Vinguin jo kesällä pääsyä Korkeasaareen, mutta syystä tai toisesta ei sitten ikinä menty. Kun vihdoin tuli sopiva vapaa viikonloppu, päätettiin kuitenkin mennä. Käytiin siis viikkoa ennen isänpäivää kyseisessä eläintarhassa.
Periaatteessa ajoitus oli hyvä, koska ihmisiä oli aivan naurettavan vähän. Toisaalta, eivätpä kaikki eläimetkään olleet paikalla. Höh.
Junalla matkattiin Helsinkiin, ja opiskelijalle raiteet ovat erittäinkin kohtuullisesti hinnoiteltu ja mukava matkustusmuoto. Jos VR olisi aina luotettava, en käyttäisi busseja varmaan ikinä.
Helsingin keskustasta otettiin bussi nro 11 ihan siitä rautiksen vierestä. Linja tunnetaan myös Zoolinjana, joten sillä pääsee perille asti. Huomioikaa sitten, että puhelimella tilattava lippu ei käy tässä bussissa. Me ei huomioitu ja maksettiin siis reissu ikään kuin tuplana. Höh.
Sisäänpääsy hinta oli 7€ opiskelijalta, oman hintaluokkasi voit kätevästi tarkistaa täältä. En ole sitten varma nousevatko hinnat kesäkaudella, mutta ainakaan nyt tuo euromäärä ei kirpaissut.
Sitten vain siltaa pitkin saareen ja katselemaan eläimiä! Meidän missiona oli nähdä pikkupandat (mun suosikit) ja manuli (Mikaelin suosikki). Pikkupandoja nähtiin useita, mutta manuleita ei yhtään ): Vaikka käytiin häkin takana useaa kertaan ei sitä näkynyt. Henkilökuntakaan ei voinut asialle mitään tehdä. Harmillista.
Monio muita hauskuuksia sen sijaan oli luvassa! Muut kissapedot olivat erittäinkin virkeitä. Tiikeriä kävi kyllä vähän sääliksi kun se vain tallasi sitä yhtä ja samaa polkua. Vaikutti masentuneelta. Leijona auheutti hienon episoidin karjumalla hurjasti yhdessä vaiheessa päivää. Oltiin muutaman häkin takana ja lähdettiin katsomaan, mitä se sielä ärjyy, ja suunnilleen kaikki muutkin vieraat päätti tulla katsomaan. Samalla sekunnilla kun saavuttiin leijonatarhan eteen, tämä nokkela uros kellahti selälleen ja leikki kuollutta. Että sellainen savannin kuningas.
Karhut olivat jo menneet nukkumaan. Tai ainakaan niitä ei näkynyt. Samoin paviaanit. Täytyy tehdä uusi reissu kesällä! Silloin on muutenkin mukava mennä, kun kaikki wc:t ovat auki ja kahvilat myös. Nyt paikka tuntui kovin autiolta ja lukitulta.
Ja tuntui jotenkin ironiselta ensin nähdä joutsenia verkkoaidan takana pienessä häkissä, ja kolme minuuttia sen jälkeen toiset yksilöt polskimassa vapaina siinä saaren edustalla. Tasan ei käy onnenlahjat joutsenillakaan. Kai.
Kierrettyämme oletettavasti kaikki ulkohäkit menimme matelijataloon ja Amazoniaan (en muuten ole ihan varma, ovatko ne sama rakennus vai mistä olen nämä nimet repäissyt). Sielä ei tuuli tuivertanut mutta kostea ilta jota tuotettiin katon rajassa olevista aukoista tuntui kyllä aluksi hassulta.
Papukaijat sun muut siivekkäät pitivät hirveää meteliä, sammakot näyttivät erittäin myrkyllisiltä ja apinat juoksivat kilpaa pitkin puiden oksia.
Ihan loppuviimeksi kiersimme vielä pikkupandojen luo ja koitimme epätoivoisesti paikantaa manulin. Juotiin vielä kupposet kuumaa bussia odotellessa.
Loppu postaus on omistettu maailman suloisimmalle eläimelle; pikkupandalle! A.K.A kultapanda, punapanda, kissakarhu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti