Terveisiä Kroatiasta!
Takaisin tultiin jo reilu viikko sitten, mutta erinäisten kiireiden vuoksi selonteko reissusta ilmestyy vasta nyt. Ihan mahtavaa, että Suomessakin saadaan nauttia auringosta ja lämmöstä kun maalis- ja huhtikuu olivat niin kylmiä ja ikäviä.
Meidän purjehdus alkoi Trogirista, jossa vuokraveneen marina, eli
kotisatama, on. Ensimmäinen yö jouduttiin viettämään laiturissa kun
teknisten säätöjen takia ei päästy lähtemään heti lauantaina.
Ensimmäisen päivän purjehduksen päämääränä oli Hvar, joka oli matkan
suurimpia kaupunkia/kyliä. Hvarissa oli eniten putiikkeja (tai ainakin
auki olevia) ja muutenkin elämää. Ihmisiä ja veneitä riitti.
Merisiiluja oli siellä täällä, ei ihan pinnassa, muttei myöskään kovin
syvällä vedessä. Kahdeksasta metristä näki pohjaan eikä siellä ollut
yhtään siilua. Nämä yksilöt ovat Hvarin edustalla. Mikäli lähtee uimaan
suoraan rannasta, niin uimakengät ovat pakolliset.
Vesi oli kyllä mahtavan väristä! Useimmiten oli vain pakko pitää
aurinkolaseja kun häiki niin paljon, joten vesi jäi hiukan vähäiselle
huomiolle. Matalikoissa oli todella turkoosia ja keskellä merta oikein
syvän sinistä. Bjuutiful.
Opin ihan hurjasti purjehtimisesta, olen mukana ollut vain kerran
aikaisemmin suomen vesillä ja pienemmässä veneessä. Isossa veneessä oli
mukavasti tilaa, enkä ollut ollenkaan niin paljon tiellä kuin aluksi
pelkäsin!
Komiza oli seuraava kohde ja vierailemistamme kylistä varmaankin
kaunein. Ainakin siitä venesataman ulkopuolelta. Entien ihastuin tähän
rantaan (, jonka kuva muuten löytyi paluu lennolla koneen
turistioppaasta) ja kaikkiin sen sileäksi hioutuneisiin kiviin! Niitä
tulikin sitten kotiin pinenen kassillisen verran.
Komizan yläpuolelta löytyi myös valtavan kaunis kirkko, joka oli viini-
ja oliivitarhojen ympäröimä. Patikointi mäelle kesti tavattoman kauan
kun oli pakko koko ajan pysähtyä kuvaamaan.
Ne on pikkuisia viinirypäleitä!!
Ihan kivat maisemat alas kylään.
Mannermainen meriaamiainen kuohuviineineen. Loma ei voi olla hirveän huono kun jokainen aamu alkaa näin.
Komizasta lähdettäessä käväistiin sen edustalla olevan saaren "sinisessä
luolassa". Luolaan mentiin pienellä kumiveneellä, ja merenkäynti oli
niin kovaa että hiukan hirvitti siinä pienessä paatissa. Kuvista
mainingit eivät kyllä erotu yhtään. Kaksin käsin pideltiin luolan
suuaukon seinistä kiinni ettei oltaisi paiskauduttu niitä päin, onneksi
seinät olivat hiutuneet sileiksi eivätkä olleet rosoisia.
Seuraavassa setissä esitelläänkin sitten Vis, Stari Grad ja Milna.
2 kommenttia:
Oi kun täydellisen näköistä ja kuuloista! :)
Oli kyllä kivoja paikkoja, melko pieniä vain. Ihan pakostakin rauhoittui kun ei ollut mitään hälinää missään :D
Lähetä kommentti