Viinipruuvi!

Pikkujouluja vietettiin marraskuun lopulla Viinille-viiniravintolassa, joka valittiin myös vuoden viini ravintolaksi. Tiedossa oli viiden eri punaviinin maistelu ja lyhyt oppimäärä  punaviinin ominaisuuksista yms yms.

 Saapuessamme pikku kabinettiin pöydille oli tehty älyttömän hieno kattaus. Jokaisen paikalle oli aseteltu lautanen, servetti, työvälinnet ja näiden päälle paperinen lista illan aikana maisteltavista viineistä. Perhedyimme Etelä-Amerikkalaisiin viineihin.

 Viivottimen avulla aseteltujen viinilasien vieressä oli lasillinen vettä(, jolla saa suun puhtaaksi mauista). Yhteisesti pöydällä oli vielä juustolautanen, hedelmälautanen, leipätikkuja, sekä kynttilöitä luomassa tunnelmaa. Tuli ihan hienosto-olo.

 Koko pruuvin ajan meitä ohjasi Viinille-ravintolan toinen omistaja, jonka nimeä en juuri nyt jaksa musitaa. Hän kuitenkin jakoi melkoisen määrän viinitietouttaan (tai todennäköisesti vain murto-osan). Harjoittelimme viinin tutkiskelua kolmen aistin avulla; näkö, haju ja maku.

 Ensin katsellaan viinin väriä; onko se lähes läpikuultavaa, melkein msutaa, tiilenpunaista? Kaikki viinin väri tulee rypäleiden kuoresta, joten jos rypälelajike on jo itsessään vähävärinen, niin silloin on viinikin. Viinin väri haalistuu myös viinin vanhetessa. Joten eipä tässäkään tiedossa kovin paljon pätemisvaraa ole.
Tutkailimme myös "vesirajaa", joka näkyy viinin ja lasin välissä, kun lasia kallistaa. Mitä suurempi vesiraja, sitä vanhempi viini.
Myös viinin "kyyneleet" sisältävät infoa. Kun viiniä heilauttelee lasinreunoja pitkin, kuuluu seurata, miten nopeasti viini valuu takaisin lasin pohjalle. Mitä helpommin havaittavat pisarat (=kyyneleet), sitä vanhempi viini taisi olla kyseesä.

Olisi pitänyt ottaa se muistikirja mukaan.

Seuraava asiti oli haju. Tässäkin kohtaa sitä lasia kuuluu pyöritellä, jotta aromeja jäisi lasin reunoille ja ne olisi helpompi havaita. Saimme arvoida erinäisiä tuoksuja, joita kokeilemamme viinit sisälsivät. Paljon oli marjoja ja säilöntäpaikkoja, kuten "tynnyri" tai "tiili". Puhuttiin myös viinin kehitysasteista. Jos tunnet sikarilaatikon tuoksun, viini ei ole vielä parhaimmillaan. Helppoa, eikös?

Ja nenän saa kuulemma työntää ihan syvälle lasiin, vaikkei sei kovin hienolta näytäkään.

Viimeisenä sitten se maku. Ja tässä kohtaa tulevat ne tanniinit mukaan kuvioihin. En osaa selventää sitä kemiallista reaktiota, mutta jos suun syljeneritys vähenee hetkellisesti viinisiemaisun jälkeen, on kyseessä viini, jossa on paljon tanniineja. Tanniinit kuivattavat suuta.

Pöydällä olleiden juustojen kanssa kokeiltiin sitten, miten viinin maku muuttuu, kun suussa on jotain muuta. Ja hedelmillä ja vedellä "neutralisoitiin" suu uusia makuaj varten. Melkosen fiiniä.