Vatikaanin ympärillä on tuollaiset pienet muurit. Turistikausina jono kiemurtelee muurin viertä muutamien satojen metrien ajan. Ja täälläkin parveili niitä "jonon ohi - opastettu kierros" -henkilöitä. Paras myyntipuhe oli seruaava: "Speak english? Skip the line!"
Jono oli jälleen olematon, joten päästiin tosi jouhevasti turvatarkastukseen ja siitä lippujonoon. Normalli hinta 12€, alennettu hinta (opiskelijat, koululaiset, eläkeläiset yms.) 8€. Lipulla pääse sitten kävelemään vatikaanin puistikossa (johon ei ehditty, mutta joka näytti tosi hienolta, kun sitä katseli kauempaa), ja tutustumaan Vatikaanin museoihin. Eipä sielä sitten paljon muuta olekaan. Muutama muistomyymälä tiski ja kahvila-ravintola.
Reissun kortit lähetettiin Vatikaanista. Posti kulkee kuulemma nopeammin perille sitä kautta, ja korttiin saa "tosi hienon" Vatikaanin leiman. Eikä siinä montaa päivää mennyt ennen kuin kortit tulivat. Pienenä vinkkinä se, että kortit kannattaa kirjoittaa etukäteen mikäli mahdollista. Pääsee nopeammin eteenpäin ja kirjoitus tilaa on pienessä postissa rajallisesti.
Oltiin liikkeellä aamupäivästä, ja Vatikaanissa sisällä ennen puoltapäivää. Sovittiin, että nähdään porukan kanssa Sikstuksen kappelissa, mutta se oli ehkä matkan huonoin päätös. Surkeampaa kohtaamispaikkaa ei ole, koska kappeli ja käytävät sinne ovat täynnä ihmisiä, jotka liikkuvat eritahtia eteenpäin ja joko tukkivat tien tai vievät virtana eteenpäin. En suosittele ahtaanpaikankammoisille tai paniikkihäisiöisille.
Aikaisemmin museoissa vieraillut kaveri arvioi matkan kappeliin kestävän noin puoli tuntia. Hyvin mahdollista, jos on hiljaista, mutta vaikka nyt ei ollut edes paras sesonki, niin kappeliin taivaltaminen kesti ainakin 45 minuuttia. Ja mentiin vielä pientä oikoreittiä, koska ei erityisesti innostuttu taideteoksista, eikä lasta odottavalla kaiffarilla ollut mitenkään liiaan mukavaa siinä ihmispaljoudessa.
Oli tosiaan hyvä asia, ettei kiinnostus taiteita kohtaan ollut suurimmillaan. Muuten se nuha-kuume tila, jossa kärvistelin, olisi saattanut jopa haitata. Nyt jaksoin kuvata ensimmäiset kaksi tuntia, osaamatta kohdistaa kameraa erityisesti mihinkään, mutta sitten patsaiden runsaus ja koristeelliset maalaukset eivät enää tuntuneet miltään. Niihin pulleisiin pikku-enkeleihin turtui.
Kilttinä suomalaisena en kappelissa kuvannut, koska se oli kiellettyä ja koska olin tosi kypsä ottamaan yhtään kuvaa. Niska takakenossa tuijoteltiin kymmenisen minuuttia taideteosta, jossa Jumala puhaltaa ihmiseen hengen, ja niitä kymmeniä muita kuvia siellä katossa. Kuten Pantheonissa, täälläkin olisi pitänyt olla hiljaa because of sacred place, mutta eipä tuo turisteilta juurikaan luonnistunut.
"Arjen designia"
Isolla porukalla (kun jokainen meni omaan tahtiin) meni helposti kolmisen tuntia ennen kuin kaikki olivat kappelin nähneet, ja sitten vielä mussutettiin välipalaksi jotain, jonka jälkeen oli kiire Pietarinkirkon aukiolle, jossa oltiin sovittu tapaaminen erään papin kanssa, joka sitten esitteli meille itse kirkkoa ja sen aukiota jonkin verran.
Aukiolle oli muodustunut jono kirkkoon pyrkivistä vierailijoista, mutta tästäkin selvittiin melko rivakasti. Pilvinen ja mahdollinen sateinen sää piti varmaan ainakin paikalliset kotona. Mä olin tässä vaiheessa varmaan vielä enemmän kipeä ja olo oli tosi ikävä. Yksi pieni rutistus oli vielä enemmän, joten pystyssä piti pysyä.
Ohjeita vieailijoille...
Kirkkoon - kuten itse Vatikaaniin - oli harjoitteluversio lentokentän turvatarkastuksesta. Ei ollut mitään terävää (kuten kirvestä) mukana, joten saatiin lupa vierailulle. Kirkkoon tutustuminen ei maksanut mitään.
Michelangelon kuuluisa patsas, joka on nyt ja ikuisesti lasin takana, koska joku valopää oli männä vuosina päättänyt muokata sitä paremmaksi sillä kirveellä. Viranomaiset eivät ilmeisesti pitäneet uudesta versiosta.
Normaalisti koko kirkko on avoimena vierailijoille, mutta nyt osa kirkon keskikäytävää ja alttarin ympäristö oli suljettu, koska tulossa oli joku tärkeä tilaisuus (uusien pappien vihkiminen, jos kuulin oikein), eikä turisteja päästetty näille alueille.
Päivän isoin ja itselle tärkein asia, oli kiipeäminen Pietarinkirkon kupoliin. Ja koska olen tyhmä ja hölmö ja aivan liian paskantärkeä omasta kävelykyvystäni, päätin kävellä kaikki 551 porrasta sinne ylös asti. Hissillä ja kahden euron lisämaksulla olisi päässyt melkein puoleen väliin asti. Kipuamiselle tuli hintaa 5€. Ja saattoi ne jalat tärrätä vähän sitten huipulla. Mutta ihan vain vähän!
Eikä siinä mitään, ihan kiva sinne oli kavuta - lähinnä ehkä tylsää. Yllätyin jopa portaiden hyvästä kunnosta ja käytävien tilavuudesta, vaikka kovin varoiteltiin ettei kannata mennä jos on ahtaanpaikankammo. Piskuisemmat askelmat oli erääseen Münchenin torniin kavutessa. Ja täällä ei ole edes huolta vastaan tulijoista, kun ulos johtavat eri portaat kuin sisälle.
Kiipeämisen lisäksi kupolista haettiin seuraava kuva:
Kävin Vatikaanissa, jipii
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti