taksi oli paras päätös aikoihin, koska harhailtaisiin todennäköisesti edelleen jossain siellä päin, mikäli oltaisiin lähdetty suunnistamaan ostoskeskuselle keskenämme.

Ostosteluun kuului maanmukainen ruokailu ja tuhlattiin 6 tunnin aikana ihan sopivasti dollareita. Ajateltiin lähettää Kelalle kiitoskortti meidän viikonloppureissun ja tuliaisten rahoittamisesta, koska opintotuki oli sopivasti kilahtanut tilille edellisenä päivänä.

Jotain pientä kivaa löytyi itselle, mutta suurin osa nyssyköistä kulkeutuu Suomeen parempiin jalkoihin :) 

Yön pimeydessä palattiin takaisin turvalliseen Kanadaan ja lyhyen hengähdystauon jälkeen lähdettiin metsästämään ruokaa.

Ensimmäistä kertaa ikinä tuli sitten syötyä Hard Rock Caféssa.

Päivän toinen hamppari, omg.

HUOM! Ranskalaiset ovat ihan älyttömästi parempia Kanadassa kuin USAssa. Ja Kanadasta saa kaiken lisäksi melkein joka paikasta myös bataatti-ranskalaisia!! Ne on parhaita.

Ruokaa sulatellessa ihmeteltiin Clifton Hillin välkkyvaloja ja huvituksia. Löytyy erilaisia pelisaleja, kauhutaloja, ennätysmuseoita, karaokea, peilitaloja, 6D-elokuvateatteri, vahamuseoita, turistikauppoja.... Ja joka paikassa on neonvaloja, äänitehosteita, kaiken laisia kojeita ja härveleitä ja kummallisuuksia. Siinä voi yksi jos toinenkin saada monenlaisia kohtauksia.

Päätettiin jättää maailmanpyöräily sunnuntaille ja mentiin hotellille nukkumaan.

Virallisena Vesiputouspäivänä oli ikävän sateista ja sumuista aamulla, mutta minkäs teet. Sää toki parani huimasti pitkin päivää, mutta olisi ollut kivampi herätä auringonpaisteeseen kuin ukkoskuuroon. Pienestä vaatekriisistä huolimatta paras päätös oli laittaa jalkaan sandaalit, jotta sukkien kasteleminen vesiputouksessa (tai sateessa) ei olisi edes mahdollista. 

Turisteja oli ihan riittämiin, mietin vain minkälaisella volyymillä ihmisiä tulee putouksille kun kesäisin on sesonkiaika? Näilläkin määrillä saatiin hetki odotella pääsyä parhaille kuvauspaikoille.

Jätettiin Maid of the Mist veneily tekemättä, mutta mentiin sen sijaan kävelylle putousten taakse. Niiden kuuluisien putousten takaa ei nähnyt mitään, ja kovasti mainostettu jylinä on juuri sellaista, jonka jokainen voi mielessään kuvitella kun käsittämtön määrä vettä vyöryy alas. Ei mitenkään hämmästyttävän ihmeellinen kierros siis, mutta saatiin kivoja kuvia ja paljon hauskoja hetkiä kun koitettiin suojata kameroita vedeltä. Putousten taakse pääseminen maksoi veroineen paikan päältä ostettuna hiukan alle $20.

Niagara Fallsin kaupunki on ilman putouksiakin erittäin viehättävä. Viheralueista pidetään huolta ja joka puolella on kukkaistutuksia ja kävelypolkuja.

Mietittiin Skylon Twerissa käymistä, mutta koska ilma oli niin sumuinen aamulla, eikä aikaa ollut kuitenkaan loputtomiin, päätettiin jättää Näsinneulan Kanadan serkku omaan arvoonsa. Jos joskus viellä päädyn takaisin tänne niin onpahan jotain uutta tiedossa, kun torni ja veneretki ovat kokematta!

Kaikessa turisti-tohinassa ehdin myös kesyttää hirven.

