Lähdössä

Kesä alkaa tosissaan olla ohi ja koneeseen asteleminen yhä lähempänä.

Monet muutkin samalta vuosikurssilta lähtevät näinä päivinä ja viikkoina omiin seikkailuihinsa ympäri maailmaa, ja läksiäisrumba pyörii jo vinhasti. Torstaina oli pienimuotoiset yhdistetyt tuparit +  Kanada läksiäiset mulle ja luokkakaverille. Tänään on saman Kanada-kaverin omat pippalot ja meillä työporukan kesken mun ja toisen työntekijän läksiäiset, ja ensi keskiviikkona vielä kahden luokkakaverin kekkerit.

Kaveri lähtee ihan toiselle puolelle Kanadaa, Kamloopsiin, British Columbiaan. Hän lähtee jo parin päivän päästä kun siellä koulut alkaa aikaisemmin. Pohdittiin kovasti mukaan otettavien kenkäparien määrää, ja päädyttiin onnenumeroon 7. Voihan paikan päältä ostaa sitten lisää...

Ystävältä saatu läksiäiskimppu Kanadan (ja Itävallan) väreissä <3

 Työt on nyt ohi (en laske huomista neljän tunnin vuoroa enää ollenkaan), avaimet palautettu ja kaappi tyhjennetty. Seuraavan kerran palkka juoksee vuonna 2014. Fiilis on samaan aikaan helpottunut, vapautunut, iloinen ja hämmentynyt. Olen kuitenkin melkein viiden vuoden ajan tehnyt aina töitä koulun ohessa, ja nyt mulla onkin yht'äkkiä jokainen viikonloppu vapaa. Hullua. Ei sen puoleen ettenkö saisi niitä vapaita käytettyä.

Ensi viikko on viimeinen kokonainen Suomessa, lähtöön on siis enää 10 päivää. Koitan nähdä sukulaisia, kavereita ja tuttuja, sekä hoitaa viimeisiä juoksevia asioita. Tänään piti käydä kirpparilla, muttei oikein huvita lähteä tuonne sateeseen polkemaan.

Toiselta kaverilta suojelusenkeli mukaan matkaan

Olen ihan hirveän innoissani mun host-perheestä! Kyselin hiukan heidän allergioistaan, jotta tiedän mitä karkkeja/suklaita sinne sopii viedä. Heiltä tuli puolestaan tiedusteluja mun värimieltymyksistä huoneen sisustamisen suhteen :) Kysyttiin myös pidänkö enemmän "duvetista" vai "comforterista" ja vaikka googlailin ja käytin sanakirjaa, niin en oikein päässyt selvyytään näiden kahden erosta. (Sanakirjan mukaan toinen on täkki ja toinen on peitto.) Pyysinv alitsemaan sen, josta on heille jatkossa enemmän hyötyä.

En myöskään malttanut olla kysymättä, josko perh juhlii Halloweenia ja Kiitospäivää. Ilokseni pääsen nauttimaan molemmista juhlista! Juuri tämän takia olen niin innoissani perhemajoituksesta. Sitä pääsee mielestäni paremmin mukaan oikeaan paikalliseen arki- ja juhlaelämään, kun asuu ja elää perheessä. Lapset tuovat vielä oman lisäyksensä siihen elämän syvyyteen.

Ja jotteivät suomen kieli tai makuelämykset pääsisi unohtumaan

Enkä nyt oikein tiedä mitä tässä muuta selittelisi. Puolitoista viikkoa ei niin pelkkää odotusta, ja sitten olen viimeine matkalla. Pakkohan tästä on innoissaan olla, mitä sitä turhaan murehtimaan.


Whii!!