Kuvassa näkyvä tasanne, jolla on keltaisiin sadettakaihin pukeutuneita ihmisiä, on se, jossa mekin käytiin. Kastuminen on aivan varmaa.

Kun sitten oltiin saatu sopivat 300 kuvaa putouksista lähdettiin huvittelemaan Clifton Hillille.

Maailmanpyörä maksoi reilun kympin, ja saatiin uudet 50 kuvaa putouksista ihan toisesta kuvakulmasta. Mitään muuta ei sitten hirveästi katseltukaan, taidettiin olla kyydissä kolmen tai neljän kierroksen verran.

Lounastauolla mentiin Rainforest Café'n, joka on sisustettu muistuttamaan viidakkoa/sademetsää. Seinät ja katto ovat vihreän lehvästön peitossa, keskellä ravintolaa on valtavia puita joiden oksilla roikkuu apinoita ja siipiään levitteleviä perhosia ja henkilökunta on pukeutunut safari-asuihin. Tähtitaivas loistaa katon lehdettomässä osassa ja yhdessä nurkassa oli vesiputous. Vartin välein muutamat eläimet "heräävät eloon", eli mekaaniset elefantit ja gorillat sun muut otukset liikuskelevat ja mölyävät hetken. Puolen tunnin välein on sadekausi, jolloin valaistus pimenee, ukkonen jyrisee, salamat välkkyvät ja eläimet ääntelevät. Hurjaa!

Meidän pöytää tuijotti mukavan hiljainen ja liikkumaton matelijakaveri. Kokemuksena ravintola oli ihan mielettömän kiva, joskin alle 14 vuotiaat ovat konseptista varmaan vielä enemmän innoissaan. Kanadan toinen Rainforest Cafe on Toronton reunalla, Amerikassa ravinteleita on useampi, yksi löytyy Tokiosta ja Euroopasta lafka löytyy ainakin Pariisista mikäli nyt muistan oikein. 

Syömisen jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa tuhlattavana, joten jatkettiin matelija-teemalla ja mentiin pelaamaan minigolfia dinosaurusten kanssa. Rata oli hauskin ikinä ja todella helppo. Koko Clifton Hillin-mäki on ihan selkeästi suunniteltu 8 vuotiaille.

Käytiin tulivuoressa...

... ja pidettiin pieni huutokilpailu kummajais-sauruksen kanssa.

Neljän paikkeilla host-perhe tuli hakemaan meitä hotellilta, ja vaihdettiin kuulumisia viikonlopuolta. Joseph ja Caelan olivat viihtyneet ilmeisen hyvin läheisessä vesipuistossa ja vanhrmmat ehdottivat koukkausta Niagara-on-the-Lake kaupungin kautta. Pysähdyttiin matkalla ottamaan kuva kivalta näköalapaikalta, ja itse kaupungissa syötiin Prinssi Edwardin Saarella tehtyä jäätelöä. Kaupunki oli kerrassaan ihana, ja kun olen josksu tienannut muutaman ylimääräisen miljoonan aion ostaa kesä-asunnon Ontario järven rannalta. 

Jätskipaikassa myytiin Anna-limpparia. En maistanut, koska Emilia on parempi kuin Anna. Eikä tarjolla ollut Emilia-limpparia.

Saatoin myös tehdä ostoksia joulukaupassa... 

Ja niin, olihan siellä myös maailman paras karkkikauppa ja suklaapuoti. 

Kun tilanne sallii, muutan Niagara-on-the-Lakeen. Sieltä saa joulukoristeita ja suklaata ja lähistöllä on miljoona viinitilaa, joiden erikoisuus on Ice Wine, eli jääviini (en ole vielä ehtinyt maistamaan, mutta kuulostaa upealta). Ostan hienon talon järven rannalta, luen suosikkikirjoja, popsin suklaata ja nautiskelen jääviiniä (jos se on hyvää) ja koristelen joulukuusta ympäri vuoden. Paras tähän mennessä keksimäni tulevaisuuden suunnitelma.